Nigerialainen leski Jumalan lohdun kannattelemana

Dapma, sylissään kuva Vincentorista.

Vincentor oli kuullut varoituksia fulanien hyökkäyksistä alueella, jossa hän toimi seurakunnan pastorina.

Uutiset tuoreista iskuista painoivat Vincentorin mieltä, mutta kesäkuussa 2018 hän tunsi velvollisuudekseen tehdä joka viikonloppuisen matkansa seurakuntaansa. Hänellä oli tehtävä ja kutsumus toteutettavanaan.

Vincentorin vaimo, Dapma, oli yleensä hänen mukanaan. Heidän neljä lastaan jäivät tuolloin sukulaisten hoiviin. Äskettäisen väkivallan vuoksi pariskunta kuitenkin päätti, että Dapman olisi tällä kertaa paras jäädä kotiin. Ennen lähtöään Vincentor kokosi vielä perheensä yhteen rukoilemaan.

Myöhemmin sinä iltapäivänä Dapma soitti Vincentorille. Vincentorin vastatessa Dapma kuuli hänen juoksevan. ”Soitan sinulle myöhemmin”, Vincentor sanoi. ”Fulanit ajavat meitä takaa.”

Vielä ennen puhelun päättymistä Dapma kuuli taustalta ampumista. ”Epäilin suuresti hänen selviytymismahdollisuuksiaan. En kuullut mitään muuta kuin ampumista”, Dapma sanoo.

Lohtua murheen keskellä

Dapma elättää nyt itsensä ja lapsensa myymälänsä tuotoilla.

Dapma yritti turhaan tavoittaa miestään puhelimitse viikonlopun mittaan. Maanantaiaamuna kodin ovella seisoi Vincentorin ystävä. Dapma varautui pahimpiin uutisiin. Ystävä kertoi, että fulanit olivat ampuneet hänen miehensä kuoliaaksi. ”Kunnia Jumalalle”, hän sanoi itkunsa seasta. ”Se oli Hänen suunnitelmansa Vincentorille.”

Vaikkei ollut valmistautunut miehensä kuolemaan, Dapma sanoo tunteneensa Jumalan lohdun tuossa hetkessä. ”Kun uutiset saapuivat, lohtukin oli läsnä. Jumalan lohtu kannatteli minua.”

Lapset kuulivat isänsä kuolemasta saapuessaan koulusta kotiin ja nähdessään kotona istuvat vakavailmeiset ihmiset. Lapset itkivät isäänsä, joka oli ollut heille hyvin läheinen. Nuorin lapsista oli aina itkenyt, jos isä ei ollut kotona hänen palattuaan koulusta.

Kuolemaa seuraavina päivinä Dapma teki parhaansa lohduttaakseen lapsia ja selitti heille, että isä oli nyt Jeesuksen luona taivaassa. ”Mekin valmistaudumme menemään sinne, joten miksi itkisitte, kun tiedätte, missä hän on?” kysyi Dapma yhdeltä lapselta. ”Lopulta me tapaamme isän taivaassa.”

Yhdysvaltain Marttyyrien Ääni on tukenut Dapmaa ja hänen lapsiaan, ja auttanut Dapmaa aloittamaan pienen myymälän, jossa hän myy juomia ja valmistamiaan matkamuistopussukoita. Kovan työn tuloksena yritys on menestynyt niin, että Dapma on voinut laajentaa sitä. ”Kiitän todella Jumalaa! Ilman teitä olisin joutunut ottamaan lapset pois koulusta, sillä en olisi voinut maksaa heidän koulumaksujaan”, Dapma kiittelee.

Dapma ei kanna kaunaa miestä kohtaan, joka tappoi hänen aviomiehensä. Hän rukoilee tuon miehen puolesta, että jonain päivänä hän ottaisi Vincentorin paikan evankeliumin työssä. ”Nuorin lapseni sanoo minulle usein: ’Äiti, meidän pitäisi rukoilla fulanien puolesta, että he tekisivät parannuksen’”, Dapma kertoo. ”Joten, jos pieni lapsi pystyy sanomaan noin…”

Kansainväliset Marttyyrien Ääni -toimistot auttavat Nigeriassa pakenemaan joutuneita ja rakkaitaan menettäneitä, kuten leskiä, monin eri tavoin. Suomen Marttyyrien Ääni tulee leskiä erityisesti Dogo Nahawan kylässä, tarjoamalla leskille maata viljeltäväksi ja välineet siihen. Voit lukea lisää kampanjasta täältä: marttyyrienaani.fi/nigerian-kampanja/

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on print
Print