Kuubassa viranomaiset saapuvat usein varoittamatta.
Oli maaliskuun 10. päivä vuonna 2020 ja aamuyhdeksän, kun joukko moukarein varustautuneita miehiä saapui pastori Davidin rukoushuoneelle.
”He halusivat tuhota rukoushuoneen ja kaiken mitä sisällä oli”, hän kertoo. ”He alkoivat hakata sitä kymmenkiloisilla moukareillaan. He tulivat siihen aikaan, että rukoushuone oli suljettu, toivoen ettei kukaan olisi paikalla yrittämässä estää heitä tuhoamasta kaikkea.”
Kun pastori ja muut seurakunnan johtajat saivat tietää mitä oli meneillään, he kiirehtivät paikalle ja onnistuivat pysäyttämään purkuryhmän ennen kuin katto romahti alas. Tunnemyrskyn vallassa epäuskoinen David katseli tuhottua rakennusta. ”Voit kuvitella surumme. Olimme uhranneet paljon voidaksemme vuosien mittaan rakentaa vaatimattoman rukoushuoneen, ja nyt he olivat epäoikeudenmukaisesti tuhonneet sen.”
Castron tavoite ei toteutunut
Vuosikymmeniä aiemmin Kuuban vallankumouksen isä, Fidel Castro, oli rakentanut ateistisen ja kommunistisen hallinnon ja vannonut ajavansa uskonnon pois saarelta.
Kuuban seurakuntien johtajat kertovat kuitenkin, että on käynyt toisin. ”On kulunut yli 60 vuotta siitä, kun hän (Fidel) sanoi niin, mutta Kuubassa on kristittyjä: monissa kouluissa, salaisissa vankilaselleissä, kaupunkien hallinnoissa. Idästä länteen, pohjoisesta etelään, Kuuba on evankeliumin peitossa”, eräs pastori kertoo.
Samalla kun kansan tieto evankeliumista kasvaa, niin tekee myös viranomaisten vastustus.
Seurakunta kasvaa
Pastori Faustinon seurakunta oli kokoontunut yhteen jo 17 vuotta, kun satajäseninen seurakunta kohtasi saman vastustuksen kuin Davidin seurakunta edellisenä vuonna: viranomaiset lähettivät raivaustraktorin purkamaan rukoushuoneen. Rakennus tuhottiin, mutta silti seurakunta kokoontui päivittäin häthätää kyhätyn katoksen alle toivoen, että viranomaiset muuttaisivat mielensä. Viranomaiset painostivat uskovia päivittäin, käskien heitä poistumaan paikalta, mutta seurakuntalaiset vartioivat uskollisina rukoushuoneensa jäänteitä, vaikka heiltä alkoi loppua ruoka.
Toiset kuubalaiset pastorit ovat kokeneet vieläkin kovempaa painostusta. Kaksi on ollut vangittuna jo yli vuoden ajan. Toista heistä on toistuvasti kidutettu ja kohdeltu ”vastavallankumouksellisena rikollisena”.
Kaikesta tästä huolimatta kommunistisen puolueen yritykset nujertaa Kuuban seurakunta moukareilla, raivaustraktoreilla ja vankeustuomioilla, epäonnistuvat.
Pastori Davidin rukoushuoneesta on jäljellä vain katto, mutta seurakunta kokoontuu silti yhteen. He tapaavat kuisteilla ja keittiöissä, pelloilla ja puiden alla. Uusia uskovia kastetaan siivotuissa sikoläteissä. ”Kaikesta huolimatta”, David sanoo, ”seurakunta kasvaa jatkuvasti”.
Toinen pastori, leskinainen, joka kamppailee voidakseen tarjota elannon kahdelle teini-ikäiselle lapselleen vastustaa rohkeasti viranomaisia, jotka jatkuvasti painostavat häntä lakkauttamaan seurakunnan. ”Vaadin heitä näyttämään mitä lakia olen rikkonut”, hän sanoi. Viranomaiset eivät koskaan ole onnistuneet viittaamaan mihinkään lain kohtaan, joten hän jatkaa työtään.
Kuuban kristityt, kuten tämä uskollinen pastori, pyytävät meitä rukoilemaan, että he jaksavat jatkaa työtään ja että he pysyvät uskossaan vahvoina.
