”Kaupungissa on nyt ulkonaliikkumiskielto”, kertoo Kievissä asuva 28-vuotias baptistiseurakunnan johtaja Vitaly. Hän on kokoontumassa yhteen joidenkin muiden uskovien kanssa huoneessa, jossa on pieni pöytä, tulostin, paperia ja sakset. ”Jotkut ihmiset valmistavat ammuksia tai suojuksia. Toiset tekevät Molotovin cocktaileja. Me vahvistamme omaa suojustamme – Jumalan sanaa ja rukousta.”
Kristillisen elämän eläminen vaikeuksien keskellä ei ole Vitalylle mitään uutta. Hänen isoisänsä vietti Neuvostoliiton aikaan kahdeksan vuotta vankilassa uskonsa vuoksi. Hänen äitinsä oli vangittuna kolme vuotta kristillisen materiaalin painattamisesta. Hänen isänsäkin oli kolme vuotta vankilassa kristillisen nuortenryhmän johtamisesta. Nyt Vitaly johtaa omaa nuortenryhmäänsä ja on päättänyt jäädä Kieviin ja evankelioida sinne jääneitä sodan tuomasta vaarasta huolimatta.
Vitalyn isä soitti pojalleen tällä viikolla ja varoitti häntä ja hänen työtovereitaan sanoen, että heidän edessään oleva suurin vaara eivät ole tankit ja ohjukset, vaan heidän omat sydämensä.
Hän sanoi heille: ”Jos näette venäläiskoneen putoavan, älkää iloitko, muutoin Jumala ei taistele puolestanne”, kertoo Korean Marttyyrien Äänen johtaja tri Hyun Sook Foley.
Välineitä ja oikeaa asennetta etsimässä
Korean Marttyyrien Ääni hallinnoi ” Голос Мучеников – Корея” (Marttyyrien Ääni – Korea) -nimistä venäjänkielistä kristittyjen vainoista kertovaa Facebook-sivua, jolla on 12.000 venäjänkielistä seuraajaa. Suurin osa heistä, noin 7000, asuu Ukrainassa. Foley kertoo, että sivulla kommentoivat nyt monet ukrainalaiset kristityt, jotka etsivät sekä oikeita työkaluja että oikeaa sydämen asennetta palvellakseen Herraa sodan keskellä.
”Monet sivullamme käyvistä ukrainalaiskristityistä ovat kiinnostuneet tietämään, miten maanalaista seurakuntaa johdetaan, tai he lukevat tarinoita maanalaisista uskovista Pohjois-Koreassa ja muualla”, Foley sanoo.
Foley kertoo Irpinissä asuvan ukrainalaisen Victorian kirjoittaneen heille. ”Victoria kirjoitti: ’Täällä on nyt humanitaarinen katastrofi. Lähellä seurakuntaa asuvat seurakuntalaiset kokoontuivat vain kerran jumalanpalvelukseen. Tapaamisten järjestäminen on nyt vaarallista, tiet on tuhottu, talot ovat vaurioituneita… Jumala koskettakoon venäläissotilaiden sydämiä, hekin tarvitsevat pelastusta. Meille tämä on hyvin vaikeaa, mutta kamppaillessamme omien vihan tunteittemme kanssa, yritämme myös antaa heille anteeksi.’”
Seurakunnat reagoivat uuteen tilanteeseen
Ukrainalaiskristityt opettelevat anteeksiantoa ja pyrkivät samalla löytämään keinoja jatkaa kristillistä elämäänsä ja palvelutyötään sodan keskellä.
”Ukrainalaiset kristityt kertovat seurakunnillaan olevan nyt kolmenlaisia tilanteita”, Foley kertoo.
”Ensinnäkin, monet taistelualueilla olevat seurakunnat eivät voi kokoontua rukoushuoneissaan, joten he opettelevat kokoontumaan pienissä ryhmissä kodeissa. Toiseksi, rauhallisemmilla alueilla sijaitsevat seurakunnat ovat kirjaimellisesti menneet maan alle, tarjoten kellarikerroksiaan pommisuojiksi. Niissä majoittuville he järjestävät ruokaa, vettä ja lämpimiä vaatteita. Niiden kautta kulkee myös maasta pois pyrkiviä. Kolmanneksi on ryhmiä, kuten Vitalyn ryhmä Kievissä, jotka evankelioivat aktiivisesti. Lisäksi he toimittavat ruokaa ja lääkkeitä, auttavat lääkäreitä pääsemään sairaalaan ja sieltä pois, ja rakentavat pommisuojia. Pommisuojissa uskosta osattomia kohdatessaan he kertovat heille evankeliumin, rukoilevat heidän puolestaan ja antavat heille erityisesti tätä hetkeä varten valmistettuja traktaatteja.”
Jumala siunatkoon ja varjelkoon näitä uskovia, antakoon viisautta ja johdattakoon heitä avustustyössään ja evankeliumia viedessään.
Marttyyrien Ääni auttaa Ukrainan pakolaisia sekä Ukrainaan jääneitä. Avustustyömme tapahtuu seurakuntien kautta Puolassa ja Moldovassa. Tästä voit lukea lisää ja osallistua.
Lähde: Marttyyrien Ääni, Korea
