Iranilainen uskonsa tähden vangittu kristitty on kirjoittanut ainoan poikansa kuoleman tuomasta surusta ja vaikeuksistaan ymmärtää vankeutensa syytä kirjeessä, joka salakuljetettiin ulos vankilasta.
Kirjeessään Mehdi Akbari, joka toivoo itseään kutsuttavan nimellä Yasser, sanoo kantavansa surua mukanaan kuin ”tukahdutettu itku ja julkilausumaton murhe”.
Hän on myös täysin rehellinen vaikeuksista, joita hän on kohdannut vuonna 2019 tapahtuneen pidätyksensä jälkeen: kuukausi eristyssellissä, ei oikeutta asianajajaan ja tuomio viisi minuuttia kestäneen näytösoikeudenkäynnin jälkeen.
Islamista kristinuskoon kääntynyt Yasser kertoo, että Evinin vankilassa vietetyt kolme vuottakaan eivät ole saaneet häntä ymmärtämään, kuinka hänen osallistumisensa kotiseurakunnan toimintaan on ”kansallisen turvallisuuden vastainen teko”, josta hänet vuonna 2020 tuomittiin 10 vuoden vankeuteen.
”Onko Jumalan ylistäminen rikos?” hän kysyy. ”Kun minua syytettiin ’kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista’, minulla ei ollut asianajajaa, jolta olisin voinut kysyä tämän syytöksen merkityksestä ja siitä, mitä rikoksia tämän määritelmän alle kuuluu.”
Yasser sanoo, että ennen vallankumoustuomioistuimen eteen joutumistaan hän oli ajatellut, kuinka ”oikeudenmukainen tuomari, joka tietää hyvin mikä luokitellaan rikokseksi, etenkin sellaiseksi vakavaksi rikokseksi, josta minua syytettiin, tutkisi eteensä tuodut todisteet. Hän ymmärtäisi minun vain ylistäneen Jumalaa kristillisen uskoni mukaisesti, jonka Iranin perustuslain artikla 13 mahdollistaa, ja siten vapauttaisi minut kaikista syytteistä”.
”Mutta mikä harhakuvitelma se olikaan!” hän lisää.
Oikeudenkäyntiään Yasser kuvailee “sata kertaa pahemmaksi kuin kuulustelut” ja selittää: ”Siinä missä kuulustelijat yrittivät sälyttää päälleni yhtä syytettä, tämä oikeuden tuomari liitti minuun paljon enemmän rikoksia, kuin ikinä olisin voinut kuvitella.”
”Tuomari nimitti kristinuskoa valheelliseksi kultiksi ja minua sen seuraajaksi. Hän laajensi rikosteni rajoja niin suurpiirteisesti, että hän näytti ajattelevan kristittyjen ja juutalaisten seuraavan samaa uskontoa. Hän julisti minun olevan ’epätavallisen kristinuskon’ seuraaja ja myös ’juutalainen Israeliin kytköksissä oleva henkilö’.”
”Nyt olen ollut kolme vuotta vankilassa”, Yasser sanoo, ”enkä edelleenkään tiedä, miten toimin Iranin kansallista turvallisuutta vastaan Kristusta seuraamalla”.
”Minulla ei ole asianajajaa, en vieläkään tiedä, miten puolustaisin itseäni oikeusteitse. En tiedä, mitä sanoa, jos joku kysyy minulta, miten toimin kansallista turvallisuutta vastaan. Tiedän vain sen mitä olen, ja mitä tulen olemaan – kristitty, ja että tulen kertomaan Jumalan valosta ja taivaan valtakunnasta kaikille.”
Yasser kertoo, että hänen kokemuksensa ovat piinanneet hänen sieluaan ja ruumistaan. ”Jos vanki menettää uskonsa, hän musertuu varmasti.”
”Kun yö vetää mustan peittonsa vankilan ylle ja suru laskeutuu auringonlaskun myötä, kellon sekuntiviisarin lyönnit piiskaavat mieltäni kuin ruoska ja alan pohtia: Onko tämä uskoni kaiken tämän kärsimyksen arvoista.”
