Valmiina kantamaan ristinsä

Zamirin elämä alkoi luisua hallitsemattomaksi 1990-luvulla.

Jo varhain vanhempansa menettänyt Zamir avioitui hieman yli 20-vuotiaana, mutta hänen vaimonsa kuoli synnyttäessään heidän ensimmäistä lastansa, poikavauvaa, joka kuoli myös.

Masentunut, alkoholisoitunut ja Allahille vihainen Zamir oli saavuttanut elämänsä pohjakosketuksen. Pian hän alkoi salakuljettaa aseita Jemenissä vuonna 1994 käydyn sisällissodan toiselle osapuolelle. Kipeästi rahantarpeessa olevana hän ryhtyi kuljettamaan aseita kotikaupunkinsa ja Jemenin etelärannikolla olevan suuren satamakaupungin, Adenin, välillä.

Kerran, ollessaan matkalla noutamaan aselähetystä, tuolloin 25-vuotias Zamir ja hänen ystävänsä pidätettiin salakuljetuksesta. Heidät tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Kun Zamirin sisarukset saivat tietää hänen rikoksestaan ja perheelle tuottamastaan häpeästä, he kieltäytyivät puhumasta hänelle.

”Olin surullinen ja yksin”, hän sanoi. Vankilassa Zamirin epätoivo saavutti uusia syvyyksiä.

Valoa pimeässä

Vartijat hakkasivat Zamiria ja hänen ystäviään niin, että he saivat arpia ja vammoja, joista aiheutui pitkäaikaista kipua. Lisäksi kovalla lattialla nukkuminen pahensi Zamirin aiempaa, auto-onnettomuudessa tullutta selkävammaa.

Viranomaiset tarjosivat Zamirille ennenaikaista vapautta, jos hän maksaisi takuut. Hänellä ei kuitenkaan ollut perhettä apunaan eikä mahdollisuuksia koota rahoja itse. Lopulta toivo vapaudesta saapui odottamattomassa muodossa – jatkuvan kidutuksen kautta.

Vartijat hakkasivat Zamiria jatkuvasti, ja vammat vaativat hoitoa. Viranomaiset sallivat paikalliseen seurakuntaan kytköksissä olevien lääkäreiden ja sairaanhoitajien hoitaa vankeja vartijoiden tiukassa valvonnassa. He varmistivat, että vankien vammojen alkuperä pysyisi salassa.

Yhden vierailun aikana Eva-niminen sairaanhoitaja hoiti Zamirin selkää. Eva oli kotoisin Euroopasta, mutta hän puhui sujuvaa arabiaa asuttuaan Jemenissä useita vuosia.

Zamiria hoitaessaan Eva kyseli varovasti tämän terveydestä. Hän kysyi myös hänen perheensä osoitetta ja sanoi, että hän halusi taivutella heidät maksamaan Zamirin takuut.

Kuukautta myöhemmin Eva toi Zamirille selkätuen ja kertoi, että sisarukset eivät edelleenkään halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä. ”Älä huoli”, Eva lohdutti, ”minä yritän auttaa sinua”.

Eräänä aamuna vankilan johtaja kutsui Zamirin odottamatta toimistoonsa. Huoneeseen astuessaan Zamir yllättyi nähdessään Evan siellä. Vielä yllättyneempi hän oli kuullessaan, että hänen takuunsa oli maksettu. Yhtäkkiä hän oli vapaa.

Eva esitteli Zamirin seurakuntansa pastorille, ja kerrottuaan tälle elämäntarinansa pastori tarjoutui auttamaan häntä. ”Voit asua täällä”, pastori sanoi. ”Meillä on täällä klinikka, jossa on apteekki, voit auttaa siellä.”

Tehdessään yhdessä töitä apteekissa Zamir ja Eva keskustelivat uskosta ja Raamatun ja Koraanin eroista. Zamirin myöntäessä, että hän ei ollut koskaan lukenut Raamattua, Eva antoi hänelle sellaisen.

”Olin innoissani saadessani Raamatun, sillä se on Jemenissä laiton”, Zamir sanoi.

Lopulta Zamir tuli uskoon. Hän alkoi käydä säännöllisesti seurakunnassa riskeistä huolimatta. Jemenissä islamista luopumisesta voidaan rangaista kuolemalla.

Eräänä päivänä klinikalle kävellessään Zamir huomasi auton seuraavan itseään. Hän arveli seuraajien olevan poliiseja. Hän alkoi juosta ja sai auton karistettua kannoiltaan.

Seuraavana päivänä Zamir sai tietää, että Evan viisumi oli peruttu ja viranomaiset olivat karkottaneet hänet ja muut ulkomaalaiset maasta. Hän uskoi joutuvansa ongelmiin kristinuskoon kääntymisen vuoksi, joten Zamir pakeni ensin Adeniin ja lopulta toiseen maahan. Uudessa maassa Zamir tapasi uskovia, jotka tekivät kristillistä radiotyötä. He kertoivat Zamirille suunnitelmastaan käynnistää lähetykset Jemeniin jemeniläisellä arabian murteella puhuttuna, ja tarjosivat Zamirille saman tien töitä.

Hän otti työn vastaan ja ryhtyi tuottamaan ohjelmia, joissa hän lukee Raamattua ja vastaa siihen liittyviin kysymyksiin. Radio-ohjelmat ovat tehneet Jumalan Sanan helpommin saavutettavaksi Jemenissä ja ovat suureksi avuksi Zamirin kaltaisille uskoville, jotka ovat paenneet Jemenistä ja asuvat nyt naapurimaissa.

Sittemmin Zamir tapasi arabikristityn naisen ja he ovat menneet naimisiin. Hän on myös tavannut Evan uudelleen: Eva oli törmännyt Jemenin murteella puhuttuun kristilliseen radio-ohjelmaan ja selvittäessään tekijöitä sen taustalla hän oli yllättynyt ja iloinen saadessaan tietää, että kyseessä oli Zamir, joka on jo yli vuosikymmenen saanut olla viemässä evankeliumia Jemeniin radioteitse.