22.4.2024

Jaranwalan kaupunki sijaitsee Pakistanin koillisosissa. Suurin osa kaupungin väestä on muslimeja. Kristityt ovat väheksyttyä vähemmistöä, joka elää hiljaisesti islamin varjossa. Elokuussa vuonna 2023 raivostunut joukko muslimimiehiä hyökkäsi kristittyjen asuinkortteleihin, tuhosi ihmisten koteja ja poltti heidän kirkkojaan. Viha ja silmitön raivo sai alkunsa valheellisesta syytöksestä, että kaksi kristittyä olisivat häpäisseet Koraania.

Shazia ja Tahera

Kolmen nuoren aikuisen äiti, Shazia, on leskinainen, joka asui Jaranwalassa kristittyjen korttelissa. Samassa talossa asui monta läheistä sukulaista, muun muassa Shazian vastikään naimisiin mennyt poika vaimonsa kanssa. Shazia piti pyhäkoulua, ja hänellä oli kotonaan laaja kokoelma erilaisia lastenkirjoja ja -Raamattuja sekä muuta kristillistä materiaalia.

Myös Tahera asui miehensä ja kolmen lapsensa kanssa kristittyjen asuinalueella. Hän on tehnyt yli 20 vuotta töitä kotiapulaisena varakkaiden muslimien taloissa ja kertoo joutuneensa kestämään ilkeitä sanoja, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

Elokuun kuudennentoista päivän aamu valkeni Jaranwalassa, eikä kukaan vielä tiennyt, miten se muuttaisi kaiken. Tahera ja hänen miehensä olivat lähteneet jo aikaisin töihinsä muslimien asuinalueelle. Taheran poika meni luennoilleen yliopistolle, ja kotiin jäivät kahdestaan teini-ikäinen tytär ja 8-vuotias pikkuveli. Kello kuudelta moskeijan minareetista kajahti kutsuhuuto, joka alkoi kerätä muslimimiehiä kaduille. 

Toisaalla samoissa kortteleissa Shazia jatkoi aamuaskareitaan. Hänkin oli jo kuullut, että ulkona oli hämminkiä ja väkeä kerääntyi. Heidän ovellaan käytiin varoittamassa lähestyvästä vihaisesta väkijoukosta, ja seurakunnan pastorikin oli soittanut huolissaan.

Hävitys alkaa

Kymmenen aikoihin Shazia alkoi hätääntyä. Melu kantautui kadulta yhä kovempana, ja hän sai kuulla, että kirkkoja oli sytytetty tuleen. Joitakin asuintalojakin paloi jo. Niihin oli kaadettu kemikaalia, joka sai ne tuhoutumaan nopeasti suurella roihulla. Shazia komennettiin pois kodistaan, ja hän pakeni muiden joukossa kauemmaksi metelin ja sekasorron vallassa olevasta naapurustostaan.

Kun Tahera kesken töittensä kuuli, miten kauheita asioita kristittyjen asuinalueella oli tapahtumassa, hänet valtasi hätä lapsistaan ja hän yritti heti lähteä heidän luokseen. Päästyään lopulta kaiken metakan, vihaisen väkijoukon, kaduille heiteltyjen huonekalujen ja palavien talojen ohi kotiin, siellä ei ollut ketään. Hän säntäsi takaisin ulos etsimään lapsiaan tietämättä, olivatko he enää edes elossa. Lopulta hän vain huusi tuskaansa keskellä savuavia raunioita.

Shazia palasi kotitalonsa luo iltapäivällä vain nähdäkseen, miten liekit polttivat sen. Neljän perheen koko omaisuus paloi poroksi. Kotikirkkokin oli tuhottu. Hänestä tuntui kuin kaikki se, minkä eteen hän oli leskenä uurastanut, olisi siinä hetkessä riistetty häneltä.

