Eräänä kauniina toukokuisena sunnuntaina vuonna 2018 indonesialainen Fenny perheineen oli mennyt tapansa mukaan kirkkoon. Se päivä muutti koko perheen elämän. Aurinkoinen sunnuntai muuttui pian todella synkäksi. Tuona päivänä tehtiin kolmeen Surabayan kaupungin kirkkoihin itsemurhaiskut. Perheen isä oli paikallisen Isisistä innoituksen saaneen ryhmän johtaja. Hän oli mobilisoinut tehtävään vaimonsa, teini-ikäiset poikansa ja kaksi pikkutyttöään.
Fenny seisoi kirkon pihalla odottamassa 8-vuotiasta Clarissaa pyhäkoulusta. Yhtäkkiä hän näki, miten auto ajoi kovaa vauhtia päin kirkkoa. Vain noin viiden metrin päässä hänestä se räjähti. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Sitten liekit nielaisivat hänen kehonsa. Samaan aikaan särkyivät ikkunat kirkon toisessa kerroksessa, jossa Clarissa istui lähellä ikkunaa ja myös hän haavoittui.
Fenny loukkaantui räjähdyksessä vakavasti. Räjähdys poltti 85 % hänen ihostaan ja kova kuumuus aiheutti hänelle vakavia sisäisiä vammoja. Hänen miehensä Erwin kertoi jälkeenpäin nähneensä, että Fennyn koko keho oli tulessa ja seurakuntalaiset suihkuttivat vettä hänen päälleen sammuttaakseen liekit.
Toimintakykynsä menettäneenä
Kolme kuukautta häntä hoidettiin paikallisessa sairaalassa. Fennyn toimintakyky oli mennyttä. Hän ei pystynyt pitämään edes juomalasia kädessään, eikä käydä yksin pesulla. Edessä oli useita vaativia leikkauksia.
Fenny oli aiemmin ollut aktiivinen työssäkäyvä nainen ja nyt hän oli yhtäkkiä täysin riippuvainen ympärillä olevista ihmisistä. Fennyä ahdisti se, ettei hän pystynyt hoitamaan arkisia toimiaan. Hän itki paljon, varsinkin silloin kun oli yksin. Hän ei ollut koskaan pitänyt yksinolosta ja yksinäisyys vain lisäsi hänen murhettaan.
Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana hän ei saanut lupauksista huolimatta tarvitsemaansa apua valtiolta tai mistään muualtakaan. Silloin hänellä oli vihamielisiä ajatuksia koko tapahtuneesta. Miksi hänelle kävi näin, miksi pommi satutti juuri häntä, miksi hän seisoi siinä paikassa silloin? Lopulta hän tajusi, että vihan tunteminen on hyödytöntä, eivätkä katkerat tunteet auta häntä millään lailla.
Rukousten kautta hän alkoi löytää toivoa vaikeassa tilanteessa. Lukiessaan Raamattua, hän oivalsi, että Jumalan suunnitelmat toteutuvat myös siinä koetuksessa, mitä hän itse oli käymässä läpi. Hän ymmärsi, ettei voisi tehdä yhtään mitään omassa voimassaan, vaan hänen täytyi luottaa Jumalaan ja hänen sanaansa, joka lupaa, että kärsimys tulee loppumaan silloin, kun on sen aika.
Fenny rukoili yhdessä perheensä kanssa, että Jumala johdattaisi hänelle apua. Silloin Marttyyrien Ääni -järjestöt tulivat apuun ja auttoivat Fennyä pääsemään plastiikkakirurgiseen operaatioon. Leikkauksia oli sen jälkeen edessä vielä useita.
Voinko antaa anteeksi?
Fenny tapasi pommi-iskujen suunnittelijoita tilaisuudessa, jossa he esittivät julkisen anteeksipyynnön. Hän oli valmis antamaan heille anteeksi, mutta oikeastaan se tapahtui vasta sitten, kun he henkilökohtaisesti tulivat tapaamaan Fennyä kasvotusten. Siinä hetkessä oli läsnä vain hän ja iskujen suunnittelijat. He pyysivät vilpittömästi Fennyltä anteeksi ja sanoivat olleensa väärässä. Se merkitsi Fennylle paljon.
Katkerat tunteet heitä kohtaan olivat hävinneet ja Fenny ymmärsi, että heidät oli kasvatettu vihaamaan kristittyjä ja pitämään oikeana sitä, että heille tekee pahoja asioita. Hän näki heidän kasvoistaan, että he aidosti katuivat syvästi tekojaan. He olivat päässeet pois vääriltä teiltään, eivätkä enää terrorisoineet kristittyjä.
Fennyn usko ja toivo olivat Kristuksessa jo ennen pommi-iskuakin, mutta sen jälkeen ne ovat vahvistuneet. Hän kertoo, että teki aiemmin monia asioita omassa voimassaan, vaikka kulki Jeesuksen seurassa. Onnettomuuden jälkeen hän ei voinut itse edes pestä kasvojaan. Silloin Jumala tuli hänelle erittäin todelliseksi, ja hän sai oppia, ettei Herra koskaan hylkää häntä, vaan on oikeasti aina hänen kanssaan ja pitää sen, mitä on luvannut.
Tulevaisuudelta Fenny odottaa, että saisi seurata Herraa entistä uskollisemmin ja rohkaistua ottamaan seurakunnassa enemmän vastuuta sen mukaan, mitä Herra tahtoo hänen tekevän. Fenny myös toivoo, että pääsee takaisin työelämään. Hänen unelmansa on saada kertoa todistuksensa kautta Jumalan armosta ja hyvyydestä. Hän haluaa kertoa Jeesuksesta siellä missä kulkeekin.
