Domianan aviomies kuoli, ja hän vajosi syvään epätoivoon. Appivanhemmat eivät enää halunneet tukea Domianaa lapsineen, vaan ottivat kaiken heidän omaisuutensa ja heittivät heidät ulos.
Köyhällä alueella ilman tuloja asuvana, kolmea varhaisteini-ikäistä lastaan yksin kasvattavana, Domianan elämä oli selviytymistaistelua. Paikallinen islamilainen yhteisökään ei auttanut häntä.
Tilannetta pahensi krooninen sairaus, josta Domiana kärsi. Hoidot eivät auttaneet ja hänellä oli edessään vaikea päätös: mennäkö leikkaukseen, jonka riskit olivat korkeat.
“Minulta leikattiin kystia pois useita kertoja, mutta se ei auttanut”, hän kertoi. Lääkärin mukaan vielä yksi leikkaus lisää olisi vaarallista. Lääkäri oli kristitty, ja ehdotti vaihtoehtoista keinoa – rukousta.
”Lääkäri kertoi minulle, että Jeesus voi parantaa”, Domiana muistelee. Kystat katosivat muutamassa päivässä, eikä sairaudesta jäänyt jälkeäkään.
Tämän rukousvastauksen koettuaan Domiana tunsi tulleensa lapsuudestaan asti seuraamansa uskonnon hylkäämäksi, joten hän huusi todellisen Jumalan puoleen, jotta tämä ilmaisisi itsensä hänelle.
”Pyysin Jumalaa valaisemaan polkuni. Sanoin Hänelle olevani eksyksissä.”
Domiana jatkoi Jumalan etsimistä ja näki näyn, jossa Kristus puhui hänelle. Vaikka häntä pelotti ja hän oli hämmentynyt, hän tunsi välitöntä rauhaa.
Lapset huomasivat heti muutoksen äidissään, ja kotiinsa laskeutuneen rauhan. Domiana kertoi heille parantumisestaan, ja lapsetkin halusivat kuulla lisää Jeesuksesta.
Pian kaikki kolme lasta tulivat uskoon, ja perhe alkoi käydä kairolaisessa seurakunnassa. Mutta vaikka Domiana oli kokenut parantumisen ja heidän perheensä oli löytänyt rauhan Kristuksessa, heidän kokemansa kärsimykset eivät suinkaan olleet ohi.
Kului vain muutama viikko, kunnes sana levisi, että Domiana ja hänen lapsensa olivat luopuneet islamista ja kääntyneet kristityiksi. Paikalliset muslimit olivat nähneet hänen poistuvan kirkosta, ja päättivät seurata häntä kotiin. Kun he näkivät pastorin saapuvan heidän luokseen mukanaan Raamattuja, miehet murtautuivat sisään ja pahoinpitelivät sekä Domianan että pastorin. Lopulta he sytyttivät Domianan asuintalon tuleen ja polttivat myös useita alueen kirkkoja.
”Ihmisjoukko tunkeutui kotiimme ja heitti meidät ulos”, Domiana sanoi. ”Elimme kadulla kolmen päivän ajan. Olin peloissani ja murheellinen lasteni puolesta, mutta samalla olin sydämessäni varma siitä, että seurasimme totuutta.”
Löydettyään uuden asunnon Domiana ja lapset saivat välittömästi osakseen islamilaisten uskonnollisten johtajien uhkailuja ja vastustusta. Lopulta uhkaukset johtivat väkivaltaan. Paikalliset muslimit murtautuivat perheen uuteen kotiin ja kiduttivat Domianan poikaa. He uhkasivat tappaa Domianan ja lapset, jolleivat he palaisi islamiin, mutta Domiana pysyi vahvana uskossaan. ”Olin varma, että Jumala pitäisi meistä huolen”, hän kertoo.
Hyökkäyksen tehneet muslimit pitivät heitä tiukasti silmällä ja estivät heitä poistumasta kotoa, edes ruokaa ostamaan. Ansassa ja eristyksissä, Domiana pyysi apua Herralta.
“Rukoilin: ‘Jos haluat käyttää meitä, päästä meidät ulos’”, hän sanoi.
He pääsivät lopulta pakoon. Domiana ja yksi hänen pojistaan palasivat myöhemmin noutamaan Raamattujaan ja seurakunnasta saamiaan kristillisiä kirjoja. Lähtiessään heidän kimppuunsa käytiin jälleen, mutta Domiana sai rohkaisua Kristuksen kärsimyksistä.
”He hakkasivat meitä ja sylkivät päällemme”, hän kertoo, ”mutta kuulin äänen sanovan sisälläni, että ’minuakin hakattiin ja syljettiin.’”
Domiana ja lapset joutuivat pakenemaan. Tieto hyökkäyksistä nousi uutisotsikoihin ja egyptiläinen pastori kuuli Domianan tilanteesta. Hän auttoi perheen pois Egyptistä.
Elämän aloittaminen alusta uudessa maassa oli vaikeaa. Heillä ei ollut tuloja, joten asunnon löytäminen oli hankalaa, ja heidän oli muutettava useita kertoja työn perässä.
Lopulta Domiana päätyi paikallisen seurakunnan kautta yhteyteen Marttyyrien Äänen kumppanin kanssa. Kansainväliset Marttyyrien Ääni -toimistot ovat auttaneet elinkustannuksissa perheen pyrkiessä rakentamaan elämäänsä uudelleen uudessa maassa.
Huolimatta monista kokemistaan haasteista, Domianan usko ei ole kertaakaan horjunut, ja hän toivoo Jumalan käyttävän hänen tarinaansa.
”Jokainen uusi päivä on parempi kuin eilinen”, hän sanoo. ”Herra on ollut minulle uskollinen. Hän ei ole hylännyt meitä. Toivon vain, että Jumala käyttäisi meitä kunniakseen.”
