Aleksandra joutui pakenemaan henkensä edestä Berdianskista, joka sijaitsee meren rannalla aivan Mariupolin tuntumassa. Siellä sota alkoi ankarana heti helmikuussa. Hänen kotikaupunkinsa joutui piiritetyksi ja siviilejä kuljetettiin bussilla miinoitettujen alueiden läpi. Lukuisat ihmiset joutuivat lähtemään kotoaan vailla mitään mukanaan.
Lena on kotoisin Selydovesta, Itä-Ukrainasta. Hän kertoo siitä, miten vaikeaa oli lähteä kotoaan, vaikka tilanne kävi todella vaaralliseksi. Omaa rakasta kotimaata ei ollut helppo jättää.
Lenan tytär opiskeli Harkovassa, jota pommitettiin todella rankasti. Hän piilotteli metrotunnelin suojissa lukuisten muiden ystäviensä kanssa läpi yön. Sen jälkeen he yrittivät pakoon kaupungista, mutta se oli hyvin vaikeaa ja vaarallista. Lena kuitenkin kertoo, että kaikesta sodan kauheudesta huolimatta vakava tilanne on yhdistänyt Ukrainan kristityt ja sytyttänyt heidät uudella tavalla rukoilemaan.
Bogna, Varsovan helluntaiseurakunnan pastorin vaimo, toimii myös psykoterapeuttina ja on mukana auttamassa monin tavoin Ukrainan pakolaisia. Seurakunnat ovat avanneet vastaanottoyksiköitä kirkkotiloihin. Seurakuntien työntekijät ja lukuisat vapaaehtoiset tekevät kaikkensa auttaakseen pakolaisia. He majoittavat heitä, antavat ruokaa, lapset pääsevät kouluun, elämä pyritään mahdollisuuksien mukaan normalisoimaan. Sodan varjot ovat kuitenkin synkät ja pitkät ja toipuminen tulee kestämään kauan. Rukoillaan sodan pikaista loppumista! Rukoillaan Ukrainan ja Venäjän kansojen puolesta!
Toukokuun VOM Siskot -aihe pdf:nä tästä.
