20.2.2024

Helen Bodyu syntyi tavalliseen ukrainalaiseen perheeseen. Kukaan heistä ei uskonut Jumalaan, vaan perhe oli tavallinen maallistunut perhe. Sitten hänen äitinsä tuli uskoon ja alkoi rukoilla perheensä puolesta. Rukoukset kuultiin ja Helen itse tuli uskoon 18-vuotiaana, kun hänen äitinsä johdatti hänet Herran luo.

Dmitryyn Helen tutustui pian uskoontulonsa jälkeen ja he alkoivat seurustella. Dmitry on uskovainen viidennessä sukupolvessa. Niihin aikoihin Yhdysvalloilla oli eräänlainen ohjelma, joka auttoi neuvostoliittolaisia pakolaisia muuttamaan sinne. Dmitry oli perheensä kanssa muuttamassa Yhdysvaltoihin ja pian Helen seurasi perässä opiskelijaviisumin turvin.

Pari meni naimisiin ja he lähtivät yhdessä Christ for the Nations -raamattukouluun. Sieltä valmistuttuaan he kokivat Jumalan kutsuvan heitä takaisin omaan maahansa, palvelemaan Ukrainan kansaa ja he palasivat synnyinkaupunkiinsa Melitopoliin.

Takaisin Ukrainaan herätyksen keskelle

Melitopolin seurakunnassa pariskunta toimi usean vuoden ajan. Aika oli hyvin rikasta ja hedelmällistä, sillä kaupungissa oli herätys ja ihmiset etsivät Jumalaa ja tulivat uskoon.

Vuonna 2006 he muuttivat Krimille johtamaan Simferopolin seurakuntaa, jossa he toimivat 8 vuotta. Kun venäläiset valloittivat Krimin vuonna 2014, heidän oli lähdettävä, koska heillä oli amerikkalaiset passit. Heille annettiin kymmenen päivää aikaa lähteä.

Niin he pakkasivat tavaransa ja jättivät kaiken taakseen, mitä heillä talossaan ja kaupungissa oli, ja he palasivat jälleen synnyinkaupunkiinsa Melitopoliin, palvellakseen seurakunnassa, jonka he olivat perustaneet vuosia aiemmin.

Sota muuttaa kaiken

Kaksi vuotta sitten tapahtui jotain odottamatonta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Koska Melitopol sijaitsee vain 100 kilometrin päässä Krimin rajalta, venäläiset joukot miehittivät kaupungin jo sodan ensimmäisinä päivinä helmikuussa 2022. Venäläiset ampuivat kaduilla ja pommittivat kaupunkeja. Kaikki olivat kauhuissaan. Kaupat hajotettiin ja ryöstettiin tyhjiksi, polttoaine ja ruokatarvikkeet olivat lopussa.

Kirkkorakennukseen oli tullut kuutisenkymmentä ihmistä, jotka eivät uskaltaneet yöpyä kodeissaan, koska he asuivat ison kerrostalon ylemmissä kerroksissa. Peloissaan he tulivat kirkkoon, jonka kellarikerrokseen ihmiset toivat patjansa ja nukkuivat siellä lapsineen.

Dmitry ja Helen etsivät ruokaa ja kokkasivat yhdessä muiden kanssa kaikille syötävää. Kaiken kauheuden keskellä he kiittivät ja ylistivät Jumalaa ja tunsivat myös Herran läsnäolon. Ihmisiä pelotti, mutta heidän yllään oli Jumalan rauha.

Dmitry pidätetään ja viedään pois

Maaliskuun 19. päivänä Helen ja Dmitry olivat kuuden jälkeen aamukahvilla, kun he yhtäkkiä kuulivat omituista ääntä. Katsahtaessaan ulos ikkunasta Helen näki venäläisiä sotilaita hyppäämässä aidan yli. Hän käsitti heti, että he olivat tulossa hakemaan hänen miestään. Helen sanoo, ettei ollut odottanut heidän tulevan, sillä he eivät olleet tehneet mitään väärää. Silti sotilaat tulivat heidän taloonsa ja penkoivat joka paikan. He veivät mukanaan puhelimet, tietokoneet ja kaiken tärkeän.

Sitten he laittoivat Dmitryn päähän mustan hupun, työnsivät hänet autoonsa ja lähtivät. Helen oli lamaantunut, hän ei tiennyt, mitä odottaa, mitä ajatella, mitä tuntea. Hän ei tiennyt, minne Dmitry oli viety ja näkisikö hän miestään enää koskaan. Hän ei voinut itkeäkään, koska halusi lastensa takia pysyä vahvana.

Helen sanoo ajatelleensa, että ehkä hänen miehensä on viety vankilaan ja hän joutuu nukkumaan lattialla. Niinpä hänkin päätti nukkua lattialla niin pitkään, kunnes saa miehensä takaisin. Siten hän halusi kokea yhteyttä Dmitryn kanssa. Nukkumaan käydessään hän kuitenkin itki, sillä hän ei tiennyt kidutettiinko hänen miestään ja oliko hänellä kipuja vai ei.

Helen rukoili Jumalaa antamaan miehelleen voimaa pysyä rohkeana ja selviytyä tästä koettelemuksesta. Dmitry oli vankilassa kahdeksan päivää ennen kuin hänet vapautettiin. Sen jälkeen venäläiset alkoivat painostaa Dmitryä työskentelemään venäläisten hyväksi.

Pitkä matka turvaan

Helen ja Dmitry ymmärsivät, että heidän on pakko lähteä kaupungista. He eivät voineet mennä Ukrainan puolelle rintamalinjan läpi, joten he ajoivat Krimille. Raja-asemalla heitä jokaista kuulusteltiin yhdeksän tuntia. Kun he vihdoin pääsivät rajan yli, he ajoivat läpi koko Venäjän Euroopan puolelle.

Dmitry ja Helen palvelevat nyt ukrainalaisia ja myös valkovenäläisiä, jotka ovat paenneet maastaan. He käyvät yhä Ukrainan puolella auttamassa sodasta kärsiviä ihmisiä. Herra siunatkoon Ukrainaa ja Ukrainan seurakuntia. Rukoillaan, että tämä järkyttävä sota loppuu pian.

KUUNTELE:

Kuuntele Helenin haastattelu Radio Deistä tiistaina 20.2. klo 20 tai tämän linkin kautta: vom-siskot-ohjelmat

TULE MUKAAN:

VOM Siskot Vartti vainotuille LIVE-rukoushetki on Facebookissa ja YouTubessa tiistaina 20.2. klo 18 alkaen. Tule mukaan rukoilemaan!

Tervetuloa kaikki siskot Marttyyrien Ääni VOM Siskot -ryhmään Facebookissa.

LAHJOITA:

Marttyyrien Ääni tukee etulinjan pastoreiden ja avustustyöntekijöiden työtä Ukrainassa. Tuemme myös etulinjoilla toimivien ukrainalaisten auttamiseksi järjestettyä traumaterapiaa. Lahjoituksen avustustyöhön voi lähettää tämän linkin kautta.

Lataa pdf tästä.