Marttyyrien Ääni tekee yhteistyötä etiopialaisen 10/40-järjestön kanssa. Heidän kauttaan tuemme etulinjan evankelistoja muun muassa vaarallisilla somalialueilla sekä Lähi-idässä. Bitau Rasid on yksi tässä työssä mukana olevista. Seuraavassa hänen tarinansa omasta matkastaan Kristuksen seuraajaksi.
Nimeni on Bitau Rasid. Synnyin Guragen alueella, joka sijaitsee Etiopian lounaisosassa. Gurage on hyvin suljettu yhteisö. Sen asukkailla on oma kulttuurinsa, ja siellä on monia eri klaaneja ja heimoja. Jotkut heistä ovat muslimeja ja jotkut ortodoksikristittyjä.
Minä ja perheeni olimme sunnimuslimeja, kuten myös kaikki sukulaisemme. Erityisesti äitini ja isoäitini olivat hartaita muslimeja. Perheemme oli hyvin torjuva kristittyjä kohtaan, vihasimme heitä. En osaa kertoa miksi niin oli, mutta olimme kuulleet moskeijassa puhuttavan kristittyjen pahoista teoista. Emme aterioineet tai seurustelleet kristittyjen kanssa.
Erään kerran eteeni tuli kysymys, joka koski Koraanin Suuraa numero 19. Siinä sanotaan, että Jeesus on suurin kaikista maan päällä eläneistä, suurin maan päällä ja taivaassa. Luin tämän moskeijassa Koraanista ja teksti herätti kysymyksiä. Sen jälkeen ostin itselleni Raamatun ja aloin lukea sitä rinnakkain Koraanin kanssa.
Elämä muuttuu
Se oli lähtökohta, jonka jälkeen elämäni alkoi muuttua. Luin Raamattua ja Koraania kolmen vuoden ajan. Esitin monia kysymyksiä sekä muslimeille että kristityille. Keskustelin molempien tahojen edustajien kanssa ja se johti minut askel askeleelta Jeesuksen luokse. Olin alle 20-vuotias, kun otin Jeesuksen vastaan sydämeeni.
Asuin tuolloin Addis Abebassa ja matkustin kotiin tapaamaan perhettäni. He kysyivät minulta, miksi olen vaihtanut uskontoni? He kysyivät: ”Miksi torjut meidän ’dinimme’”, eli meidän uskontomme. ”Miksi hylkäät sen ja hyväksyt Jeesuksen Kristuksen? Sinusta on tullut kristitty ja nyt vihaat meitä.” He olivat hyvin vihaisia ja vaativat minua palaamaan takaisin muslimiksi.
Niihin aikoihin minulta kysyttiin erästä asiaa: ”Miksi näyttää siltä, että äitisi on paholaisen vallassa, kuten myös isäsi?” He saattoivat yhtäkkiä kaatua maahan. Heistä sanottiin, että heissä on demoni. Äitini harrastikin paholaisenpalvontamenoja, hän uhrasi lampaita.
Sheikki moskeijassa sanoi minulle: ”Sinä olet vaarallinen mies, nyt kun sinusta on tullut kristitty!” Isääni vaadittiin hylkäämään minut julkisesti. Niin myös tapahtui, minut hylättiin ja olin erossa perheestäni neljän vuoden ajan. Sinä aikana minulla ei ollut mitään yhteyttä äitiini, sisaruksiini tai ystäviini.
Tämän karkotuksen jälkeen äitini näki unen. Unessa noituutta harjoittava mies ajoi minua takaa ja halusi tappaa minut. Herättyään äiti matkusti maaseudulta kaupunkiin voidakseen suojella minua tuolta noidalta.
Kun hän tuli kaupunkiin, menimme yhdessä kirkkoon. Tullessamme kirkon eteiseen, äitini kaatui maahan. Pian sen jälkeen hän otti vastaan Jeesuksen. Neljä vuotta tämän jälkeen minä ilmoittauduin raamattukouluun, josta valmistuin seurakuntapastoriksi.
Kutsu lähetystyöhön
Nyt teen lähetystyötä ja yritän tavoittaa muslimeja. Työskentelen k´beena-heimon keskuudessa. Käyn heidän luonaan kaksi kertaa kuukaudessa. Siellä on kaksi lähetystyöntekijää, joita käyn ohjaamassa. Opetan myös uusia uskoon tulleita ja rukoilemme yhdessä. Kolme ihmistä sieltä on jo tullut Jeesuksen luokse. Jotkut savannin asukkaat ovat myös ottaneet Jeesuksen vastaan sydämiinsä.
Kerron vielä veli-Ismaelista, miehestä, joka oli sheikki mutta harjoitti myös noituutta. Eräs lähetystyöntekijämme kertoi hänelle evankeliumin. Hän tuli Jeesukseen uskovaksi ja kastoimme hänet. Opetimme häntä, ja hänestä tuli lähetystyöntekijä. Nyt hän työskentelee k´beena-heimon keskuudessa.
Evankeliumi menee koko ajan eteenpäin ja uusia ihmisiä tulee uskoon. Tarvitsemme kuitenkin lisää resursseja, lisää työntekijöitä, lisää rukousta. Ilman teidän apuanne emme pysty tätä työtä tekemään. Kiitos, että muistatte meitä!
