Iranilainen uskova: ”Vaino on mullistanut koko elämäni”

1.3.2024

Ismaeil Maghrebinejad on mietteliäs kertoessaan kristinuskoon kääntymisestään islamilaisen tasavallan ensi päivinä ja sen seurauksista, jotka ovat vaikuttaneet kaikkeen hänen elämässään.

”Vaino ja ahdistelu uskoni vuoksi ovat vaikuttaneet elämässäni kaikkeen”, sanoo Ismaeil, joka täyttää 70 vuotta myöhemmin tänä vuonna.

”Vuosien kovan työn jälkeen en saanut edes eläkepapereitani ja minun oli lähdettävä Iranista saamani vankeustuomion vuoksi. Vaimoni sairastui kokemamme painostuksen aiheuttaman stressin seurauksena syöpään ja kuoli. Menetin kotini. Poikani kärsii akuutista pelosta ja pakko-oireista tiedustelupalvelun painostuksen ja uhkausten vuoksi.”

Ismaeilin käännyttyä kristinuskoon painostus tuli hänen perheeltään. Ismaeilin appi kehotti tytärtään eroamaan hänestä ja laajempi suku katkaisi välinsä heihin, kun he kaikesta huolimatta pysyivät yhdessä.

Lopulta Ismaeilin vaimo ja lapset kuitenkin kääntyivät kristinuskoon.

Ei kestänyt kauaa, että viranomaisetkin alkoivat ahdistella Ismaeilia ja hänen perhettään. Hekin kutsuivat heitä ”epäpuhtaiksi”, ja vaativat, että Ismaeil palaa islamiin.

”Tiedustelupalvelun tapaamisesta tuli 1990-luvulla minulle arkinen asia”, hän sanoo. ”Noin kolme, neljä kertaa vuodessa, he kutsuivat minut, uhkasivat minua, ja kertoivat, keiden kanssa saan ja en saa olla tekemisissä.”

Ismaeilin vaimo kuoli vuonna 2013, ja Ismaeil pyysi hänen hautaamistaan paikalliselle kristilliselle hautausmaalle. Iranin anglikaaninen piispa oli kirjoittanut todistuksen, jossa kerrottiin Ismaeilin vaimon olleen kristitty, mutta pyyntöön ei suostuttu.

”Hautajaispäivänä kolme tiedustelupalvelun agenttia oli läsnä, kun vaimoni ruumista pestiin islamilaiseen tapaan ja käärittiin Koraanin jakeita täynnä olevaan kuolinvaatteeseen”, Ismaeil muistelee. ”He rukoilivat hänen ruumiinsa yllä ja kun Shirazin hautausmaan hoitajat olivat pitäneet islamilaisen seremonian, hänet haudattiin sinne. Vain viisi perheeni jäsentä sai olla paikalla: minun kaksi tytärtäni, poikani, vävyni, appeni ja minä.”

Painostus jatkui ja huipentui Ismaeilin väkivaltaiseen pidätykseen vuonna 2019.

Tiedustelupalvelu sulki hänet viikoksi eristysselliin. Sitä seuranneissa kuulusteluissa kävi ilmi, että äskettäin kristinuskoon kääntynyt nainen, joka oli esittänyt Ismaeilille kysymyksiä kristinuskosta, oli naimisissa vallankumouskaartin sotilaan kanssa ja he olivat molemmat paenneet maasta.

Ismaeil kertoi, että hän ei tuntenut sotilasta, ei tiennyt hänen asemaansa, eikä edes sitä, että he olivat paenneet maasta. Siitä huolimatta häntä uhattiin teloituksella, jos hän ei kertoisi heidän olinpaikkaansa.

Lopulta Ismaeilia vastaan nostettiin syytteet kolmesta eri rikoksesta. Ne olivat ”valtion vastainen propaganda”, ”hallinnolle vihamielisen ryhmän jäsenyys” ja ”islamin pyhien oppien loukkaaminen”.

Kolmas syyte kumottiin lopulta, mutta valitukset kahdesta muusta tuomiosta hylättiin, ja tuleva kolmen vuoden vankeustuomio jäi leijumaan hänen päänsä ylle.

Ismaeil sanoo olleensa ”valmis vankilaan kristillisen uskoni tähden”, mutta hän päätti paeta Iranista poikansa Alin vuoksi. Vuosia kestänyt uhkailu oli puhkaissut hänelle pakko-oireisen häiriön (OCD).

”Jos joutuisin vankilaan, hän jäisi yksin”, Ismaeil selittää, ”joten päätin lähteä maasta poikani vuoksi.”

”Sukulaisemme olivat katkaisseet välinsä meihin, koska olimme kristittyjä. Olin vastuussa Alista huolehtimisesta ja hän tarvitsi minua, tarvitsee yhä. Olen huolissani hänestä. Hän tarvitsee pikaisesti apua, ja minun on saatava hänet turvalliseen maahan saamaan hoitoa häiriöönsä.”

Ismaeil ja Ali, joka on nyt iältään alun neljättäkymmenettä, pakenivat ensin Turkkiin, mutta Alin ahdistuneisuuden pahentuessa he muuttivat Armeniaan.

”Vaikka asunnossamme Turkissa oli valvontakamera, Ali oli hyvin peloissaan”, Ismaeil selittää. ”Ulko-ovessa oli kolme lukkoa. Hän lukitsi aina ne kaikki ja jätti kenkäparin oven ulkopuolelle osoittamaan, että joku oli sisällä. Kotimme näytti vankilalta.”

”Selitin pojalleni monta kertaa, että emme me ole Iranin hallinnon silmissä niin tärkeitä ihmisiä, että he pitäisivät meitä silmällä Turkissa, mutta hän oli hyvin huolissaan kaiken kokemamme vuoksi ja pelkäsi jatkuvasti, että he satuttaisivat meitä.”

Niinpä, vuosien Turkissa asumisen jälkeen Ismaeil ja hänen poikansa matkustivat Armeniaan kolmen kuukauden turistiviisumien turvin – jotka ovat nyt vanhentuneet.

”Minun pitäisi mennä maahanmuuttopoliisin luo, mutta Armenia on niin sanotusti ’Iranin takapiha’, ja sillä on ystävälliset suhteet Iraniin”, Ismaeil selittää. ”Sen vuoksi minua pelottaa puhua tässä maassa poliisille tilanteestani.”

Rukoile ratkaisua Ismaeilin ja Alin tilanteeseen!

Lähde: Article18