Aviomies otti Jasminesta eron ja hänen isänsä piti häntä häpeänä, sillä Jasmine ei pystynyt saamaan lapsia. Jasmine lähti masentuneena etsimään vanhaa ystäväänsä, saadakseen häneltä tukea.
Hän koputti ystävänsä kodin ovelle, mutta sen avasikin iäkkäämpi nainen nimeltään Huma, joka kertoi ystävän muuttaneen pois. Huma näki ahdistuksen Jasminen kasvoilla ja kutsui hänet sisään.
He keskustelivat jonkin aikaa, ja sitten yksin asuva Huma pyysi Jasminea jäämään luokseen muutamaksi päiväksi. Jasmine otti kutsun vastaan. Human luona asuessaan hän katseli uteliaana, kun kodissa kokoontui pieniä ryhmiä, jotka lauloivat ja rukoilivat. ”Sain tietää, että he olivat kristittyjä, ja he olivat antaneet sydämensä Jeesukselle”, Jasmine kertoi.
Jasminen vierailu Human luona venyi kahden vuoden mittaiseksi. Sinä aikana Jasmine adoptoi kaksi nuorta tyttöä, ja sai näin itselleen perheen, jota ei ollut koskaan uskonut saavansa. Samoihin aikoihin Huma pyysi Jasminen mukaansa kastetilaisuuteen. Jasmine oli tuolloin jo alkanut lukea Raamattua säännöllisesti, ja salainen kastetilaisuus kosketti häntä syvästi.
”Menin Human luo, ja kerroin haluavani päästä kasteelle”, Jasmine muistelee.
Puhuttuaan ja rukoiltuaan pastorin kanssa Jasmine tunnusti syntinsä, otti Kristuksen vastaan, ja hänet kastettiin. Hän sanoo, että ilman Human aulista sydäntä hän ei olisi koskaan tullut tuntemaan Jeesusta. ”Huma ja uusi perheeni Jeesuksessa auttoivat minua kasvamaan Jumalan sanan tuntemisessa”, hän sanoo.
”Jumala siunasi minua tällä uudella perheellä, paransi minut, ja osoitti minulle polun oikeamielisyyteen.”
Huma menehtyi pian tämän jälkeen, mutta hän jätti kotinsa Jasminelle ja tämän kahdelle tyttärelle. Surusta suunniltaan oleva Jasmine tunsi olevansa tuuliajolla, ja vähitellen käynnit seurakunnassa harvenivat, loppuen viimein kokonaan. Sitten yksi hänen tyttäristään löysi postilaatikosta paketin, ja Jasminen suru kääntyi iloksi. Iranilainen evankelista oli lähettänyt Jasminelle useita Raamattuja ja kristillisen lehden.
”Olin riemuissani siitä lahjasta”, Jasmine sanoo. ”Ajattelin mielessäni, että edellisestä käynnistäni kotiseurakunnassa oli kulunut paljon aikaa. Olin miltei unohtanut olevani uskova, mutta Herra ei koskaan unohda lapsiaan. Hän lähetti minulle tämän lahjan muistuttaakseen minua siitä, mitä Hän on tehnyt elämässäni, ja miksi olen saanut asua tässä talossa. Kiitos heille, jotka lähettivät minulle tämän lahjan, joka avasi silmäni uudelleen!”
