Pakistanilaisen yhteistyökumppanimme Nargusin ja hänen järjestönsä Light for the Nations (LFTN) kautta Suomen Marttyyrien Ääni avustaa Pakistaniin paenneita afgaaniuskovia. Viimeisimmän avustusmatkansa tuliaisina saimme neljän uskovan koskettavat todistuksen siitä, miten he löysivät Kristuksen. Oman tarinansa kertoo tässä Mustafa-niminen mies.
Minun nimeni on Mustafa, olen 60-vuotias. Afganistan on kotimaani ja synnyin muslimiperheeseen.
Perheeni seuraa tarkoin islamin opetuksia. Meille opetettiin, että muslimeina olemme muita ylempiarvoisia. Olimme ylpeitä emmekä kunnioittaneet heitä, jotka eivät olleet muslimeja. Lapsuudestani lähtien vihasin muiden uskontojen edustajia ilman mitään syytä.
Opettajani opettivat minulle aina, että kaikki muut ovat kafireja eivätkä he koskaan pääse taivaaseen. He ovat lisäksi inhottavia, erityisesti kristityt. Vain muslimit ovat Allahin rakastamia luotuja. Kotona perheeni ajatteli samoin.
Kohtaaminen tiellä
Aika kului ja uskoni vahvistui. Menin naimisiin muslimitytön kanssa ja meitä siunattiin poikavauvalla. Se oli minulle suuri siunaus, olin lapseni syntymästä erittäin onnellinen.
Muutama kuukausi lapseni syntymän jälkeen hänellä diagnosoitiin vakava sairaus. Käytin kaikki rahani hänen hoitoonsa, mutta lapsen tila ei kohentunut. Pyysin sukulaisiani ja ystäviäni auttamaan, mutta kukaan ei auttanut. Se oli minulle hyvin vaikeaa aikaa.
Tunsin itseni niin yksinäiseksi ja toivottomaksi, että seisoin tiellä ja aloin itkeä hiljaa. Yhtäkkiä joku minulle entuudestaan tuntematon mies tuli luokseni ja kysyi syytä kyyneliini.
Kerroin hänelle koko tarinan. Hän rohkaisi minua ja kertoi lääkäristä, joka voisi hoitaa lapseni sairautta. Ennen kuin jatkoi matkaansa, mies antoi minulle rahaa ja sanoi: ”Älä huoli, Kristus avaa sinulle ovet. Usko, ja poikasi paranee pian.” Olin yllättynyt. Miksi tuntematon henkilö auttaa minua? Miksi hän antaa minulle rahaa? Monia kysymyksiä nousi mieleeni, mutta ennen kuin ehdin kysyä mitään, mies oli jatkanut matkaansa.
Rakkaus koskettaa
Aikaa haaskaamatta menin lääkärin luo, josta mies oli kertonut. Lääkärikin oli erittäin ystävällinen. Hän auttoi minua eikä lapseni hoidosta veloitettu minulta mitään. Hän hoiti lastani ja jonkun aikaa sairaalassa oltuaan poikani toipui ja pääsi kotiin.
Ennen sairaalasta lähtöä tapasin lääkärin ja kiitin häntä ystävällisyydestään ja lapseni hoidosta. Kysyin häneltä myös miehestä, joka oli ohjannut minut hänen sairaalaansa.
Lääkäri kertoi miehen olleen hänen kotinsa puutarhuri. Sinä päivänä, jolloin kohtasin hänet, mies oli päässyt eläkkeelle ja oli matkalla kotikyläänsä viettääkseen eläkepäiviään perheensä kanssa. Yhtäkkiä puutarhuri oli kuitenkin palannut lääkärin luokse ja kertonut tarinani. Häneltä saamani rahat olivat puutarhurin säästöt.
Kyyneleet virtasivat silmistäni ja pesivät sydämeni ja mieleni. Se oli muutoksen hetki. Olin järkyttynyt siitä, että hän oli antanut säästämänsä rahat täysin tuntemattomalle. Oma perheeni oli jättänyt minut oman onneni nojaan. Käytin saamani rahat ruokaan ja kodin kustannuksiin, sillä olin työtön, eikä lääkäri ollut pyytänyt maksua.
Kysymykset eivät jätä rauhaan
Menin kotiin monia kysymyksiä mielessäni, enkä moneen yöhön saanut unta. Sitten onnistuin saamaan Raamatun. Sen luettuani sydämeni muuttui, ja minä sekä vaimoni otimme Kristuksen vastaan Vapahtajana.
Menin eläköityneen puutarhurin luo ja kiitin häntä hyvästä teostaan. Hän oli iloinen kuullessaan, että poikani oli parantunut sairaudestaan.
Talebanien vallattua maamme elämämme kävi vaaralliseksi, sillä he olivat käynnistäneet kampanjan islamista kääntyneitä vastaan, jotka he halusivat löytää ja tappaa. Pakenimme henkemme edestä ja saavuimme Pakistaniin.
Paljon kiitoksia teille, Marttyyrien Ääni ja LFTN, tuestanne ja rakkaudestanne! Olemme myös kiitollisia Jumalalle, joka säästi henkemme ja on siunannut meitä siunauksillaan.
