Huolimatta Venäjällä maaliskuun alussa voimaan tulleesta laista, joka kriminalisoi ”valheellisen tiedon” levittämisen Venäjän armeijan toimista, sadat venäläiset pastorit, papit, diakonit ja seurakuntien maallikkojohtajat ovat allekirjoittaneet julkilausumia, joilla he tuomitsevat Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Yksi ortodoksipappi tuomitsi hyökkäyksen saarnassaan sekä verkkosivulle tehdyssä julkaisussa, ja sai siitä sakot.
Venäläiset protestanttiset pastorit ja seurakuntien johtajat julkaisivat maaliskuussa julkilausuman, jolla tuomitsivat hyökkäyksen. Ensimmäisen kahden päivän aikana se keräsi 400 allekirjoitusta. Niin ikään ortodoksiseurakuntien papit ja diakonit ovat julkaisseet oman, hyökkäyksen tuomitsevan, kannanottonsa. Siihen tuli lähes 300 allekirjoitusta neljän päivän aikana.
Rohkeita ja painavia sanoja
Houkutus pysyä hiljaa on suuri, kun vastassa on uhka jopa 15 vuoden vankeustuomiosta. Tämän huomioon ottaen venäläisten uskonnollisten johtajien sanat ovat todella rohkeita.
”Armeijamme toteuttaa täysimittaista sotilasoperaatiota toisessa maassa, pudottaen pommeja ja raketteja naapurimaahamme Ukrainaan. Uskovina me näemme tapahtumat veljenmurhana – Kainin syntinä, joka nosti kätensä veljeään Abelia vastaan”, pastoreiden kannanotossa kirjoitetaan.
Lausunto jatkuu: ”Mikään poliittinen intressi tai tavoite ei voi oikeuttaa viattomien ihmisten kuolemaa. Verenvuodatuksen lisäksi itsenäiseen Ukrainaan tunkeutuminen loukkaa sen kansalaisten itsemääräämisoikeutta. Kansojemme välille kylvetään vihaa, joka tulee aiheuttamaan välillemme syvän kuilun ja vihamielisyyden useiden sukupolvien ajaksi. Sota ei tuhoa ainoastaan Ukrainan, vaan myös Venäjän – sen kansan, talouden, moraalin ja tulevaisuuden.”
”Tämä kirje ei ole Venäjän protestanteilta tyypillinen reaktio. Vuosikymmenien ajan he ovat pysytelleet erossa politiikasta”, kertoo Andrey Shirin, Venäjällä syntynyt, mutta nyt Yhdysvalloissa asuva baptistiseminaarin professori. ”Neuvostoviranomaiset syyttivät heidän olevan valtion vastaisia. Sen vuoksi he ovat sanoneet olevansa uskovia, eivät poliitikkoja.”
”Monet Venäjän protestantit pysyvät yhä tällä kannalla”, Shirin sanoo. ”Mutta jotkut haluavat osallistua enemmän yhteiskunnallisesti, ja Ukrainan tapahtumat ovat osuneet kipeään kohtaan.”
Ortodoksipapilta sakkoihin johtanut saarna ja lausunto
Moskovan patriarkaatin Kostroman hiippakunnassa toimivan ortodoksikirkon pappi, Isä Ioann Burdin sai 10. maaliskuuta noin kuukauden palkkaansa vastaavat sakot verkkojulkaisustaan sekä saarnastaan, jonka hän oli pitänyt edellisenä sunnuntaina.
Seuraavaan päivään mennessä seurakuntalaiset olivat jo keränneet rahat sakon maksamiseksi, ja ylikin. Ylimenevät rahat lahjoitettiin House of Mercy -hoitokodille.
Mitä Isä Ioann sitten sanoi? Saarnassaan hän painotti käskyä ”älä tapa”. Hän myös rukoili Ukrainan kansan puolesta ja loppua sodalle.
Seuraavana päivänä hän perusteli saarnaansa Mediazonalle. ”Tiesin etten voi teeskennellä, ettei mitään ole tapahtunut. Otan itseni pappina ja jumalanpalvelukset liian tosissani niin tehdäkseni. Uskon, että tänä aikana me kaikki – jokainen seurakuntalainen – seisomme Jumalan edessä, ja Jumala näkee meidät sellaisina kuin olemme. Sen vuoksi valehteleminen, pettäminen, teeskenteleminen ettei mitään tapahdu – se on valehtelemista Jumalalle.”
Venäjän hyökkäystä seuraavana päivänä Isä Ioann julkaisi lausunnon seurakunnan verkkosivulla, ja hänen ohellaan seurakunnan toinen pappi allekirjoitti sen.
“Veljet ja sisaret! Aikaisin helmikuun 24. päivän aamuna Venäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan. Kiovaa, Odessaa, Kharkovia, Mariupolia ja muita Ukrainan kaupunkeja pommitetaan. Venäjän sotilaat tappavat veljiään ja sisariaan Kristuksessa. Me kristityt emme voi katsoa vierestä, kun veli tappaa veljen, kristitty tappaa kristityn. Älkäämme toistako niiden rikoksia, jotka ylistivät Hitlerin tekoja 1. syyskuuta 1939. Emme voi häpeällisesti sulkea silmiämme ja kutsua mustaa valkoiseksi, pahaa hyväksi, tai sanoa että Abel teki varmaankin väärin provosoidessaan veljeään. Ukrainan asukkaiden veri ei jää ainoastaan Venäjän federaation johtajien käsiin, ja heidän käskyjään toteuttavien sotilaiden käsiin. Heidän verensä on meidän jokaisen käsissä, jotka hyväksyimme tämän sodan, tai jotka vain pysyimme hiljaa.”
Lähteet: Forum 18, Christian Post, Christianity Today
