Marttyyrien Äänen työ afgaanipakolaisten avustamiseksi jatkuu. Pakistanilainen kumppanimme Nargus on jälleen käynyt tapaamassa pakolaisia ja viemässä heille apua.
Nargus kertoo tavanneensa 50 perhettä, jotka kaikki ovat kristinuskoon kääntyneitä. He pitävät kuitenkin uskonsa salassa, sillä sen paljastuminen olisi hengenvaarallista. Marttyyrien Äänen välittämillä varoilla pakolaisille annettiin ruokaa, lääkkeitä, rahaa – ja hengellisen avun huomioiden myös Raamattu.
”Tämä olisi mahdotonta ilman teidän apuanne. Me tarvitsemme rukouksianne, afgaanipakolaiset tarvitsevat tukeanne. Heillä ei ole asuntoja, ei ruokaa, vaatteita tai lääkkeitä. He saapuivat Pakistaniin tyhjin käsin. Rukoilethan heidän puolestaan!” Nargus vetoaa.
Sydäntä särkeviä kohtaloita
Videolla näkyy noin 20 neliön suuruinen huone, jonka lattialle asetetuilla matoilla istuu kymmenittäin eri ikäisiä naisia ja lapsia. Punaiseen huiviin kietoutunut noin 20-vuotias nainen, Khatira, tarttuu mikrofoniin.
”Kotimaassani olin englannin opettaja, minulla oli paljon oppilaita ja opiskelin yliopistossa. Tänne tultuamme en ole voinut tehdä mitään, olen aina kotona. Minun on hyvin vaikea kestää tätä tilannetta. Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan tuskaani”, Khatira sanoo itkuun purskahtaen ja peittää kasvonsa kädellään. Khatira itkee hiljaa hetken aikaa ja ympärillä olevat naiset yrittävät rauhoitella häntä.
”Minusta tuntuu, että olen menettänyt kaiken: työni, koulutukseni, unelmani ja toivoni. Uskon kuitenkin yhä Jumalaan. Jos Jumala suo, voimme palata kotiin ja elää rauhassa. Rukoilen, että jonain päivänä pääsen takaisin oppilaitteni pariin. Kiitos paljon avustanne!” Khatira päättää.
Turvassa, mutta silti ahdingossa
Parwaanin mies sai surmansa Talebanien aiheuttamassa räjähdyksessä. Hän jäi yksin kolmen tyttärensä kanssa, jotka eivät ole naimisissa. Talebanien valtaan noustua perheet, joissa on pelkästään naisia, ovat suojattomia. Näin kävi myös Parwaanille tyttärineen.
Taleban alkoi vaatia, että Parwaanin on annettava tyttärensä heille vaimoiksi. Pako jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Pakistanissa he ovat nyt turvassa, mutta heillä ei ole mitään, ja Parwaan sanoo olevansa äärimmäisen kiitollinen Marttyyrien Ääneltä saamastaan avusta.
Pakistaniin paenneet afgaanipakolaiset, vaikkakin fyysisesti turvassa, ovat edelleen suuressa ahdingossa. Lapset eivät pääse kouluun eivätkä aikuiset töihin. Nargusin lähettämillä lukuisilla videoilla puhuneet afgaanit sanoivatkin kerta toisensa jälkeen toivovansa voida palata Afganistaniin.
Jumala siunatkoon Nargusin avustustyön. Rukoillaan, että afgaanien toive kävisi toteen ja he pääsisivät palaamaan kotimaahansa ja elämään siellä rauhassa.
Artikkeli on alun perin julkaistu Marttyyrien Ääni -lehdessä 2/2022.
