Pohjois-Korea – Vaarallinen kutsu

Kaikki muuttui, kun pohjoiskorealaisen miehen sukulaiset tarjosivat hänelle Raamattua luettavaksi.

Vuosia sitten Byung-woo matkusti kotoaan Pohjois-Koreasta sukulaistensa luo Kiinaan. Siellä ollessaan hänen Kiinan maanalaiseen seurakuntaan kuuluvat sukulaisensa tarjosivat hänelle Raamattua luettavaksi. Byung-woo kieltäytyi. Sukulaiset paastosivat ja rukoilivat kaksi päivää hänen mielenmuutoksensa puolesta. Se kummastutti Byung-woota vielä enemmän kuin alkuperäinen ehdotus Raamatun lukemisesta.

Lopulta uteliaisuus voitti, ja hän myös halusi miellyttää sukulaisiaan. Byung-woo tarjoutui vilkaisemaan, mitä kirja pitäisi sisällään. Mitä enemmän hän luki, sitä enemmän hänellä oli kysymyksiä sukulaisilleen. Hänen saamansa Raamattu oli kirjoitettu Etelä-Koreassa käytetyllä murteella. Etelä- ja Pohjois-Korean murteet eroavat toisistaan noin 40 prosenttia. Siitä huolimatta ne kohdat, jotka hän kykeni ymmärtämään, kiehtoivat häntä.

Nähdessään Byung-woon kiinnostuksen, sukulaiset ottivat hänet mukaansa kotiseurakuntaan. Seurakuntalaiset selittivät hänelle, miten kovasti Pohjois-Korea tarvitsee evankeliumia, ja yllyttivät häntä perustamaan sinne maanalaisen seurakunnan. He olivat omalta puoleltaan valmiita huolehtimaan Byung-woon toimeentulosta, lähettämään hänelle ruokaa ja rahaa, Raamattuja jaettavaksi, ja polkupyörän, jonka avulla hän voisi käydä evankelioimassa.

Ehdotus pelotti Byung-woota. Raamatun omistaminen on äärimmäisen vaarallista Pohjois-Koreassa, saati jos niitä on useampia. Muutaman sivunkin löytyminen tietäisi passitusta keskitysleirille, joten pohjoiskorealaiset uskovat opettelevat Raamatun kohtia usein ulkoa, voidakseen ”omistaa” sen turvallisesti.

Peloissaan Byung-woo kieltäytyi ottamasta Raamattuja mukaansa ja palasi Pohjois-Koreaan. Siellä hän kertoi vaimolleen Kiinassa lukemastaan Raamatusta, ja siitä, miten se oli koskettanut häntä. Byung-woon yllätykseksi vaimo ilmoitti haluavansa myös lukea Raamattua.

Hän rakasti vaimoaan ja halusi tämänkin kuulevan Jeesuksesta, kuten hän itse oli kuullut. Byung-woo päätti siksi palata Kiinaan noutamaan Raamatun, ja vaarantaa sitten henkensä salakuljettamalla tuon kallisarvoisen kirjan takaisin Pohjois-Koreaan. Kiinassa ilahtuneet sukulaiset antoivat hänelle Raamatun ja hieman rahaa. Sen jälkeen Byung-woo palasi Pohjois-Koreaan ja kokosi yhteen joitakin sukulaisia, joille hän kertoi Jeesuksesta.

Byung-woon sukulaiset halusivat kuulla lisää. He lukivat Raamattua vuoron perään, ja vaikka he eivät aina ymmärtäneet siinä käytettyä murretta, he sanoivat Raamatun sanojen tuovan heille rauhaa.

Sukulaistensa reaktiosta rohkaistuneena Byung-woo omisti elämänsä Herralle ja ryhtyi varovaisesti evankelioimaan muita pohjoiskorealaisia.

Jos hän kuuli jonkun aikovan matkustaa Kiinaan, hän kehotti heitä vierailemaan siellä kirkossa. Kun he sitten palasivat Pohjois-Koreaan, Byung-woo kysyi heiltä, miten matka oli mennyt. Jos he olivat käyneet kirkossa ja heillä oli siitä myönteinen kokemus, hän keskusteli heidän kanssaan evankeliumista ja opetti heitä.

Aikaa myöten Byung-woolle selvisi, että jotkut hänen naapureistaan olivat myös maanalaisia kristittyjä. Tämä tieto kannusti häntä ja teki hänestä rohkeamman, mutta hän tajusi myös, että hänen henkensä on Pohjois-Koreassa sitä suuremmassa vaarassa, mitä useampi saa tietää hänen uskostaan.

Lopulta Byung-woo loikkasi Etelä-Koreaan, jossa hän kuuli Marttyyrien Äänestä. Nyt hän opiskelee pohjoiskorealaisille loikkareille perustetussa, Suomenkin Marttyyrien Äänen tukemassa, ”maanalaisessa yliopistossa” Raamattua Pohjois-Korean murteella. Käännös on sama, jota Marttyyrien Ääni toimittaa Pohjois-Koreaan.

Byung-woon tavoin monet pohjoiskorealaiset lukevat nyt Jumalan sanaa ja löytävät uskon Jeesukseen, vaikka he tietävät, mitä päätöksestä voi seurata.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on print
Print