VOM Siskot – Apua sodan ja vainon uhreille

 24.2.2025

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Ankaraa sotaa on käyty nyt jo kolme pitkää vuotta. Tuskan ja kärsimyksen keskellä Jumala on kuitenkin läsnä ja auttaa. 

Nina johtaa lasten ja nuorten toimintakeskusta Šepetivkan kaupungissa. Hän on nuori valoisa nainen, joka sai sydämelleen köyhät romanilapset ja orvot. Jumala antoi Ninalle näyn pienistä romanilapsista laulamassa onnellisina kristillisiä lauluja. Ikkunasta tuli samaan aikaan kirkas auringonsäde, joka valaisi huoneen. Toimelias nainen alkoi rukoilla paikkaa ja ihmeellisen johdatuksen seurauksena löytyi sopiva rakennus, joka sai nimekseen Inspiration Center.

Nina ehti tehdä lapsityötä tiiminsä kanssa viitisen vuotta, kunnes sota muutti kaiken. Jo sodan toisena päivänä pakolaisia alkoi valua kaupunkiin idästä. Alkuviikkojen ja -kuukausien aikana vallitsi täysi kaaos joka puolella Ukrainaa, sillä kukaan ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Haasteita oli paljon. Keskuksessa oli tehtävä paljon muutostöitä, tuoleja ja pöytiä piti kantaa ulos, patjoja ja sänkyjä sisään. Siinä sivussa oli järjestettävä ruokaa kaikille.

Joka paikassa oli pakolaisia, heitä nukkui jopa keskuksen kirkkosalin tuoleilla, koska patjoja ei riittänyt jokaiselle. Nina oli henkilökunnasta ainoa, joka osasi ajaa autoa. Hän siis kuljetti kaiken muun lisäksi pakolaisia rekisteröitäväksi kaupungintalolle. Pommisuojaan saattoi tulla milloin vain äkkilähtö, vaikka keskellä yötä. Kaiken uurastuksen keskellä yöunet jäivät vähiin.

Sodan alkupäivien jälkeen tilanne on nyt rauhallisempi. Kristillisessä keskuksessa järjestetään päivittäin monipuolista ohjelmaa. Pakolaisille pidetään omia tilaisuuksia, joissa evankeliumin sanoma on keskeisellä sijalla. Lapset saapuvat paikalle lauantaisin sankoin joukoin ja heille on tarjolla leikkejä, musiikkia, raamatunopetusta ja lounas. Lisäksi keskuksessa pidetään raamattupiirejä ja esim. naisille omaa ohjelmaa. Monia vanhempia leskiä käydään tapaamassa kotona.

Kuolinviestit lisääntyvät

Sota on käymässä pahemmaksi, ja kuolinviestejä kuulee useammin. Hautajaisiinkaan ei suhtauduta enää niin kuin yleensä on ollut tapana, koska niitä on niin usein. Yksi osa keskuksen työtä on auttaa perheitä ja lohduttaa leskiä. Monilla on suuri tarve puhua, ja Nina ja hänen tiiminsä tehtävä on kuunnella.

”Satoa on paljon, mutta työmiehiä vähän”, sanoo Nina. Hän pyytääkin muistamaan rukouksin keskuksen toimintaa, että se saisi enemmän työntekijöitä ja että Jumalan valtakunnan työtä voitaisiin sitä kautta tehdä tehokkaammin. Monella on nyt etsikkoaika.

Pakolaisille tarjotut ruokakassi, lääkeapu tai suojan tarjoaminen voivat kuulostaa vähäiseltä, mutta se kannustaa heitä jatkamaan elämää, ja työntekijät saavat siitä voimia omaan jaksamiseensa.

