Iranilaisen Farsan uskon hinta: Ei tulevaisuutta Iranissa

Farsa oli 21-vuotias nuorimies kääntyessään kristinuskoon, ja se oli hänen hartaalle muslimiperheelleen mahdotonta hyväksyä.

Äiti ja veli sanoivat olevansa iloisia hänen käytöksessään tapahtuneesta muutoksesta, mutta surullisia siitä, ettei hän enää rukoillut heidän kanssaan.

”Selitin heille, että olin alkanut uskoa Jeesukseen”, Farsa kertoo, ”ja veljeni sanoi pala kurkussaan, että tulisin katumaan sitä, kun isä saisi tietää. Kuukausi myöhemmin isä sai tietää, hakkasi minut ja ajoi ulos kotoa.”

Farsaa painostettiin myös töissä. Hänet uhattiin irtisanoa, jos hän ei palaa islamiin. Farsa ei suostunut, joten työsuhde päättyi siihen.

Kotona painostus jatkui. Hänen käyttämänsä astiat ja pyyhkeet pidettiin erillään muista. Hän ei saanut nukkua samassa huoneessa sisarustensa kanssa, ja hänet lukittiin huoneeseensa öisin.

Kotiin kutsuttiin jopa islamin oppineita ja Farsan ystävä puhumaan hänelle järkeä. Ystävä kuitenkin totesi, että hän oli nähnyt Farsassa myönteisiä muutoksia tämän käännyttyä kristinuskoon, ja muutama kuukausi myöhemmin ystäväkin kääntyi kristinuskoon.

Perhe ei luovuttanut. He soittivat tuttavalle, jolla oli yhteyksiä Iranin hallintoon, ja pyysivät häntä pidättämään Farsan. ”Älkää pyytäkö minulta sellaista!” mies vastasi. ”Minä en halua! Sillä jos joku pidätetään näillä syytteillä, poispääsyä ei ole. He aivan varmasti tappavat hänet, ja sitten te kadutte. Olette olleet kärsivällisiä, jatkakaa niin, ehkä hän katuu päätöstään tulevaisuudessa.”

Farsa ei kuitenkaan katunut, ja jatkoi juuri saamiensa kristittyjen ystävien tapaamista.

Pidätys

Kaksi vuotta myöhemmin, kun Farsa ja kaksi hänen kristittyä ystäväänsä olivat viimeistelemässä suunnitelmia yhteisestä yrityksestä, salainen poliisi teki tiloihin ratsian.

Agentit kuljettivat Farsan kotiin, joka tutkittiin. Isä kirosi häntä ja sanoi agenteille: ”Tämä poika on tuhonnut meidät! Teimme kaikkemme, mutta emme saaneet häntä palaamaan oikealle tielle. Miksi ette tulleet aikaisemmin? Viekää hänet mukananne ja tehkää hänelle mitä haluatte. Vaikka tappaisitte hänet, minä en valita!”

Farsa pidätettiin ja häntä kuulusteltiin kolme viikkoa. Hän kertoo ajan olleen ”ankaraa psykologista kidutusta”.

”He etsivät heikon kohtasi ja käyttävät sitä hyväkseen. Minun tapauksessani he tiesivät, että äitini oli tilanteestani poissa tolaltaan, joten he soittivat kotiini ja pyysivät äitini puhelimeen. Puhuin hänelle, ja hän itki. Minäkin aloin itkeä.”

Pidätyksen myötä perheen suhtautuminen häneen pehmeni, ja he olivat jopa yhteydessä hallintoon suhteita omaavaan tuttavaansa.

”Hämmästyttävää kyllä, kävi ilmi, että tämä tuttava tunsi kuulustelijani”, Farsa sanoo.

”Ennen kuin tuttava puhui kuulustelijalle, hän oli herjannut minua jokaisen kuulustelun yhteydessä. Mutta puhelun jälkeen hänen suhtautumisensa minuun muuttui. ’Haluan auttaa sinua’, hän sanoi, ‘joten sinun on allekirjoitettava nämä lomakkeet…’”

”Hän sanoi: ’Sinun on luvattava, että et enää tapaa kristittyjä ystäviäsi vapautumisesi jälkeen.’ Minä sanoin, etten koskaan suostuisi sellaiseen: ’Ette voi riistää luonnollista oikeuttamme tavata toisiamme. Jos teitä vaivaa kokoontumisemme kodeissa, me tapaamme puistossa ja rukoilemme siellä.’ Hän vastasi: ’Sinä olet hyvin epäkohtelias, ja jos jatkat näin, määrään sinut teloitettavaksi!’ En silti suostunut allekirjoittamaan.”

Ei tulevaisuutta Iranissa

Lopulta Farsa vapautettiin takuita vastaan. Ne maksettiin isän luovuttamalla talon kauppakirjalla.

Farsan opiskelutkin kokivat kolhun. ”Pidätettynä ollessani kuulustelija oli sanonut: ’Jos et tee yhteistyötä kanssamme, menetät kaikki työmahdollisuutesi ja yliopisto-opintosi Iranissa’”, Farsa muistelee. ”En silti uskonut, että salainen poliisi kertoisi yliopistolle pidätyksestäni ja syystä siihen. Opiskelin tuolloin kirjanpitoa ja tutkinnostani puuttui enää kuusi opintopistettä. En kuitenkaan saanut suorittaa opintojani loppuun salaisen poliisin oltua yhteydessä yliopistoon.”

Eikä siinäkään kaikki. ”Kaikkialle, minne menin, yksi tai kaksi autoa seurasi minua. Puhelintani kuunneltiin, ja se teki minusta vainoharhaisen.”

Kymmenen kuukautta vapautumisensa jälkeen Farsa pakeni Iranista ja haki turvapaikkaa Turkista. Kolme kuukautta myöhemmin hänet tuomittiin poissaolevana viideksi vuodeksi vankilaan.

Hän haki turvapaikkaa vuonna 2016, mutta hän odottaa edelleen turvapaikkahaastattelua Turkin viranomaisten kanssa, jotka ottivat tehtävän itselleen YK:n pakolaisjärjestöltä UNHCR:ltä.

Lähde: Article18