Toukokuun kolmannen päivän iltana Intian pohjoisosassa sijaitsevassa Manipurissa asuva kristitty sai puhelun sukulaiseltaan. Sukulainen kehotti pakkaamaan ja pakenemaan lapsineen välittömästi.
Kuki-heimoon kuuluva kahden lapsen äiti, Manngaihlun Tombing ei ottanut neuvoa todesta. Hän arveli, että pahin mitä voisi tapahtua, olisi viranomaisten määräämä ulkonaliikkumiskielto.
”Sitä ajatellen kiiruhdin läheiseen kauppaan ostamaan riittävästi ruokaa ulkonaliikkumiskiellon varalta”, Tombing kertoi.
Tombing asui Paite Vengin alueella osavaltion pääkaupungissa Imphalissa aviomiehensä, kahden lapsensa, anoppinsa ja kotiapulaisensa kanssa, kun väkivalta alkoi enimmäkseen kristittyjen kukien ja enimmäkseen hindujen meiteiden kesken.
Kaupasta palattuaan hän sai puhelun meiteihin kuuluvalta ystävältään, poliisin vaimolta. Hänkin kehotti heitä lähtemään välittömästi.
Tombing oli saanut hätäisesti pakattua vain tarpeellisia lääkkeitä lapsilleen, kun hän kuuli kadulta, kuinka valo- ja sähköpylväitä hakattiin.
”Pylväiden äänekäs ja jatkuva hakkaaminen oli kutsu muille liittyä hyökkäykseen”, Delhissä olevalla pakolaisleirillä nyt asuva Tombing kertoo.
Hänen miehensä, Samuel Tombing, kiiruhti kotiin hädissään. Hänkin oli kuullut kutsun. Perhe riensi kadun yli tien toisella puolella olevan lähetysaseman muurien suojiin, jossa he piiloutuivat erääseen asuntoon.
”Tietä ylittäessämme näin meitei-joukon noin 300 metrin päässä. Heillä oli paksuja puukeppejä, lasipulloja, veitsiä ja muita aseita käsissään, ja he tulivat meitä kohti”, Tombing muistelee.
Lähetysaseman talonmies lukitsi nopeasti portin heidän jälkeensä. Talossa, jossa he piileskelivät, oli jo noin 45 muuta kristittyä. Siellä oli perheitä lasten kanssa, vanhuksia, joista yksi oli sokea nainen, ja myös yksi viimeisillään raskaana oleva nainen.
Pian he kuulivat, miten meitei-joukko hyökkäsi lähetysaseman kirkkoon ja rikkoi sitten talon ikkunat. Heidän heittämänsä kivet laskeutuivat sisälle taloon. Jotkut piiloutuivat sänkyjen alle, toiset pakenivat keittiöön.
Joukkioon kuuluva mies kurkisti sisään makuuhuoneen ikkunasta, jossa Tombing perheineen piileskeli, ja heidän katseensa kohtasivat.
”En pysty unohtamaan hänen suuria silmiään. Sillä hetkellä ajattelin loppumme tulleen”, Tombing sanoi. ”Suljin silmäni ja aloin rukoilla. He tiesivät meidän olevan siellä. He nauroivat meille, me kuulimme heidät.”
Joukkio poistui ja kristityt keskustelivat pakomahdollisuuksistaan peläten, että hyökkääjät olivat yhä portilla. Varttitunnin kuluttua vielä suurempi joukkio saapui. He sytyttivät kirkon ja talonmiehen talon palamaan.
”Kuulin heidän kiroavan kirkkoa ja kristittyjä kirkkoa polttaessaan”, Tombing sanoi. ”On selvää, että he haluavat hävittää kristityt kukit Manipurista.”
Lähetysaseman naapurissa asuva meitei pyysi kristittyjä kiipeämään lähes kaksimetrisen muurin yli hänen pihalleen ja piiloutumaan talon seinustalle. Samuel Tombing ja muut miehet auttoivat jo viisikymmenpäiseksi kasvaneen kristittyjen ryhmän muurin yli.
