Mosambik – Leijonan luolassa

Mosambikilaisten pastorien suru oli käsinkosketeltavaa heidän kokoontuessaan yhteen Pemban kaupungissa ja kertoessaan toisilleen kokemuksista islamististen kapinallisten käsissä.

Mosambik on kristillisenemmistöinen maa, mutta pohjoisosassa muslimit ovat enemmistönä. Yhdessä pohjoisessa provinssissa, Cabo Delgadossa, on kärsitty väkivaltaisesta kapinasta, joka alkoi vuonna 2016 ja kiihtyi vuonna 2019 kapinallisten vannottua uskollisuutta Isisille.

Kapinalliset hyökkäilivät kyliin ja tuhosivat kokonaisia kaupunkeja, myös Pembassa koolla olleiden pastoreiden kodit. Ajan kuluessa kapinalliset saivat haltuunsa suurimman osan Cabo Delgadosta.

Kapinalliset kuuluvat al-Sunnah wa Jama -nimiseen ryhmään, joka tarkoittaa ”profeetallisen perinteen kannattajat”. Paikalliset asukkaat ja viranomaiset kutsuvat usein ryhmää al-Shabaabiksi, joka tarkoitta ”nuorisoa”, sillä monet hyökkääjistä ovat nuoria. Ryhmällä ei kuitenkaan tiettävästi ole yhteyksiä Somalian al-Shabaabiin.

Silmitöntä tuhoa

Cabo Delgadon väkivaltaisuuksista ovat kärsineet myös monet muslimit, mutta kristityt ovat erityisesti kapinallisten tähtäimessä. Yksi pastori kertoi, kuinka hyökkääjät keräsivät kaikki hänen kylänsä keskusaukiolle ja kysyivät jokaiselta tämän uskontoa. Kristityt mestattiin ja sen jälkeen heidän kotinsa ja rukoushuone poltettiin.

Toinen pastori kertoo, kuinka islamistit olivat piirittäneet kaupungin ja alkoivat sitten tappaa ihmisiä umpimähkään. Autolla pakoon yrittäneet poltettiin autoihinsa. ”Tunsimme olevamme kuin leijonan luolaan astuvia kanoja”, pastori sanoi. ”Näin ruumiskasoja kaikkialla.”

Yksi pastoreista joutui eroon perheestään islamistien hyökätessä. Hän ei ole sen jälkeen nähnyt 4 ja 7-vuotiaita lapsiaan, eikä hän tiedä ovatko he elossa. Palatessaan kylään etsimään lapsiaan hän näki monia ruumiita. Hänen rukoushuoneensa oli tuhottu.

Evankeliumin leviämisen aikaa

Pastori kerrallaan he kertoivat seurakuntansa ja kylänsä kohtaamasta tuhosta. Toiset pöydän ympärillä istuvat pastorit kumarsivat päänsä ja alkoivat rukoilla. Sitten yksi pastoreista alkoi laulaa. Toiset liittyivät mukaan, ja pian yhteisestä suruhetkestä tuli ylistyshetki, joka kuvasi pastoreiden toivoa Kristuksessa.

Kaiken kärsimyksen keskellä pastorit ovat nähneet Jumalan toimivan. ”Kaikesta tapahtuneesta johtuen ihmiset pakenivat paikkaan, jossa he voivat kuulla evankeliumin. Kun lopulta palaamme, tulemme näkemään monia, monia, uusia seurakuntia perustettavan. Niin monet muslimit sanovat: ’Me haluamme seurata Jeesusta, sillä vain kristityt ovat osoittaneet rakkautta’”, eräs pastori kertoi.

Toinen pastori lisäsi: ”Evankeliumin kertominen ei tällä hetkellä ole lainkaan vaikeaa. Kun ihmiset tekevät pahaa se auttaa meitä muistamaan, että me olemme erilaisia. Jumala on kutsunut meidät olemaan erilaisia, ja tämä aika on meille mahdollisuus osoittaa erilaisuutemme.”