Iran – Perheeseen kohdistuneet uhkaukset olivat vaikeimpia

28.8.2024

Touraj ja Elaheh ovat iranilainen islamista kristinuskoon kääntynyt pariskunta. Touraj pidätettiin, ja nyt hän kertoo, minkälaisen äärimmäisen henkisen painostuksen kohteeksi hän joutui. On valtava ihme, ja Jumalan suurta armoa, ettei hän taipunut painostuksen edessä.

Tourajin ja Elahehin nuorin tytär, Elina, oli juuri täyttänyt 10 vuotta ja oli yhä nukkumassa, kun tiedustelupalvelun agentit saapuivat tekemään ratsian hänen kotiinsa.

Itse asiassa agenteista yhden ääni herätti Elinan tuona päivänä. Sitä seuranneet tapahtumat olivat tuskallisia pienen tytön lisäksi myös hänen äidilleen ja vanhemmalle sisarelleen Arghavanille.

”Hän oli pelosta suunniltaan”, Elinan äiti muistelee. ”Hän juoksi ympäriinsä, tärisi, itki, ja kysyi paniikissa: ’Mitä tapahtui? Mitä on tapahtunut?’”

Elaheh otti nuorimman tyttärensä syliinsä ja yksi agenteista yritti jopa lohduttaa häntä. Hän kehotti tyttöä kutsumaan itseään “sedäkseen”. Mutta hetkeä myöhemmin Elaheh tyttärineen – vanhin tytär oli tuolloin 20-vuotias – käskettiin olohuoneeseen istumaan jokainen omaan nurkkaansa. He eivät myöskään saaneet puhua toisilleen.

Sillä välin agentit penkoivat heidän kotinsa. He etsivät todisteita epäilyilleen – että perhe oli kääntynyt kristinuskoon. Ja toden totta, he löysivät niitä. Lopulta heillä oli 12 roskapussia täynnä takavarikoitavia esineitä, kaikkea Raamatuista kristillisiin kirjoihin, maalaus Viimeisestä ateriasta ja joulukuusen koristeita.

Elaheh määrättiin soittamaan töissä olleelle miehelleen. Ennen kuin tämä ehti vastata, agentti nappasi puhelimen itselleen ja määräsi Tourajin palaamaan kotiin välittömästi.

Yksi agenteista sanoi Elahehille, että he olivat päättäneet olla hänelle ”armollisia”. Lasten vuoksi he eivät veisi häntä mukanaan, vain Tourajin. Pienelle Elinalle se oli liikaa.

“Hän itki ja sanoi: ‘Älkää viekö isääni! Olkaa kilttejä, älkää viekö isääni!’” Elaheh muistelee. ”He valehtelivat hänelle: ’Älä huoli, isänne palaa iltaan mennessä.’”

Todellisuudessa Tourajin pidätys kesti kahdeksan päivää.

Äärimmäistä painostusta

Pidätyksen aikana Tourajia kuulusteltiin kahdesti päivässä, ainakin kaksi tuntia kerrallaan – kerran iltapäivällä ja keskiyön aikaan.

Kuulustelut sinänsä olivat vaikeita, sillä Tourajia ja hänen uskoaan pilkattiin, mutta perheeseen kohdistuneet uhkaukset olivat vaikeimpia.

”Kuulustelija uhkasi satuttaa perhettäni, jos en tee yhteistyötä”, Touraj selittää. ”Hän sanoi: ’Kirjoita kaikkien kotiseurakunnassa käyvien nimet. Muuten tuomme vaimosi ja naimattoman tyttäresi tänne, ja teemme heille kaiken, mihin pystymme! Jos rakastat heitä, teet yhteistyötä kanssamme.”

“Kerran hän jopa vei minut selliin, jossa pidettiin noin 15 vaarallista rikollista ja sanoi: ’Tuomme tyttäresi tänne raiskattavaksi!’ Itkin paljon, enkä voinut ajatellakaan sellaista tapahtuvaksi.”

“Olin valmis fyysiseen kidutukseen”, Touraj lisää, ”mutta en näihin uhkauksiin perhettäni kohtaan.”

Toinen hetki Tourajin pidätyksen aikana, jota hän kuvailee ”yhdeksi elämäni vaikeimmista päivistä”, tapahtui, kun hänelle sanottiin, että hänet vietäisiin tuomarin eteen. Sen sijaan hänet pakotettiin katsomaan hyvin traumatisoivaa näkymää.

”Vartija poisti siteen silmiltäni. Näin henkilön seisovan sisäpihalla ja noin 10–15 hänen perheenjäsentään oli hänen ympärillään. He itkivät vuolaasti ja suutelivat häntä”, Touraj muistaa. “Minä kysyin: ’Miksi he itkevät?’. Vartija astui lähemmäs ja kuiskasi korvaani: ’Tämä on sinunkin kohtalosi. Tämä vanki teloitetaan huomisaamuna puoli kuudelta. Tämä on hänen viimeinen kohtaamisensa perheensä kanssa. Järjestämme saman vierailun sinulle.’ Näkymä ja vartijan sanat järkyttivät minua, ja itkin paljon.”

