Moses Joseph kasvoi kristityssä perheessä. He kävivät sunnuntaisin seurakunnassa ja lukivat päivittäin yhdessä Raamattua kotonaan Kadunan osavaltiossa, Nigeriassa. Vaikka alueella tapahtuu runsaasti fulanien hyökkäyksiä, 17-vuotias Moses ei koskaan ollut huolestunut.
”En koskaan ajatellut, että kohtaisin vainoa”, hän sanoi. ”En koskaan ajatellut, että voisin menettää jonkun vainon vuoksi.”
Mutta eräänä lauantaiaamuna huhtikuussa 2021 Mosesin isä lähti peltotöihin, eikä koskaan palannut. Kyläläiset alkoivat etsiä häntä seuraavana päivänä. Hänen ruumiinsa löytyi pellolta, jolla hän oli kasvattanut maissia, pähkinöitä ja muita lajikkeita. Häntä oli lyöty viidakkoveitsellä selkään ja ammuttu päähän.
”Kukaan ei nähnyt, kuka tappoi isäni”, Moses sanoi, ”mutta uskon asialla olleen fulaneiden, sillä he olivat hyökänneet kyläämme muutamaa päivää ennen isäni surmaa.”
Länsi-Afrikassa asuu miljoonia fulaneja. Monet heistä ovat rauhaa rakastavia, mutta erityisesti Nigeriassa monet ovat ääri-islamilaisia. Muiden islamististen ryhmien tapaan nekin kohdistavat hyökkäyksiä kristittyihin ja kirkkoihin sekä varastavat maata kristityiltä karjansa laidunmaaksi.
Mosesin isän kaltaisen kohtalon kokevat yhä useammat, yhä useammin Kadunan osavaltiossa. Jännitteet ovat kasvaneet vuodesta 2011 lähtien, jolloin osavaltion muslimienemmistöisissä osissa otettiin käyttöön sharia-laki. Fulanit ovat tappaneet kristittyjä vuoden 2016 lopulta lähtien.
Kriisi jatkuu yhä. Samoin kuin Boko Haram kohdistaa hyökkäyksiään kristittyihin Kaakkois-Nigeriassa, fulanit tekevät samaa Nigerian keskiosissa. He ovat tappaneet tuhansia uskovia, raiskanneet satoja naisia, siepanneet lukemattomia ihmisiä ja polttaneet koteja ja kirkkoja.
Hyökkäykset jatkuvat tänäkin vuonna. Virallisia tilastoja ei vielä ole saatavilla, mutta hyökkäyksiä tilastoivien tahojen kirjaukset osoittavat, että murhien ja sieppausten määrä on edelleen kasvussa. Tuhannet ovat joutuneet pakenemaan ja yli sata kotia on poltettu.
Moses on traumatisoitunut isänsä menetyksestä ja jatkuvista hyökkäyksistä. Hänen sydämensä täyttyy pelolla fulanin nähdessään. Hän on kuitenkin oppinut viemään huolensa Jumalalle. Äskettäin hän on alkanut jopa rukoilla isänsä tappaneiden puolesta. ”Minä menetin isäni”, Moses sanoi, ”mutta en kanna kaunaa niitä fulaneja kohtaan, jotka sen tekivät. Olen jättänyt kaiken Jumalan käsiin.”
