Jamila on elänyt väkivaltaisessa avioliitossa yli kolmekymmentä vuotta. Hänet kasvatettiin muslimiksi, ja hänen isänsä pakotti hänet naimisiin ankaran muslimimiehen kanssa.
”En mennyt naimisiin siksi, että hän oli mukava tai hyvä, vaan koska minun oli pakko”, hän sanoi.
Ensimmäisestä päivästä lähtien aviomies kohteli häntä enemmän omaisuutena kuin ihmisenä, ja pahoinpitelyt alkoivat pian. Toistuvien pahoinpitelyjen ja uhkausten kanssa eläessään hänen sydämensä alkoi kaivata hyvyyttä ja totuutta. Hän oli painiskellut islamia koskevien kysymysten parissa vuosia, ja kun hän näki televisiosta kristillisen ohjelman, Jamila sai kaipaamansa vastaukset. Uskon tuoma rauha näytti kuitenkin vain pahentavan väkivaltaa kotona.
Poikkeuksellinen nuoruus
Jamila on erään Lähi-idän maan kansalainen, mutta hän syntyi länsimaassa, jonne hänen isänsä oli lähetetty diplomaatiksi. Äiti kuoli, kun Jamila oli 5-vuotias, ja isä lähetti hänet katoliseen sisäoppilaitokseen. Siellä häntä opettivat nunnat, ja hänen piti osallistua hartaushetkiin kappelissa. Näinä varhaisina vuosina istutetut siemenet jäivät itämään hänen sydämeensä: Jeesus Kristus oli todellinen, ja rakasti häntä.
Kun Jamila täytti 18 vuotta, hänen isänsä lähetti hänet Lähi-itään. Hän oli elänyt länsimaista elämää koko elämänsä, ja hänestä tuntui kuin hänet olisi pudotettu vieraaseen maahan. Hän muutti yhden sukulaisen luota toisen luo. Hän tuskin ymmärsi heidän puhettaan, ympäröivää kulttuuria ei lainkaan.
Ensin Jamila lähetettiin arabialaiseen kouluun oppimaan kieltä, jotta hän osaisi lukea Koraania. Sitten hänet lähetettiin Saudi-Arabiaan islamilaiseen kouluun.
”Minulla oli islamista niin monia kysymyksiä”, hän sanoi. ”Koraanissa sanotaan hyvin selvästi: vihaa kristittyjä, vihaa juutalaisia. Kysyin suoraan, miksi Koraanissa sanotaan niin? Miksi pitää vihata ihmisiä? He sivuuttivat kysymykseni, eivätkä vastanneet minulle.”
Vastaus löytyy
Saudi-Arabiassa opiskellessaan Jamila näki unessa niin kirkkaan valon, että hän ei voinut avata silmiään katsoakseen, mistä se tuli. Kotiin palattuaan hän avasi television ja alkoi selata satelliittikanavia. Kristillisiä kanavia löydettyään hänen ensimmäinen reaktionsa oli ohittaa ne nopeasti, halusihan hän olla kunnon muslimi. Hänestä kuitenkin tuntui, kuin joku tai jokin olisi pitänyt hänen kättään paikallaan, estänyt häntä painamasta kaukosäätimestä seuraavalle kanavalle. Hän katsoi kiinnostuneena, kun evankelista haastoi islamin opetuksia ja kertoi evankeliumin selkeästi. Jamila oli yllättynyt, että joku esitti televisiossa samanlaisia kysymyksiä kuin hänellä oli – ja tarjosi niihin vastaukset.
Jamila alkoi vertailla evankelistan opetuksia Koraaniin. Lopulta vastauksia ei löytynyt islamista. Hän halusi oppia lisää Raamatusta, ja muistaessaan häntä lapsuudessa opettaneet nunnat, hän suuntasi paikalliseen katoliseen kirkkoon. Sinne päästyään hänet kuitenkin käännytettiin pois. Seurakunnan johtajat pelkäsivät, että musliminaisen päästäminen kirkkoon aiheuttaisi heille ongelmia. Sen jälkeen eräs ystävä auttoi Jamilan yhteyteen evankelisen seurakunnan pastorin kanssa. Pastori antoi Jamilalle Raamatun, ja Jamila päätti lukea Kristuksesta omin neuvoin.
