Ukraina: ”Meillä on hyvin vaikeaa, mutta silti te tulitte”

Mitä Ukrainan etulinjan seurakunnille kuuluu? Marttyyrien Äänen tiimi kävi tapaamassa kumppaneita, ja tunsi välillä kulkevansa kuin toisessa maailmassa. 

Teksti: Ilpo Jokimäki

Pastori Oleg asuu vaimonsa Olenan kanssa kauniiksi laitetussa kodissa Odessassa, Ukrainassa. Yöllä ilmahälytyksen sireenit kuitenkin muistuttavat, että tavallinen arki voi muuttua hetkessä. Kuuntelen, kun kaupungissa räjähtää ohjus.

”Me rukoilemme paljon”, Olena kertoo. ”Ja tiedostan myös sen mahdollisuuden, että Oleg ei ehkä palaa joltain matkalta enää kotiin.” Oleg järjestää Marttyyrien Äänen apua vaikeille alueille. Pienet seurakunnat pitävät toivoa, ja joskus jopa elämää, yllä etulinjan kylissä ja kaupungeissa.

Olegin yllätykset

Oleg kaivaa eräässä varastossa esiin ohjuksen jäänteet. ”Tällä tapettiin puolalainen avustustyöntekijä”, hän selventää. Venäjä ampui sen suoraan punaisella ristillä merkityn avustusauton kylkeen. Mitään ei ollut tehtävissä. Ajaessamme Odessan laitamilla näen Punaisen Ristin suuren hallin rauniot palamassa. Venäjä tuhosi sen juuri ohjusiskulla. Tuntuu kuin olisimme toisessa maailmassa.

Myös Olegin kirjastosta löytyy yllätyksiä. Hyllyillä on Neuvostoliiton ajan vainottujen kristittyjen tavaroita. Raamattu, josta osa on kopioitu käsin. Minikokoisia evankeliumikirjoja, joita oli salakuljetettu vankiloihin. Alkeellisella kirjapainotekniikalla painettuja lehtiä. ”Nämä lehdet ovat samanlaisia kuin ne, joita te nyt teette”, Oleg sanoo. ”Kristityt kertoivat toisilleen näiden lehtien kautta, mihin vankilaan kukakin oli joutunut, ketkä oli tapettu ja kuka vapautunut.”

Kokemukset Neuvostoliiton ajan vainoista on tallennettu Ukrainan kristittyjen mieliin ja teksteihin. Nyt nuo synkät tapahtumat toistuvat. Venäjän valtaamilla alueilla uskovia vainotaan, mutta seurakunnissa heitä muistetaan rukouksin. Oleg jatkaa yllätyksiään. ”Otamme sunnuntaisin esille myös jonkun toisen maan, jonka kristityt kärsivät vainoa. Sitten rukoilemme heidän puolestaan.”

Lapset sodan jaloissa

Marttyyrien Ääni pyrkii toimittamaan sellaista apua, mitä kumppanit itse pyytävät. Nyt Hersonin alueelle vietiin mm. lastenraamattuja. Niiden avulla lapsille kerrotaan Jumalasta. He saavat tietää, että on olemassa myös konkreettista hyvyyttä. 

Kun Venäjä tuhosi ohjuksillaan asuinkerrostalon Umanissa, Oleg meni paikalle auttamaan. Hän toisti itkien, mitä talossa asunut isä kertoi: ”Suukotin illalla lapseni nukkumaan huoneeseensa. Yöllä räjähti. Menin äkkiä lastenhuoneelle, mutta ovi ei auennut. Potkaisin sen auki, mutta sen takana ei enää ollut huonetta. Ovelta näkyi alas kadulle. Pienet tyttöni olivat muuttuneet sinä yönä enkeleiksi.”

Apu vaikuttaa ikuiseen elämään

Marttyyrien Äänen apu kohdistuu Ukrainan seurakunnille ja järjestöille, jotka välittävät Jumalan rakkautta jakamalla avustuksia ja evankeliumia. Monet yhteisöt ovat kasvaneet ja uskoontulleita on Ukrainassa jo tuhansia.

Kävimme tilaisuuksissa, tapasimme pastoreita ja muita yhteistyötahoja, keskustelimme ja rukoilimme. Ehkä jollain tavalla edustimme heille Suomen kristittyjen rakkautta ja tukea. Maiden rajat ylittävä Jumalan perheen tuki on sodan keskellä suuressa arvossa. Ukrainasta lähetettiin jokaiselle tukijalle paljon terveisiä.

Orvoista huolta pitävä Gennadi muisteli edellistä vierailuamme talven pimeydessä ja kylmyydessä. Veimme heille aggregaatin ohjusaaltojen pyyhkiessä maata. Tämänkin vierailun aikana oli laaja ohjushyökkäys, siihenastisen sodan suurin. Gennadi sanoi liikuttuneena: ”Viimeksi kun meillä oli vaikeaa, te tulitte meidän luoksemme. Nyt meillä on jälleen hyvin vaikea aika, mutta silti te tulitte.”

Artikkeli on julkaistu aiemmin Marttyyrien Ääni -lehdessä 3/2023.