”Iankaikkisesti, aamen” – Iranin kristityt ja koronavirus
Iran on Lähi-idän koronakriisin keskus, ja sen seuraukset tulevat olemaan vakavat. Viruksen edessä viranomaiset ja kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja hallinto on kriisissä. Viranomaisten väliset ongelmat ovat pahentuneet ja kansalaiset ovat yhä epätoivoisempia huonon hallinnon vuoksi.
Kaiken tämän keskellä ovat Iranin kristityt. Maa on karanteenissa, mutta kristityille kotona pysytteleminen ei ole mitään uutta. Kristinuskoon kääntyneet iranilaiset eivät saa kokoontua julkisesti, joten he kokoontuvat salaa kodeissa. Heille on siis jo entuudestaan tuttua, mitä sosiaalinen eristäytyminen merkitsee. Lukuisat heistä ovat kokeneet vankilan tai pidätyksen, joten he tietävät millaista arestissa on.
Tarjoaa tilanne silti uusiakin kokemuksia. Pandemian vuoksi viranomaisten resurssit eivät riitä uskovien vainoamiseen samaan tapaan kuin ennen. Oikeuslaitos on jopa antanut määräyksen, jonka mukaan tarpeettomia kuulusteluja ja pidätyksiä tulee välttää. Jotkut kristityt ovat päässeet lomalle vankilasta, joillekin on sanottu, että heidän ei tarvitse kärsiä tuomioitaan loppuun. Vainossa on tavallaan tauko. Mutta enteileekö se muutosta viranomaisten suhtautumisessa uskoviin?
”Historia on osoittanut meille, että Iranin hallinto on aina rikkonut ihmisoikeuksia vakavasti”, selittää Heart4Iran -järjestön johtaja tri Mike Ansari. Iran Alive -järjestön johtaja tri Hormoz Shariat lisää: “Islamilainen hallinto on tappanut yli 1500 nuorta ihmistä kaduille viimeisen puolen vuoden aikana. He olivat protestoimassa karmeaa taloustilannetta. Koronahaasteen myötä islamilainen hallinto on todistanut kansalleen, että he eivät välitä, eikä heillä ole myötätuntoa kärsiviä ihmisiä kohtaan.”
Katkos vainossa yhdistettynä alueen pahimpaan koronatilanteeseen on tarjonnut Iranin seurakunnalle ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Tri Ansari kertoo, kuinka monet pastorit ovat ristiriitaisen tilanteen edessä. ”Jumala kehottaa heitä työhön kärsivien pariin. Se tarkoittaa ihmisten kohtaamista kadulla, kun he ovat matkalla ostamaan ruokatarpeita kärsiville perheille. He tekevät rakkaudentyötä heidän parissaan, jotka vainosivat heitä.”
“Tämä on kristilliselle työlle hienoa aikaa, seisoa muurin aukossa tuomassa toivoa”, Ansari lisää.
Iranilaiset ovat uteliaita kristinuskon suhteen, ja kotona pysytteleminen tarjoaa sekä aikaa että tilaisuuden tutustua siihen lisää.
”Meillä on ollut poliittisia rajoituksia jo vuosia: emme ole saaneet kokoontua suurissa ryhmissä, emme ole voineet kokoontua seurakunnissa, jne. Vainotuille kristityille tämä on ollut todellisuutta vuosikausia, ja he ovat sopeutuneet siihen. Rajoitukset ovat nyt erilaisia, mutta tämä ei ole uutta”, kertoo Dabrina Bet-Tamraz.
Dabrinan veli, Ramiel, oli yksi koronan vuoksi vankilasta etuajassa vapautetuista. Koko perhe on kärsinyt vuosien ajan vainoa, mutta he ovat pysyneet vahvoina uskossaan.
”Meille kristityille tämä on hengellinen herätys. Tämä osoittaa jälleen, miten kiellot ja rajoitukset voivat sulkea rakennuksia, rajoittaa kokoontumista – mutta se ei voi tappaa kristinuskoa, sillä uskomme, ykseytemme ja yhteytemme tulee Jumalan hengen kautta”, Dabrina sanoo. ”Se raamatunpaikka, jossa Paavali sanoo: ’Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä’, on niin kouriintuntuva. Se on todellisuuttamme. Mielestäni se on hyvä osoitus kristinuskosta: että jopa rajoitusten aikana voimme olla lähempänä toisiamme, koska Jumalan henki tekee työtään.”
Monille nyt on oikea hetki kertoa rohkeasti evankeliumia ja pureutua syvemmälle Raamatun opetuksiin.
”Useammat ihmiset pysyttelevät kotona, joten päiväohjelmiemme katsojaluvut ovat kasvaneet”, selittää tri Shariat. ”Kärsimysten vuoksi, sen vuoksi mitä he ajattelevat islamilaisesta hallinnosta ja islamista itsestään, hyvä uutinen on, että yhä useammat tulevat uskoon. Näyttää siltä, kuin verho olisi nostettu iranilaisten kasvoilta ja he näkisivät nyt evankeliumin valon, joka vetää heitä puoleensa.”
Tri Ansarin järjestö on havainnut samanlaisia mahdollisuuksia. ”Nettiryhmät kasvavat hyvin nopeasti. Vaikka olemmekin kotona se ei tarkoita, että olisimme tehottomia. Uskon, että tärkeintä on ymmärtää rukouksen voima. Meillä ei ole muuta tekemistä kuin polvistua rukoukseen. Iranin seurakunta on kestänyt kaiken vainon rukouksen ansiosta.”
Dabrina lisää vielä: ”Vainotut kristityt oppivat, tai heidän on ollut pakko oppia, pureutumaan syvemmälle Jumalan Sanaan ja takertumaan Jumalan lupauksiin. Rukouksen voima, ylistyksen voima, Jumalan rakkauden voima – ne ovat uskomme perusta.”
”Raamattu antaa meille toivon, se antaa meille uuden näkökulman. Kun kaikki ympärillä sortuu, Jumalan Sana pysyy. Kun menetimme seurakunnan ja yhteen kokoontumisen mahdollisuuden, ensimmäinen tehtävä oli ottaa Raamattu ja tutkia sitä. Se teki meistä luovia, luottavaisia, optimistisia. Meillä on oltava vahvat juuret Jumalan Sanassa, koska silloin emme horju. On vain: ’Iankaikkisesti, aamen’, ja se kestää.”
Lähde: International Christian Concern