Sillä välin, vankilan ulkopuolella, Tourajin vaimo ja äiti joutuivat kohtaamaan samanlaisia pelkoja.

Kun he menivät vallankumoustuomioistuimen tuomarin luo kysymään Tourajin tilanteesta, hänen äidilleen sanottiin: ”Katso tätä paksua paperinippua! Se on pojastasi! Mene ja rukoile, ettei häntä teloiteta!”

Sitten heille sanottiin, että heidän on maksettava noin 60 000 euron takuusumma Tourajin väliaikaisesta vapaudesta. Se oli siihen aikaan noin 15 kertaa keskimääräisen vuosipalkan verran. Elaheh sanoo: ”Kaikki, jotka kuulivat takuusumman suuruuden, olettivat, että mieheni aiotaan teloittaa.”

Lopulta Elahehin veli joutui luovuttamaan kotinsa omistuspaperit Tourajin vakuuksiksi. Kesti kuitenkin puolitoista vuotta, ennen kuin oikeudenkäynti pidettiin. Elaheh sanoo olleen vaikeaa elää sellaisessa epävarmuudessa. Samalla veli vaimoineen olivat huolissaan omaisuutensa kohtalosta.

Tuomari sanoi Tourajille, että tiedusteluministeriö oli suositellut hänelle kahden vuoden tuomiota ”islamin hylkäämisestä”, mutta hän joutuisi ”vankilaan vielä viideksi vuodeksi lisää, kaiken tekemäsi vuoksi!”

Tourajilta kysyttiin sitten, oliko hän valmis allekirjoittamaan ”sitoumuksen”. Touraj oletti sen tarkoittavan uskosta luopumista, joten hän kieltäytyi.

Viimein tuomari pyysi Tourajia ainoastaan lupaamaan, että hän ”ei pakottaisi ketään kääntymään kristinuskoon”, tai ”osallistuisi tapaamisiin, missä sinulle opetetaan kristinuskosta”. Vastahakoisesti Touraj suostui tähän.

Mutta kun nyt naimisiin menneen vanhimman tyttären, Arghavanin mies, Farzad, pidätettiin muutaman kuukauden päästä, Tourajin puhelinnumero löytyi hänen puhelimestaan ja hän pelkäsi pahinta.

”Olin luvannut, että en olisi yhteydessä toisiin kristittyihin, tai joutuisin kärsimään ne seitsemän vuotta vankeutta, ja kenties sen lisäksi vielä kauemminkin”, hän selitti.

”He soittelivat meille ja Farzadin äidille jatkuvasti. En vastannut heidän soittoihinsa, ja Farzadin äiti sanoi, ettei hän tiennyt mitään pojastaan. Mutta tilanne oli hyvin epävarma, joten päätimme paeta Iranista.”

”Otimme mukaamme vain muutaman matkalaukun, ja 22. heinäkuuta 2016 jätimme kodin taaksemme, sellaisena kuin se oli siellä asuessamme.”

Yli seitsemän vuotta on kulunut, ja Touraj sanoo, että vaikka hän oli pidätettynä suhteellisen lyhyen ajan, hän kärsii yhä psykologisista ongelmista.

”Joku voi olla vankilassa päivän, toinen vuosia, mutta molemmat traumatisoituvat – eri asteisesti”, hän sanoo.

”Kuulustelija halusi murtaa minut uhkauksillaan ja perhettäni loukkaamalla. Jos joku tuhoaisi autoni tai kotini, olisin poissa tolaltani, mutta ne voi korvata. Mutta nämä viranomaiset aiheuttavat meille paljon painetta ja rajoituksia uhkauksillaan.”

Perhe odottaa nyt Turkissa pääsyä kolmanteen maahan, ja Touraj sanoo, että menneisyyttä on ollut vaikea jättää taakse.

”Olimme olleet Turkissa kolme vuotta, kun pidimme uskovien kokoontumisen kotonamme. Sen jälkeen tyttäreni kysyi: ’Isä, miksi sinä kävit yhtenään vilkuilemassa ovisilmästä?’ Tajusin, että olin tehnyt sitä alitajuisesti ja pelkäsin yhä, että agentit tulisivat kotiimme.”

Tourajin vaimo ja tyttäret ovat myös kärsineet pitkään omista traumoistaan.

”Kun agentit tulivat kotiimme, Elina oli nukkumassa. Heidän yllättävä saapumisensa ja minun pidätykseni aiheuttivat hänelle ahdistushäiriön ja masennusta pitkäksi aikaa, jopa Iranista poistumisemme jälkeenkin”, Touraj kertoo. ”Jos en vastannut puhelimeeni tai saavuin myöhässä kotiin, koko perhe, Elina erityisesti, pelkäsivät salaisen poliisin vahingoittaneen minua.”

Uutta kotimaata odottaessaan Elaheh sanoo heidän elävän epävarmuudessa, joka ”vaivaa meitä suuresti”. Touraj lisää: ”Pakolaiset eivät saa poistua heille osoitetusta kaupungista ilman lupaa, joten tunnemme olevamme sekä vankilassa että maanpaossa.”

Lähde: Article18