Druusimiehestä uusi luomus Kristuksessa

24.5.2024

Samer syntyi druusiyhteisöön Syyriassa. Varttuessaan druusien uskonto alkoi hämmentää häntä. ”Elimme elämäämme sokeina, hapuillen tietämme pimeässä”, Samer sanoo.

Samer halusi oppia enemmän druusilaisuudesta, mutta hänelle sanottiin, että hänen pitäisi odottaa useita vuosia ennen kuin hänen sallittaisiin opiskella sitä. Erään asian hän kuitenkin ymmärsi: druusiperinteen kostosta, myös verikostosta. ”Druuseille kunnia ja arvokkuus ovat hyvin tärkeitä”, hän selittää. ”Jos joku loukkaa sinua, uhkaa arvokkuuttasi, väheksyy sinua…jos et kosta sitä, se tarkoittaa, että olet pelkuri ja hyvin heikko ihminen.”

Eräänä aamuna vuonna 2017 naapuri huusi ylös hänen asuntoonsa, että Samerin auto on tulessa. Ajatukset kostosta täyttivät Samerin mielen. Juostessaan autolleen ja yrittäessään sammuttaa paloa hänen ainoa ajatuksensa oli, kuka sen oli tehnyt? Ketään ei kuitenkaan tullut mieleen.

Palokunta saapui pian paikalle ja esti liekkejä nielemästä Samerin autoa kokonaan, mutta sitten hänen setänsä yllytti hänen mielessään jo pyöriviä koston ajatuksia: ”Mitä jos joku teki tämän, koska kävit kirkossa?” setä huusi.

Ulkomailla työskennellessään Samer oli tosiaan käynyt kirkossa, ja se oli jättänyt pysyvän vaikutuksen. ”Aina kirkkoon mentyäni tunsin iloa kuunnellessani siellä laulettuja lauluja”, hän sanoo. Kokemus herätti hänessä halun oppia enemmän kristinuskosta, joten Syyriaan palattuaan hän alkoi käydä kirkossa säännöllisesti.

Samer ei tiennyt, oliko hänen autonsa yrittänyt polttaa joku, joka oli vihainen hänen kirkossa käymisestään, vai joku hänen menestyvästä parturiliikkeestään kateellinen, vai oliko syy jokin muu. Hän kuitenkin uskoi sen olleen tahallinen teko, ei vahinko. Ja hän oli vihainen.

Libanonissa asuva perhetuttu, Hany, oli hänkin druusi ja kääntynyt kristinuskoon. Hän tuli käymään Samerin luona pian autopalon jälkeen ja kuuli Samerin vannovan tappaa henkilön, joka tulipalon oli sytyttänyt, jos saa syyllisen selville.

Hany sanoi, että Samer ei saisi kostaa. ”Ei, ei, meidän ei pitäisi kostaa. Meidän pitäisi olla rakastavia ja anteeksiantavia”, Hany ohjeisti.

Hanyn ehdotus järkytti Sameria. ”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin druusin, joka ei vaatinut kostoa”, Samer sanoo.

Ehdotus rakkauden ja anteeksiannon osoittamisesta koston sijaan avasi Hanylle oven kertoa Samerille Jumalan armosta. ”Kerroin hänelle palvelijasta, joka oli velkaa isännälleen”, Hany kertoo. ”Isäntä antoi hänelle anteeksi kaiken, mutta hän ei halunnut antaa anteeksi ystävälleen.”

Hany käytti vertauskuvaa haastaakseen Sameria. ”Jumala antoi meille anteeksi mittaamattomat velat, mutta mekö emme voi antaa anteeksi toisille?” hän kysyi merkitsevästi.

Hanyn sanat koskettivat Sameria syvästi ja hänen sydämensä pehmeni evankeliumille. ”Vaihdoimme puheenaiheen poltetusta autosta kristinuskoon ja Kristukseen”, Samer muistelee. Samana päivänä hän päätti lähteä seuraamaan Kristusta ja kertoi myöhemmin druusiperheelleen anteeksiantamuksen Jumalasta.

Hänet kuitenkin torjuttiin. “Kun yritin vierailla joidenkin sukulaisteni tai tuttavieni luona, he katsoivat minua uskonsa kieltäneenä”, Samer sanoi. ”He sanoivat: ’Tuossa menee petturi.’”

Vakituiset asiakkaat lakkasivat käymästä hänen parturiliikkeessään ja yritys meni konkurssiin. Perheeltä ei herunut apua.

Samerin luonteessa tapahtunut dramaattinen muutos oli kuitenkin pantu merkille. ”Olin hyvin suvaitsematon”, Samer sanoi. ”En sietänyt edes ohikulkevia ihmisiä, vaan mulkoilin heitä.” Samerin persoonallisuus muuttui niin merkittävästi, että hänen vaimonsakin tuli uskoon. Vaimon vanhemmat eivät hyväksyneet sitä, että hän hylkäsi etnisen uskontonsa ja vaativat häntä eroamaan Samerista. Hän kuitenkin pysyi uskollisena miehelleen ja uskolleen.

Samerin ongelmat alkoivat kasaantua. Säästöt hupenivat niin, että lopulta hän päätti muuttaa Libanoniin. Hän toivoi, että siellä hän kohtaisi vähemmän vainoa. Saavuttuaan perheineen Libanoniin hän oli rahaton ja epätoivoinen, joten hän päätti käydä siellä asuvan veljensä luona. Hän oli toivonut, että veli auttaisi häntä, mutta veli ei edes päästänyt Sameria kotiinsa. ”Mene pyytämään niiltä, jotka uskovat niin kuin sinä”, veli sanoi. ”Minä en voi auttaa sinua.”

Uskovat tulivat apuun, ja Samer sai perustettua uuden parturiliikkeen. Hän löysi Libanonista myös kodin perheelleen. Perheellä on silti edelleen vaikeaa Libanonissa vallitsevan talouskriisin vuoksi, eivätkä druusit edelleenkään hyväksy heitä.

”Rakastan druuseja”, hän sanoi. “Haluan auttaa ja puolustaa heitä, mutta sydämeni kuuluu Jeesukselle.”