Kristuksen puoleen käännyttyään somalikristityt menettävät kaiken, mutta kristilliset seurakunnatkin suhtautuvat heihin torjuvasti ja epäillen.
Sana ”safari”, tai somaliksi ”safar”, tuo mieleen Afrikan tasangolla huristavan maastoauton, jonka kyydissä turistit napsivat kuvia paikallisista villieläimistä.
Swahilinkielinen sana ”safari” tarkoittaa ”matkaa, taivalta”, ja sillä tavoin somalisisaremme ja -veljemme usein kuvailevat matkaansa Jeesuksen kanssa. He kaikki käyttävät samankaltaista sanontaa: ”Olemme lähteneet, mutta emme ole saapuneet”.
He ovat lähteneet seuraamaan Kristusta ja paenneet muslimiperheitään, mutta muut uskovat eivät toivota heitä tervetulleiksi ja monet ovat epäileväisiä.
”Lula” joutui pakenemaan perhettään otettuaan Jeesuksen vastaan. Hänen isänsä sanoi julkisesti: ”En pelkää vankilaan joutumista. Jos näette hänet, tappakaa hänet.” Lula pakeni toiseen maahan, mutta hänen veljensä seurasivat häntä sinne.
Hän joutui piileskelemään eräässä talossa useita kuukausia tietäen, että hänet voitaisiin löytää milloin tahansa. Eräänä päivänä rukoillessaan hän kuitenkin tunsi Herran kysyvän, kuinka kauan hän aikoi pakoilla ihmisiä.
Lula tunsi olonsa varmaksi ja lähti talosta. Hän meni torille ja tapasi siellä veljensä. Veli uhkasi häntä, kuten oli odotettavissa, mutta Lula sanoi huutavansa, jos veli yrittäisi mitään. Lula sai poistua vapaasti paikalta, mutta hän sai myös kokea, kuinka Jumala sinä päivänä vapautti hänet ihmisten pelosta.
Lulan perhe jahtasi häntä silti edelleen ja eräänä päivänä kotiin palatessaan hän joutui toteamaan, että se oli tuhottu täysin ja kaikki hänen omaisuutensa oli viety pois.
Perheensä vihamielisyydestä huolimatta hän kertoi rakastavansa heitä ja haluavansa että he oppivat tuntemaan Jeesuksen. Hän on edelleen yhteydessä perheeseensä ja kun hänen isänsä kuoli, hän osallistui hautajaisiin, vaikka riski olikin suuri.
Kun Britannian Marttyyrien Äänen kumppani ”Abdul” tutustui Lulaan, hänellä oli ollut ongelmia toimeentulona kanssa sekä uskovien yhteyteen pääsemisessä. Paikalliset seurakunnat eivät luottaneet häneen. Hänen ajateltiin olevan joko vakooja tai terroristi.
Abdulin ja hänen tiiminsä avulla Lulalla on nyt työ, hän toimittaa maitoa paikallisille kouluille. Tiimi auttoi häntä kunnostamaan kotinsa ja esitteli hänet samanmielisille uskoville. He tapaavat säännöllisesti ja hänestä on tullut yksi ryhmän johtohahmoista.
Lula jopa auttaa kääntämään Raamattua äidinkielelleen. Se on kuitenkin lisännyt hänen tunnettavuuttaan. ”Tiedän, mitä se tulee maksamaan minulle, mutta Hän on ollut kanssani koko matkani, myös huonoina aikoinani.”
”Paha” uskonto
”Amandan” matka alkoi, kun hän kuuli yhteisöönsä kuuluvista musliminaisista, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon. Hänelle oli aina opetettu, että kristinusko oli paha uskonto, ja että kristityt olivat ilkeitä. Sen vuoksi hän halusi intohimoiesti ”voittaa heidät takaisin”.
Mutta tavatessaan nämä naiset sekä ulkomaalaisen lääkärin, joka puhui heidän kieltään, hän oli hämmentynyt. He olivatkin anteliaita ja ystävällisiä.
Hän oli myös hämmästynyt, ettei hänen tarvinnut opetella uutta kieltä oppiakseen naisten Jumalasta. ”Islamissa Allah puhuu vain arabiaa. Tässä oli Jumala, joka oli valmis puhumaan minulle omalla kielelläni.”
Lopulta Amanda keräsi rohkeutensa ja kertoi miehelleen, että oli tapaillut kristittyjä. Hän kysyi, haluaisiko mieskin tavata heidät, mutta mies pakotti hänet suihkuun pesulle. ”Olet ollut likaisessa paikassa”, mies sanoi vihaisesti.
Miehensä reaktiosta huolimatta Amanda päätti tavata kristityt uudelleen: silloin hän antoi elämänsä Kristukselle. Kotiin palatessa mies oli odottamassa. Hän hakkasi Amandan ja lukitsi huoneeseen. Hän ei antanut vaimonsa edes nähdä heidän poikaansa.
Vuoden kestäneen pahoinpitelyn jälkeen mies lopulta lähti. Amanda oli yksin, kiitollisena siitä, että pahoinpitely oli loppunut, mutta ilman työtä ja kotia.
Siitä huolimatta hän tunsi, että Jumala rakasti häntä ja piti hänestä huolta. ”Islamissa edes miehemme eivät sano rakastavansa meitä, mutta tässä on Jumala, joka sanoo minulle rakastavansa minua!”
Amandaa on autettu perustamaan kauppa, josta hän saa elantonsa. Suuresta vaarasta huolimatta hän kertoo muille somalinaisille uskostaan toivoen, että hän voi johdattaa joitakin heistä Kristukselle.
Lähde: Release International
