Egyptiläisen Emaanin tarina: Eteenpäin, valoa kohti

16.2.2024

Kärsittyään vuosia väkivaltaisen muslimimiehensä käsissä, egyptiläinen nainen iloitsee nyt Jumalan rakkaudesta.

Emaan oli intohimoisen omistautunut islamille. ”Rakastin Muhammedia”, hän sanoi. ”Toivoin, että olisin elänyt hänen aikanaan ja tullut valituksi yhdeksi hänen vaimoistaan.”

2000-luvun alkupuolella hän teki pyhiinvaelluksen Mekkaan kuusi kertaa. “Medinan moskeijassa, ‘Profeetan moskeijassa’ käydessäni, en kääntänyt sille selkääni”, hän muistelee. ”Kun lähdin pois, katsoin moskeijaa ja kävelin takaperin kunnioitusta osoittaakseni.”

Lopulta Emaan kuitenkin käänsi selkänsä islamille. Usko järkkyi, kun hän sai tietää, että Aisha, Muhammedin viimeinen vaimo, oli vain 9-vuotias avioliiton alkaessa. Hänen oma tyttärensä lähestyi tuota ikää, ja Emaan oli tyrmistynyt siitä, että islamin perustaja oli ottanut lapsimorsiamen.

”Se käynnisti sydämessäni syvän halun kyseenalaistaa hänen persoonaansa, luonnettaan, ja tutkia, kuka hän todella oli”, hän kertoo. ”En voisi hyväksyä sellaista tavalliselta ihmiseltä, saati profeetalta, opettajalta. Se oli vastenmielistä.”

Emaan puhui ajatuksistaan miehelleen, joka järkyttyi vaimonsa epäilyistä ja varoitti tätä jumalanpilkasta. Emaan jatkoi silti vastausten etsimistä, toivoen löytävänsä rauhan sydämeensä.

Uni johti uuteen elämään

Varhain eräänä aamuna Emaan näki unen, jossa nainen johdatti hänet hehkuvakasvoisen miehen luo. Miehellä oli käsissään kirja, mikä oli kirjoitettu hänelle tuntemattomalla kielellä, mutta jotenkin hän silti ymmärsi sitä. Kirjan nimi oli ”Jumalan nimet”, ja siinä lueteltiin Jumalan ominaisuuksia. Sanoja katsoessa ne kaikki sulautuivat kahdeksi sanaksi: MINÄ OLEN.

Emaan kertoi unesta miehelleen, joka totesi sen olleen saatanallinen.

Vähän myöhemmin kotiin asennettiin uusi satelliittitelevisio. Muslimiasentajat rajaavat palvelusta yleensä pois kristilliset kanavat, mutta tämä ei tehnyt niin.

Emaan alkoi katsoa arabiankielisiä kristillisiä ohjelmia, ja kysymyksiin alkoi löytyä vastauksia. Hän sai käsiinsä Raamatun ja vietti neljä seuraavaa vuotta vertaillen kristinuskoa ja islamia. Lopulta hän hylkäsi islamin ja lähti seuraamaan Kristusta.

Kun mies sai tietää asiasta, hän räjähti vihaan. ”Hänestä tuli kuin peto, todella, villi peto”, Emaan kertoo. ”Hän oli aiemminkin hakannut minua.”

Emaanin mies saattoi lukita hänet huoneeseen useiksi päiviksi, erottaen hänet pienistä, itkevistä lapsistaan. Hän hakkasi vaimoaan esineillä, kuten videosoittimella, jonka hän iski vaimonsa päähän. Vuosia kestäneet pahoinpitelyt olivat lähes tappaneet hänet useita kertoja.

Emaan sieti pahoinpitelyt, mutta ne aiheuttivat hänelle pahoja fyysisiä ja tunnetason vammoja. Kun hän viimein haki avioeroa, viranomaiset kieltäytyivät ensin antamasta sitä hänelle, sillä häntä pidettiin islamin hylkäämisen vuoksi luopiona. Lopulta ero kuitenkin myönnettiin ja hän sai lastensa huoltajuuden, vaikka hänen omat vanhempansa olivat todistaneet häntä vastaan.

Eron jälkeen Emaan alkoi käydä raamattutunneilla, missä hän tapasi Abasi-nimisen miehen. Hänkin oli islamista kristinuskoon kääntynyt. Miehen perhe oli yrittänyt tappaa hänet suurella veitsellä, jolla yleensä teurastettiin eläimiä.

Emaan ja Abasi menivät naimisiin ja muuttivat Punaisenmeren rannalla olevaan kaupunkiin, jossa alkoivat rakentaa elämäänsä. Emaan teki töitä kampaajana, Abasilla oli vaatekauppa.

