Egyptiläinen Sanjana tuli tuntemaan Jeesuksen kristityn naapurin todistuksen kautta ja löysi rauhan, jota ei ollut kokenut ennen. ”Ensimmäistä kertaa elämässäni en ollut huolissani, en pelännyt, minulla oli rauha”, Sanjana kertoo. Tuo rauha kannatteli hänet läpi vuosia kestäneen piinan.
Sanjanan perhe tunnettiin riidanhaluisena, ja he ratkoivat kiistoja aseilla. Hän kasvoi Ylä-Egyptin maaseudulla, jossa asuu myös paljon kristittyjä. Hän oli vaikuttunut siitä, kuinka hänen kristityt luokkatoverinsa ottivat nöyrästi ja valittamatta vastaan luokassa tapahtuvan pahoinpitelyn.
Noin 13-vuotiaana Sanjana alkoi kysellä kristityltä opettajaltaan tämän uskosta. Opettaja tiesi kuitenkin Sanjanan perheen maineen, eikä uskaltanut vastata tytölle. Sen sijaan hän ohjasi tämän kristityn naapurin luo, joka seuraavan kahden vuoden aikana kertoi hänelle kristinuskosta.
Naapuri antoi Sanjanalle Matteuksen evankeliumin, jonka hän kietoi muovipussiin ja kätki maahan. Luettuaan evankeliumin ja opittuaan lisää kristinuskosta Sanjana totesi sen olevan aivan päinvastaista, kuin hänen kokemuksensa muslimikodissa. Lopulta hän päätti ryhtyä seuraamaan Kristusta.
Vankina kodissa
Sanjanan isä huomasi pian, että tytär oli lakannut rukoilemasta islamin vaatimat viisi kertaa päivässä. Isä kysyi asiasta ja Sanjana kertoi rohkeasti päättäneensä uskoa Kristukseen. Isän vastaus oli ennalta arvattava: hän hakkasi tyttärensä.
”Mitä hölynpölyä sinä puhut?” isä kysyi. ”Kasvatimme sinut muslimiksi, ja muslimina elät jatkossakin.”
Sanjana yritti käydä seurakunnassa, mutta häntä ei päästetty sisään, sillä hänellä ei ollut ristiä ranteeseen tatuoituna. Vuosikymmeniä kestäneen vainon vuoksi Egyptin seurakunnat pelkäävät soluttautujia, joten jotkut pitävät ristitatuointia todisteena vilpittömästä kääntymyksestä.
Perhe näki Sanjanan olevan tosissaan. Isä hakkasi hänet uudelleen, sitoi hänet, ja lukitsi hänet yhteen huoneeseen.
Sanjana vietti seuraavat kolme vuotta tuossa huoneessa nälkiintyneenä ja jatkuvasti hakattuna. ”Isä alkoi hakata minua, ja kun hän väsyi, muut perheeni jäsenet jatkoivat.” Pahoinpitelyn seurauksena hänen kätensä murtui ja hänellä on murtumia niskassa ja olkapäissä. Perhe yritti poistaa hapolla ristin, jonka Sanjana oli hieman aiemmin hankkinut ranteeseensa.
Lopulta he päättivät yrittää äärimmäistä nöyryytystä. Sanjanan isä ja veljet toivat huoneeseen imaamin. Imaamille oli annettu lupa raiskata Sanjana, jos hän ei palaisi islamiin.
Sanjana huusi apua imaamin raiskatessa häntä, mutta kukaan ei auttanut. Sanjanan kohtelua todistanut nuorempi sisko päätti kuitenkin hylätä islamin ja ryhtyi Kristuksen seuraajaksi. Sinä yönä sisko auttoi Sanjanan pakenemaan ja siskokset menivät Kairoon, jossa he nukkuivat kadulla.
Sanjanan vapaus ei kestänyt kauaa. Perhe löysi hänet ja raahasi hänet takaisin kotiin. ”He hakkasivat hänet lähes kuoliaaksi”, Sanjanan pastori kertoi. ”En tiedä miten hän selvisi siitä.”
Sitten perhe pakotti hänet naimisiin muslimimiehen kanssa, joka lukitsi hänet kotiin ja yritti käännyttää hänet takaisin islamiin. Avioliitto kesti vuoden. Kun mies totesi, että mikään ei tehoa Sanjanaan, mies erosi hänestä, sillä jos naapurit olisivat saaneet tietää Sanjanan uskosta, se olisi ollut miehelle häpeäksi.
Hellitty tytär
Sanjana oli eron jälkeen jälleen kadulla. Tällä kertaa hän otti yhteyttä Marttyyrien Ääni -toimistojen tukemaan pastoriin Kairossa, joka tekee työtä nimenomaan islamista kristinuskoon kääntyneiden parissa. Hän järjesti Sanjanan asumaan kristityn perheen luo.
Sanjana kastettiin vuonna 2016. Hän kertoi, että kun pastori laski hänet veteen, hänestä tuntui kuin Jeesus olisi puhunut hänelle ja kutsunut häntä tyttärekseen.
Kun häneltä kysyttiin, kuinka vuosien pahoinpitely ei saanut häntä hylkäämään uskoaan, hänen vastauksensa oli raamatullinen: ”Kuvitellaan, että olisin elänyt sikolätissä, kuten tuhlaajapoika”, hän aloitti. ”Sitten sinä pesit minut. Söin puhdasta ruokaa, ylläni puhtaat vaatteet. Kuinka voisin palata vain välttääkseni kärsimyksen? Olen Jumalani sanansaattaja, kuinka voisin jälleen ryhtyä orjaksi?”
Nyt Sanjana tekee osa-aikatöitä räätälinä. Palkka kattaa vain vaivoin hänen perustarpeensa, mutta hän antaa uskollisesti kymmenykset Jumalan kunniaksi. ”Kaiken mitä teen, teen Herralle”, hän sanoi. ”En koskaan voi korvata Hänelle, mitä Hän on tehnyt minulle. Kadun kaikkia niitä vuosia, jotka kuluivat tuntematta Häntä.”
Sanjana on pelastettu monin eri tavoin, mutta hänen elämänsä on haastavaa. Pian hänen on löydettävä uusi asunto, ja ympäröivä yhteiskunta hylkii häntä edelleen. Mutta kun katsoo häntä keittämässä kahvia vierailleen, ei ikinä arvaisi, että hän on käynyt läpi niin paljon kärsimystä. Hänen löytämänsä rauha kannattelee häntä edelleen.
”Jumala antoi minulle lupauksensa”, Sanjana sanoo, ”ja minä luotan Hänen lupaukseensa. Jumala on aina hyvä.”