Piilopaikastaan kristityt näkivät joitakin tunteja myöhemmin, kuinka heidän aiempi piilopaikkansa poltettiin, samoin kuin koulu, jossa Tombingin tytär oli opiskellut.
”Meitei-talonomistaja ei kutsunut meitä sisälle kotiinsa. Hän pelkäsi, että jos hänen huomattaisiin piilotteleva kuki-kristittyjä, häntäkään ei säästettäisi”, Tombing kertoo.
Joukkio sytytteli autoja tuleen – toisinaan matkustajineen.
”He huusivat ilosta aina auton sytytettyään”, Tombing sanoo. ”En voi kylliksi kiittää Jumalaa ja meitei-ystävääni, joka varoitti meitä niin että ehdimme paeta. Pakomme oli täpärä – he polttivat kotimme ja automme.”
Kristityt piileskelivät pihalla aamuneljään saakka, jolloin armeija saapui ja saattoi heidät avustusleirille. Seuraavana päivänä he ja jotkut heidän kanssaan olleet lähtivät Delhiin.
Tombing ja hänen miehensä näkivät, että meiteillä oli mukanaan karttoja, joihin oli merkitty kirkot ja kukien kodit.
”He olivat tehneet kartoituksen etukäteen”, hän sanoo.
Ennen Tombingin kodin polttamista joukkio tuhosi sen. He tuhosivat myös Tombingien viljelypalstan jonkin matkan päässä kodista.
”Mistä he tiesivät, mikä maapalsta oli meidän, siinä muiden maapalstojen joukossa?” Tombing kysyy.
Tombing kertoo, että he eivät saaneet lähes viikkoon unta kokemuksensa jäljiltä. Hänen lapsensa pelkäävät, että heitä seurataan yhä.
”Kun lapseni kuulevat pamahduksen tai muun yllättävän äänen, he alkavat kirkua ’Äiti, he ovat tulossa!’”, hän kertoo. Hänen neljävuotias tyttärensä alkaa täristä yllättävistä äänistä tai liikkeistä. ”Jos televisiota katsellessamme joku vaihtaa kanavaa yhtäkkiä, nuorin tyttäreni alkaa täristä pelosta ja hengittää kiivaasti.”
”On sydäntä raastavaa nähdä lastemme pelkäävän”, Samuel Tombing sanoo.
Pariskunta pyytää rukoilemaan Manipurin puolesta, missä väkivaltaisuudet yhä jatkuvat.
”Rukoilkaa viranomaisille viisautta, että henkiset vauriot parantuvat, että rauha palaisi ja paenneet voisivat palata kotiin”, Tombing pyytää.
Lähde: Morning Star News
Intiassa kymmeniä kristittyjä vangittuina käännyttämisestä syytettyinä
Äskettäin Uttar Pradeshin osavaltiossa pidätettiin yhdeksän kristittyä, kahdeksan heistä naisia, joita syytettiin valheellisesti pakkokäännyttämisestä. Kaikkiaan Uttar Pradeshissa on tällä hetkellä lähes 60 kristittyä samasta syystä pidätettyinä. Poliisit pidättivät kahdeksan naista
Intiassa vapautettu 11 pidätettynä ollutta kristittyä
Käännyttämisen kieltävän lain nojalla pidätetyt uskovat viettivät viikon pidätettyinä pohjoisessa Uttar Pradeshin osavaltiossa. Uttar Pradeshin osavaltiossa, Bahraichin kaupungissa, oikeus on vapauttanut takuita vastaan pastori Babu Ramin ja kymmenen muuta kristittyä.
Intiassa pastori perheineen pidätettynä ja valheellisesti syytettynä
Pastori Kirubendran, hänen vaimonsa ja puolitoistavuotias tyttärensä pidätettiin 23. huhtikuuta. Pastorin väitettiin käännyttävän ihmisiä pakolla kristinuskoon sekä ”loukanneen uskontoa”. Pastorin vaimo, Manju, ja heidän tyttärensä olivat pidätettyinä 13 päivää. Pastorin