Vaaroja Punaisenmeren rannalla

Emaan ja Abasi olivat käyneet kasteella, mutta virallisissa henkilöllisyystodistuksissa heidät oli yhä merkitty muslimeiksi. Egyptissä kristinuskoon kääntyneiden on lähes mahdotonta saada uusia henkilöllisyystodistuksia. Sen vuoksi perinteinen koptikristitty yhteisö suhtautui heihin hyvin epäluuloisesti ja epäili heidän uskonsa vilpittömyyttä.

Monet koptiseurakunnat eivät päästä jumalanpalveluksiinsa sisälle ihmisiä, joilla ei ole kristityn henkilötodistusta tai ortodoksiristiä tatuointina, jotta heitä ei voitaisi syyttää muslimien evankelioinnista. Ranteeseen tatuoitu risti on tavanomainen näky Egyptin koptikristityillä.

Sana kiiri, että nämä “muslimit”, jotka väittivät olevansa kristittyjä, kävivät kirkossa. Joku kuvasi salaa videolle, kun he olivat ehtoollisella, ja julkaisi sen internetissä. Sen jälkeen muslimit eivät enää tulleet Emaanin asiakkaiksi kampaamoon ja varoittivat toisia menemästä hänen miehensä vaatekauppaan. He joutuivat muuttamaan liiketilojaan useita kertoja, sillä vuokraisäntä toisensa perään purki vuokrasopimuksen. Pian Abasin yritys meni konkurssiin.

Kerran poliisit pidättivät Emaanin ja Abasin muslimien valitettua heidän kristityiksi kääntymisestään. Abasia pidettiin kolme päivää pidätettynä ja hänet uhattiin tappaa.

Lapsiakin vainottiin. Nermeen, heidän teini-ikäinen tyttärensä, pakotettiin pitämään hijabia koulussa. Häntä ja hänen veljeään pilkattiin, kiusattiin ja välillä hakattiin koulussa ja naapurustossa.

Lopulta Emaan otti poikansa pois koulusta ja lähetti hänet vuodeksi luostariin. Tyttären sieppaus oli kuitenkin viimeinen pisara.

Useat muslimiopiskelijat sieppasivat Nermeenin ja veivät hänet aavikolle. He hakkasivat häntä ja yrittivät saada hänet kieltämään uskonsa, mutta turhaan. ”Hän sanoi olevansa kristitty”, Emaan muistelee. ”Sitten hän menetti tajuntansa, ja he luulivat hänen kuolleen.”

Virottuaan Nermeen oli yksin aavikolla. Hänen onnekseen ohitse ajava turistibussi otti hänet kyytiinsä.

Nermeenin sieppauksen jälkeen Emaan ja Abasi päättivät lähteä maasta. He menivät lentokentälle luottaen, että Herra avaisi heille tien pois.

Exodus Egyptistä

Koptikirkko oli antanut heille kirjeen, jossa heidän kerrottiin joutuneen vainotuiksi ja että heidän olisi päästävä pois Egyptistä turvallisuutensa tähden. Viranomaisilta he eivät saaneet apua, eikä heillä ollut viisumeita. Rajaviranomaisen kysellessä heiltä, miksi he olivat lähdössä maasta, heidän nuorin lapsensa alkoi kirkua hallitsemattomasti. Lapsen raivonpuuska oli ilmeisesti niin ärsyttävä, että viranomainen laski heidät menemään. ”Sellaista ei koskaan tapahdu”, Emaan sanoi. ”Se oli ihme.”

Perhe asettui Libanoniin, jonne he saapuivat vähävaraisina ja tuntematta ketään. Pian he kuitenkin löysivät energisen seurakunnan, joka piti heistä huolta.

Emaanin usko kasvoi uudessa seurakunnassa ja hän pystyi vähitellen antamaan anteeksi häntä väärin kohdelleille, erityisesti heille, jotka olivat yhä islamin kahleissa. ”Opin rakastamaan muslimeja, jotka herjasivat, kiduttivat ja satuttivat meitä”, hän sanoi.

Emaanilla ja hänen perheellään ei juuri ole omaisuutta, mutta hän on iloinen huonosta taloustilanteesta huolimatta.

”Meillä on kyllin Kristuksessa”, hän sanoi. ”Ei haittaa, että meillä ei ole mitään. Elämämme Kristuksen kanssa on niin kaunista.”

Nyt Emaan ja Abasi vetävät useita pienryhmiä ja evankelioivat muslimeja, joita hän nyt katsoo myötätuntoisesti. ”Se oli hyvin vaikeaa elämää, kuivaa, pimeää kuin kuolema”, hän kertoo aiemmasta elämästään muslimina.

Pimeydestä itse paenneena, Emaan haluaa nyt johdattaa musliminaapurinsa kohti valoa Kristuksessa.

Lähde: Marttyyrien Ääni USA