Kristus, Puolustaja
Jamilan aviomies oli ollut väkivaltainen avioliiton alusta asti, mutta saatuaan tietää, että Jamila etsi totuutta Kristuksesta, hän kävi entistä väkivaltaisemmaksi. Toisinaan hän antoi lapsille ruokaa, mutta ei sallinut Jamilan syödä. Kun Jamila oli sairas, mies ei päästänyt häntä lääkäriin. Pahoinpitelyt jatkuivat, mutta Jamilasta tuntui, että Jeesus Kristus oli hänen puolustajansa.
”Olen kokenut islamilaisen avioliiton pimeyden – kuinka mies pitää vaimoaan orjana”, Jamila sanoi. ”Mieheni hakkaa minua pienistäkin asioista. Mieheni ja hänen perheensä uhkasivat tappaa minut. Minä sanoin heille: ’Minä en välitä, tehkää mitä haluatte. Jeesus on Vapahtajani, Hän suojelee minua.’”
Sittemmin Jamilan varttuneet lapset ovat alkaneet puolustaa äitiään.
Kun häneltä kysyttiin, miksi hän pysyy väkivaltaisessa suhteessa, Jamila sanoi: ”Haluan pitää huolta lapsistani.” Hän haluaa varmistaa, että hänen teini-ikäisiä tyttäriään ei pakoteta väkivaltaisiin avioliittoihin, kuten hänelle tehtiin.
Rohkaisua ja toivoa Jamila hakee Paavalin ja Siilaksen lupauksesta filippiläiselle vartijalleen, Apostolien teoissa 16:31: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” Hän luottaa Kristuksen pelastavan hänen lapsensa ja miehensä.
”Uskon tähän jakeeseen”, hän sanoi. ”Herra on minun tukenani. Olen nähnyt hänen kättensä työn koko elämässäni!”
Iranilaisen uskovan 10 vuoden tuomio lyhennetty
Teheranilainen vetoomustuomioistuin on lyhentänyt kymmeneksi vuodeksi tuomitun uskovan tuomiota kahteen vuoteen. Joseph Shahbazian on armenialaiskristitty, joka tuomittiin jumalanpalvelusten pitämisestä kotonaan. Hän on ollut yhdeksän kuukautta vangittuna Evinin vankilassa. Keskiviikkona 24.
Pohjois-Koreassa pidätetty viisi kristittyä
Viisi kristittyä pidätettiin Pohjois-Koreassa, kun he olivat sunnuntaina kokoontuneet yhteen rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Uskonnot on Pohjois-Koreassa kielletty, joten heidät luultavasti lähetetään työleirille. Kuten he olivat tehneet joka sunnuntai, viisi
Nigeriassa yli 125 kristittyä tapettu kahdessa vuorokaudessa
Fulanit ovat surmanneet yli 125 kristittyä 16 kylässä Plateaun osavaltion Mangun hallintoalueella 48 tuntia kestäneen verilöylyn aikana. Lisäksi he polttivat taloja, tuhosivat maatiloja ja yli 20 000 ihmistä joutui pakenemaan.
”Egyptistä kaikkeen maailmaan” – TV7
Etulinjan työ Egyptissä menee eteenpäin. Ilpo Jokimäki kertoo Satu Panulan haastattelussa Egyptin kristityistä, joihin pääsi matkallaan tutustumaan.
”300 jaksoa kristittyjen vainoista” – TV7
Marttyyrien Ääni on toiminut Suomessa vainotun seurakunnan äänitorvena yli 50 vuotta. TV7:ssä Marttyyrien Ääni -ohjelmia on esitetty jo 300 jakson verran. Tässä mielenkiintoisessa jaksossa katsahdetaan menneeseen, mutta pidetään katse tiiviisti
”Muistakaa vankeja!” – TV7
Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.” Miten tätä Raamatun kehotusta toteutetaan seurakunnissa? Aiheesta keskustelemassa Kalajoen seurakunnan kappalainen Suvi Lehtimäki