Kiinalainen pastori Cao, sopeutumassa vapauteen seitsemän vuoden jälkeen

3.6.2024

Kiinalainen pastori John Cao vapautui seitsemän vuoden vankeustuomiostaan maaliskuussa. Seitsemässä vuodessa maailma on muuttunut paljon, ja Kiina erittäin paljon. Pastori Cao pidätettiin vuonna 2017. Vuonna 2018 Kiinassa tuli voimaan uusi uskontolaki, jonka myötä viranomaisten ote seurakunnista on jatkuvasti kiristynyt. Teknologia on kehittynyt, ja Kiina on johtava maa kansalaistensa kyttäämisessä valvontakameroiden, tekoälyn ja muiden laitteiden avulla.

John Caolla on paljon kiinni otettavaa hänen pyrkiessään sopeutumaan elämään vankilan ulkopuolella. Hän on kertonut avoimesti vapautumisensa jälkeisistä tapahtumista ja vaikuttaa siltä, että hän ei vielä ole täysin ymmärtänyt, miten paljon Kiina onkaan muuttunut.

Kuukausi vapautumisensa jälkeen pastori Cao oli törmännyt siihen, miten varovaisia uskovista oli tullut. Tässä hän kertoo siitä.

”Palasin vankilasta kotiin ja sain vapauteni, aloin sopeutua uudelleen yhteiskuntaan. Tärkeä osa sitä on voida tavata ystäviä vapaasti. Vanhoja ystäviä tavatessani he kaikki osoittivat huolenpitoa minua kohtaan, mikä oli liikuttavaa. Heidän suurin huolensa oli, että kävisin terveystarkastuksessa. Seuraavaksi minut kutsuttiin aterialle, että voisin nauttia niistä herkuista, joista olin jäänyt paitsi viimeiset seitsemän vuotta.

Mutta oli yksi huolenaihe, josta en tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut. Jotkut ystävät sanoivat minulle kuiskaten: ’Sinun on pidettävä matalaa profiilia. He varmasti tarkkailevat sinua vielä.’

Eräänä sunnuntaina menin seurakunnan kokoukseen. Jumalanpalveluksen jälkeen menin tervehtimään nuorta pastoria. Hänen ainoa vastauksensa minulle oli: ’Sinun on pidettävä matalaa profiilia.’ Ihailen suuresti hänen työtään. Nykyisessäkin tilanteessa hän on yhä kyennyt johtamaan fyysisesti kokoontuvaa seurakuntaa, mikä vaatii paljon rohkeutta ja viisautta. Kiitin häntä huolenpidosta ja ymmärsin myös vihjeen. En halua aiheuttaa hänelle harmia. Eniten toivon, että hän ja seurakunta saavat jatkaa työtään turvallisesti.

Turvallisuutensa tähden jotkut veljet ja sisaret eivät halua tavata minua julkisesti. Ymmärrän sen täysin. En ajattele olevani hengellisempi, rohkeampi kuin he, tai että he varovaisuutensa vuoksi olisivat vähemmän hengellisiä tai rohkeita. Minulle he ovat hyviä veljiäni ja sisariani. En halua aiheuttaa kenellekään ongelmia, ja annan heidän oma-aloitteisesti olla minuun yhteydessä.

Minulla on koulukaveri, jota en ollut nähnyt 50 vuoteen. Vankilassa ollessani – en tiedä miten hän sai tietää tuomiostani – hän etsi äitini ja vieraili hänen luonaan useita kertoja. Hän ei edes ole kristitty. Hän kuitenkin ajattelee minun olevan hyvä ihminen, joten hän tunsi myötätuntoa minua kohtaan ja vieraili vangitun luokkatoverinsa äidin luona osoittaakseen tukeaan minulle.

Vankeuteni aikana sadat veljet ja sisaret kaikkialta Kiinasta vierailivat äitini luona osoittaakseen tukeaan. Suurinta osaa heistä en edes tunne. Lukemattomat veljet ja sisaret soittivat ja kirjoittivat kirjeitä Kiinasta ja ulkomailta. Vapauteni jälkeen tämä luokkatoveri tuli käymään luonani kahdesti kahden viikon aikana. Toisella vierailullaan hän kertoi, että viranomaiset olivat jo käyneet kyselemässä hänen vierailuistaan luokseni.

Kaikki olivat siis oikeassa, viranomaiset tosiaan valvovat minua. Itse asiassa vankilasta vapautumiseni päivänä Kunmingin vankila ei suoraan vapauttanut minua, vaan luovutti minut kotikaupunkini Changshan poliiseille. Molempien laitosten johtajat sanoivat minulle, että lain mukaan heidän on valvottava minua viisi vuotta. Myöhemmin asianajajani kertoi, että ei Kiinassa ole sellaista lakia. Olipa laki olemassa tai ei, he kuitenkin sanoivat selkeästi valvovansa minua viisi vuotta. Kerroin myös kaikille luonani vierailleille, että minua valvotaan viisi vuotta. En halua kenellekään harmia.

Jälleen toinen veli kuiskasi minulle, että minun tulisi pitää matalaa profiilia. Hän sanoi: ’Nyt annat haastatteluja Voice of Americalle ja Radio Free Asialle, he kostavat sinulle. Ehkä he olivat aikoneet antaa sinulle asuinpaikkatodistuksesi ja henkilökorttisi, mutta jos julkisesti puhut ongelmistasi tällä tavalla, voi käydä toisin.’ Kiitin häntäkin hyvää tarkoittavasta muistutuksesta. Sanoin hänelle olevani lainkuuliainen kansalainen, mutta minulla ei ole henkilökorttia, mikä kaikilla 1,4 miljardilla kiinalaisella on – minä vain puran hieman tunteitani, onko se niin vakavaa? Hän sanoi: ’Olosuhteet ovat nyt aivan erilaiset, kuin vankilaan mennessäsi vuosia sitten. Joka tapauksessa, pidä varasi.’

Rakastan synnyinmaatani ja hyväksyn sen perustuslain. Sen jopa vastustajani ovat myöntäneet. Paras tapa palvella kotimaata on voida matkustaa siellä vapaasti ja ihailla sen kauniita vuoria ja jokia. Paras tapa palvella kotimaata on löytää työ, palvella maata ja maksaa veroja. Mutta koska minulla ei ole henkilökorttia, en voi tehdä näistä mitään.”

Rukoillaan pastori Caon puolesta hänen sopeutuessaan elämään valvotussa vapaudessaan ja yrittäessään saada käytännön asioitaan kuntoon.

Lähde: ChinaAid