Monet pakolaiset ovat jatkaneet matkaa muihin maihin tai saaneet hankittua vuokra-asunnon. Luba ja Volodymyr, vanhempi pariskunta, asuvat kuitenkin vielä keskuksessa. Heillä ei ole kotiin enää palaamista, sillä se on tuhottu ja rauniot ovat Venäjän valtaamalla alueella. Silti he sanovat, että vaikka he menettivät kaiken, he ovat löytäneet elämäänsä jotain parempaa: uskon Jeesukseen Kristukseen!

Etulinjan työssä Itä-Ukrainassa

Kerran kuussa tiimi organisoi matkan itäiseen Ukrainaan, Harkovan ja Donetskin alueille. Työ siellä on aivan toisenlaista kuin lännessä ja työtä on paljon. Tiimi on saanut kuulla myös järjestelmällisestä Ukrainan kristittyjen vainosta. Venäjän patriarkka Kirill on todennut, että hyökkäyssodassa on kyseessä ”pyhä sota” ja ainoat sallitut seurakunnat ovat Moskovan patriarkaatin alaiset seurakunnat.

Keskuksen miehet toimivat sotilaspappeina ja menevät sotilaiden luokse rohkaisemaan heitä. Uskoon tulleita kastetaan. Naiset järjestävät paikallisten seurakuntien kanssa ohjelmaa alueen naisille ja lapsille. Evankeliumin lisäksi jaetaan ruokaa, vaatteita, kenkiä ja hygieniatarvikkeita, eli kaikkea, mistä siellä on huutava pula.

Nina sanoo, että sotaa on katsottava vähän korkeammalta, Taivaan Isän silmin. Yhtään vähättelemättä sitä, että ihmiset ovat kokeneet kamalia asioita, Jumala välittää kuitenkin sielustamme enemmän kuin ruumiistamme. Jumalan luo juoksee nyt paljon lapsia, ja se näky on hänelle mieleinen.

Me ihmiset olemme vajavaisia. Kun kohtaamme elämässämme vaikeuksia, vasta se kääntää meidät Jumalan puoleen. Juuri nyt maailmassa ei taida olla toista maata, jossa rukoiltaisiin niin paljon armoa kuin Ukrainassa, eikä varmaan missään muualla pelastu yhtä monta sielua kuin Ukrainassa tällä hetkellä.

Joulun siunaus lapsille

Nina johti Marttyyrien Äänen joulukampanjaa, joka toteutettiin joulun ja uuden vuoden tienoilla Ukrainassa. Marttyyrien Äänen lahjoituksilla tiimi hankki lastenraamattuja, opiskeluvälineitä, karamellia, hedelmiä, leluja ja lämmintä päällepantavaa ja pakkasi ne iloisen värisiin paketteihin. Jokaisen paketin mukaan laitettiin suomalaisten siskojen tekemä joulukortti.

Tiimi vei lapsille joululahjoja rintamalinjalle, muun muassa Hersonin lähistöllä oleviin kyliin. Alue on vaarallista sotatilan takia, mutta lukuisia perheitä asuu siellä yhä. Vaivojaan säästelemättä tiimi järjesti seurakuntasalien tiloihin lapsille juhlahetken, kertoi joulun hyvästä sanomasta ja joulun Herrasta ja jakoi lapsille lahjoja.

Vastaanotto oli suurenmoinen. Lapset saivat kokea olevansa tärkeitä ja joulupaketit otettiin onnellisina vastaan. Kiitos jokaiselle teille, jotka olitte mukana tuomassa suuren siunauksen Ukrainan lapsille!

KUUNTELE:

Kuuntele Ninan haastattelu Radio Deistä tiistaina 25.2. klo 20 tai tämän linkin kautta: vom-siskot-ohjelmat.

TULE MUKAAN:

Tervetuloa kaikki siskot Marttyyrien Ääni VOM Siskot -ryhmään Facebookissa.

Vartti vainotuille VOM Siskot -rukousliveen TI 25.2. klo 18.

LAHJOITA:

Tue Marttyyrien Äänen työtä Ukrainassa
Tili: FI0857892320056601    Viite: 871 404

Lataa pdf tästä.