Pian kuusi vuotta täyttävän Christinan kristitty perhe asui Irakin suurimmassa kristillisenemmistöisessä Qaraqoshin kaupungissa lähellä Mosulia. Perheeseen kuului Christinan lisäksi isä ja äiti sekä neljä vanhempaa sisarusta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa.
Elokuussa 2014 Isis valtasi Mosulin ja vyöryi sen jälkeen Qaraqoshiin. Aida, perheen äiti, oli lähettänyt vanhemmat sisarukset Erbiliin ennen Isisin tuloa. Perheen isän, Khaderin, sokeuden vuoksi koko perhe ei voinut paeta, mutta he arvelivat Isisin armahtavan heitä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Christinan perhe ja muut Qaraqoshiin jääneet kristityt pakotettiin luovuttamaan kaikki arvoesineensä. Sen jälkeen heidät lastattiin bussiin pois kuljettamista varten. Ennen bussin lähtöä Isisin jäsen nousi bussiin, käveli Aidan luo ja nappasi hänen sylissään istuvan Christinan mukaansa äidin vastustelusta ja anelusta huolimatta.
Äiti ei unohtanut tytärtään, vaan kiersi pakolaisleirejä Christinan kuvaa kantaen ja kysellen, oliko joku nähnyt häntä. Kun avustusjärjestöt jakoivat vaatteita pakolaisille, Aida poimi mukaansa vaatteita, joiden arveli sopivan juuri sillä hetkellä Christinalle. Christinahan voisi löytyä milloin tahansa.
Ensimmäiset kaksi vuotta huhut kertoivat Christinan olevan elossa, mutta sitten tietojen tulo tyrehtyi. Välittäjät neuvottelivat myös Isisin kanssa tytön vapauttamisesta, mutta lopulta Isisin viesti äidille oli: ”Älä kysele hänestä enää.”
Yllättäen, perjantaina 9. kesäkuuta perhe sai puhelun arabiystäviltään, että Christina on löytynyt Mosulin köyhästä Hayy-al-Tanakin kaupunginosasta. Siellä hän oli asunut 12-jäsenisessä perheessä, joka sanoi löytäneensä itkevän tytön moskeijan läheltä ja ottaneensa hänet luokseen asumaan. Perhe pakeni Mosulista ja torstai-iltana Christinan vanhin veli Elias sai puhelun, jossa häntä neuvottiin noutamaan sisarensa Mosulista. Christinasta näytetään pidetyn hyvää huolta ja hänellä oli jopa kultaiset korvakorut, joten häntä pitäneen perheen on täytynyt olla hyvin toimeentuleva.
”Elämäni paras päivä oli, kun Christina palasi kotiin”, kertoi hänen äitinsä. ”Hän ei muistanut mitään, hän oli tottunut perheeseen, jonka luona eli. Yritämme palauttaa muistoja hänelle ja muistuttaa, että minä olen hänen oikea äitinsä.”
”Kiitämme Jumalaa, joka pelasti hänet Daeshilta (Isisiltä)”, Khader-isä sanoo. ”Rukoilin hänen puolestaan joka päivä.”
”Olen äidin ja isän luona”, Christina kertoo leikkiessään juuri lahjaksi saamillaan leluilla Ankawan pakolaisleirillä Erbilissä.
Lähteet: World Watch Monitor, Alarabiya, Reuters, Daily Mail