Kauhunhetket väkivaltaisuuksissa

Tahera löysi viimein monen tunnin etsimisen jälkeen tyttärensä ja nuorimman poikansa. Joku oli hakenut heidät kotoa ja vienyt turvaan. Esikoinen ja aviomies olivat vielä kateissa, mutta Tahera pääsi kahden nuorimman lapsensa kanssa majoittumaan tuttuun taloon, jossa oli jo 20 vuotta palvellut samaa muslimiperhettä.

Taheran esikoispojalla oli omat kauhunhetkensä väkivaltaisuuksissa. Hän oli ollut luennolla, kun viha kristittyjä kohtaan leimahti yliopistolla. Hänet heitettiin sieltä ulos keskelle raivoavaa väkijoukkoa. Paikalle sattunut riksakuski poimi hänet turvaan. Poika olisi halunnut heti lähteä perheensä luo, mutta kuski sanoi, että ensin pelastamme sinun henkesi ja sitten mietimme, mistä voisimme löytää vanhempasi.

Taheran ilo suojapaikasta ei kestänyt pitkään. Työnantajat ajoivat heidät pois kodistaan puoli yhdentoista aikaan illalla, kun he tajusivat voivansa joutua vaikeuksiin, jos paljastuisi, että he piilottelivat kristittyjä. Tahera lapsineen vietti sen yön turvattomina ulkona, koska kukaan ei avannut heille ovea eikä tarjonnut heille suojaisaa paikkaa.

Seuraavana päivänä he kuulivat koulusta, jonne sai mennä, jos ei ollut muuta paikkaa. Vahtimestari osoitti heille karun huoneen, jossa he saivat olla piilossa. He olivat siellä kolme päivää ja kolme yötä ilman ruokaa ja juomaa ja nukkuivat paljaalla lattialla pelonsekaisin tuntein. Koko perhe löysi toisensa vasta myöhemmin. Kun he menivät katsomaan kotiaan, se oli täysin tuhoutunut.

Menetys on suuri

 Shazian perhekunta palasi kotinsa raunioille kolmen päivän päästä. Talon katto oli vaarassa romahtaa. Joulukuussa Shazian talo seisoi edelleen samassa kunnossa, mihin se jäi elokuussa. Valtio on luvannut auttaa kristittyjä korjaamaan hyökkäyksen kohteeksi joutuneet rakennuksensa, mutta asiat etenevät hyvin hitaasti. Jokaista perhettä varten on luvattu kaksi miljoonaa rupiaa eli noin 6500 euroa, mutta se on aivan liian vähän.

Tahera menetti hyökkäyksen jälkeen pitkäaikaisen työpaikkansa muslimiperheessä. Tällä hetkellä perheen toimeentulo on vaakalaudalla.

Marttyyrien Ääni lahjoitti heti syksyllä perheille hätäapuna ruokapaketteja, sängyt ja muuta kodin tavaraa. Sydämen haavat eivät kuitenkaan parane koskaan, mutta niistä voi vähitellen toipua Jumalan avulla.

KUUNTELE:

Kuuntele Shazian ja Taheran haastattelu Radio Deistä TI 23.4. klo 20 tai tämän linkin kautta: vom-siskot-ohjelmat

TULE MUKAAN:

 VOM Siskot Vartti vainotuille LIVE-rukoushetki on Facebookissa ja YouTubessa tiistaina 23.4. klo 18 alkaen. Tule mukaan rukoilemaan!

Tervetuloa kaikki siskot Marttyyrien Äänen omaan VOM Siskot -ryhmään Facebookissa.

LAHJOITA:

 Marttyyrien Ääni tukee nuorten vainottujen kristittyjen naisten ompelukoulutuksia (viitenumero 871378) sekä kahta köyhän tiilentekijäkylän koulua Pakistanissa (viitenumero 871307). Lähetämme myös tarvittaessa hätäapua vainon kohteeksi joutuneille kristityille (viitenumero 871446).

Lahjoitustilimme tilinumero on FI08 5789 2320 0566 01.

Lataa pdf tästä.