”Kerta toisensa jälkeen olen ollut näiden ajatusten piirittämä”, Yasser sanoo, ”ja joka kerta vastaan varmasti: ’Kyllä, totta kai se on sen arvoista.’”
Kirjeessään Yasser kertoo olleensa järkyttynyt, kun sekä vetoomustuomioistuin että korkein oikeus pitivät hänen tuomionsa voimassa. Hän kertoo toivovansa, että hänen vankeutensa auttaisi muita.
”Jos minun vankeuteni merkitsee, että minä olen viimeinen uskonsa tähden vangittu, ja jos sen myötä muut uskonnolliset vähemmistöt Iranissa saavat ylistää Jumalaa oman uskonsa mukaisesti, silloin en valita, vaan hyväksyn kohtaloni iloiten”, hän kirjoittaa.
”Ehkä on tarpeen kaikkien saada tietää, että minun maassani laeista ja perustuslaista huolimatta kristinuskoa pidetään ’poikkeavana uskontona’ ja juonitteluna muiden maiden hallintojen kanssa, mikä ansaitsee vankeusrangaistuksen.”
Kirjeessään Yasser kertoo myös viimeisistä hetkistä poikansa kanssa, jonka luona hän sai lopulta vierailla ”kirjoitettuani kymmeniä kirjeitä” – kaksi kuukautta ennen tämän kuolemaa.
”Kun Amir-Ali näki minut käsiraudoissa ja vankilavaatteissa hän ymmärsi, että en ollut hylännyt häntä”, Yasser kirjoittaa. ”Tuntui siltä kuin poikani olisi kestänyt tuskallista sairauttaan hieman pidempään vain siksi, että saisimme tavata vielä viimeisen kerran, vaikkakin vanginvaatteissa ja vartijoiden läsnä ollessa.”
”Elämäni paras hetki oli, kun sain halata Amir-Aliani viimeisen kerran.”
”Kaksi kuukautta myöhemmin Amir-Ali menehtyi. Surin hänen kuolemaansa vankilassa ja tunsin katumusta siitä, että en ollut hänen vuoteensa vierellä viimeisinä hetkinä. Vankilaviranomaiset eivät suostuneet lyhyeen lomaan vankilasta, jotta olisin päässyt Amir-Alin hautajaisiin. Vasta joitakin päiviä myöhemmin minut päästettiin kymmenen päivän vapaalle.”
Amir-Alilla oli CP-vamma, ja kuollessaan hän oli 18-vuotias. Yasser oli hänen ainoa huoltajansa, joten isän jouduttua vankilaan, Amir-Ali vietiin hoitolaitokseen.
Lähde: Article18, Mirror
Iranissa kaksi pastoria uusien, pakottamalla saatujen syytösten edessä
Iranilaiset pastorit Yousef Nadarkhani ja parhaillaan vankilassa oleva Matthias (Abdulreza Ali) Haghnejad ovat nyt syytettyinä kansallisen turvallisuuden heikentämisestä sen jälkeen, kun seurakuntaan kuuluva pariskunta painostettiin syyttämään heitä. Pastori Yousef Nadarkhani
Iranissa armahdettu uskova ruoskittu, karkotetaan
Lähes viisi vuotta vangittuna ollut kotiseurakunnan johtaja, joka ruoskittiin ehtoollisviinin juomisesta, on nyt ruoskittu toistamiseen ja hänet karkotetaan kahdeksi vuodeksi. Saheb Fadaie oli kärsimässä kuuden vuoden vankeustuomiotaan Evinin vankilassa Teheranissa,
Iranilainen uskova: ”En tiennyt, että Jeesuksen nimessä rukoileminen on laitonta”
Pidätetyksi jouduttuaan Vahid Hakani kertoi kuulustelijalleen, että hän ei siihen päivään mennessä ollut tiennyt ”että yhteen kokoontuminen, ylistäminen ja Kristuksen nimessä rukoileminen on laitonta Iranissa”. Kuulustelija halusi hänen tunnustavan, että