Kiinassa pohjoiskorealaisia tavoittamassa

Pohjoiskorealaisia palvelleen Marttyyrien Äänen työntekijän esimerkistä vaikuttuneena myös Sung-mi päätti ryhtyä evankelioimaan heitä.

Sung-mi asui 20 vuoden ajan Kiinassa, jonne hänet oli myyty kiinalaisen miehen vaimoksi. Sinä aikana hän kuitenkin löysi todellisen vapauden ja tarkoituksen elämälleen.

Pohjoiskorealainen ystävä kertoi Sung-mille evankeliumin vuonna 2015, ja hän päätti vierailla ystävänsä seurakunnassa kuullakseen lisää Jeesuksesta. Joitakin kertoja käytyään hän totesi, ettei hän oikein löytänyt yhteyttä seurakuntalaisten kanssa, ja jätti käynnit sikseen.

Eräänä päivänä hän kuitenkin kohtasi Marttyyrien Äänen työntekijän. ”Minut kutsuttiin hänen seurakuntaansa”, Sung-mi muistelee. ”Aikaa myöten näin, millä vilpittömyydellä tämä mies palveli pohjoiskorealaisia naisia, ja aloin ymmärtää, mitä kristittynä eläminen tarkoittaa.”

Työntekijä vieraili säännöllisesti Sung-min luona ja auttoi häntä Raamatun opiskelussa. Lopulta Sung-mi tuli uskoon. ”Kristus astui sydämeeni Marttyyrien Äänen työntekijän kautta”, hän kertoo. ”Sydämeni täyttyi ilosta elettyäni 20 vuotta Kiinassa aivan yksin.”

Sung-mi löytää tehtävänsä

Vuonna 2017 tämä Marttyyrien Äänen työntekijä kutsui Sung-min mukaansa tapaamaan muita Kiinassa asuvia pohjoiskorealaisia naisia. Matka teki häneen syvän vaikutuksen.

”Hänen seurassaan matkustaessani huomasin ihmeekseni, miten paljon vaivaa hän näki”, Sung-mi kertoo. ”Hänen piti ajaa aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan tavatakseen yhden pohjoiskorealaisen naisen. Hän oli fyysisesti väsynyt, mutta jatkoi työtään. Aina kun olimme lähdössä vierailulle näin, miten huolella työntekijä pakkasi tarvikkeita vietäväksi tapaamillemme henkilöille. En ollut koskaan tuntenut ketään hänen kaltaistaan.”

He jatkoivat vierailujaan iäkkäämpien pohjoiskorealaisten naisten luona ja Sung-mi pohti, miksi työntekijä otti vierailut niin vakavasti. ”Eikö tämä ole vähän liikaa?” Sung-mi kysyi. ”On liian raskasta vierailla niin köyhien naisten luona, joista kukaan ei koskaan ole kiinnostunut. Olet varmasti aivan nääntynyt. Säälin sinua.”

Työntekijä katsoi häntä silmiin ja sanoi: ”Rakas sisko, minulle on ilo ja kunnia palvella Herraa. Tunnen todellista iloa tässä työssä.”

”Se oli minulle aivan uusi maailma”, Sung-mi sanoi.

Jatkaessaan vierailuja köyhien naisten luona työntekijän kanssa Sung-mi alkoi nauttia työstä ja havahtua toisten tarpeille. ”Olin aina pitänyt omaa elämääni kurjana, mutta nyt näin, että osa kansastani kärsi enemmän kuin minä”, hän sanoi. ”Aloin tuntea, mitä tarkoittaa palvella Herraa. Aivan kuten Marttyyrien Äänen työntekijä oli aiemmin sanonut, tunsin todellista iloa palvellessani toisia. Löysin tarkoituksen elämälleni.”

Heidän jakamansa tarvikepakkaukset ovat enemmän kuin pelkkä avustus. Ne ovat keino kertoa pakkausten saajille Kristuksen rakkaudesta. ”Toivon, että he kaikki tulevat tuntemaan Herran ja kasvavat vahvoiksi uskossaan”, Sung-mi toivoo.

Itsenäisessä työssä

Poliisit ovat kieltäneet Sung-mitä menemästä pohjoiskorealaisten koteihin Kiinassa. Hän ei kuitenkaan anna sen estää häntä kokoontumasta yhteen ylistämään Herraa.

Opittuaan perusasiat työstä pohjoiskorealaisten naisten parissa Kiinassa, Sung-mi alkoi vierailla heidän luonaan yksin.

Toisinaan hänen matkansa vievät hänet Kiinan syrjäseuduille, jossa hänet oitis tunnistetaan vieraaksi. ”Jos käyn naisten luona heidän kodeissaan, ihmiset ovat uteliaita ja epäluuloisia”, Sung-mi kertoo. ”Jos joskus laulamme tai rukoilemme ääneen kodeissa, meidät saatetaan ilmiantaa poliiseille. Minut myytiin, kun olin nuori. Minua voidaan sakottaa tai minut voidaan jopa palauttaa Pohjois-Koreaan, jos poliisit saapuvat paikalle.”

Hänen kohtaamansa naiset ovat usein häneen yhteydessä puhelimitse. ”Et voi kuvitella, miten jopa yksi tuubi hammastahnaa aiheuttaa niin paljon kiitollisuutta”, Sung-mi kertoo. ”He ovat äärimmäisen kiitollisia saamistaan pakkauksista ja Jumalan Sanasta. Pakkaukset ovat hyvin tärkeitä, sillä ne ovat siunauksena sekä fyysisiin että hengellisiin tarpeisiin.”

Hänellä on omakohtaista kokemusta siitä, miten kallisarvoista tämä palvelutyö on. Siksi hän haluaa olla siinä edelleen mukana pohjoiskorealaisten parissa ei ainoastaan Etelä-Koreassa, missä hän nyt asuu, vaan myös lähettinä muihin maihin, missä pohjoiskorealaisia on.

”Tämä työ ei saa pysähtyä”, hän sanoo.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on print
Print