Koreoiden välisten rauhanneuvottelujen myötä pallolähetykset Pohjois-Koreaan ovat nousseet Etelä-Koreassa kiistanalaiseksi asiaksi, kuten maanantaina 7. toukokuuta julkaistussa uutisessa kerroimme.
Koreoiden johtajien tapaamisessa allekirjoitettiin Panmunjomin julistus – asiakirja, jonka on tarkoitus johtaa Koreat viimein rauhaan keskenään. Julistuksessa luvataan mm. perustaa yhteinen yhteistyövirasto, yhdistää eroon joutuneet perheet, korjata maiden väliset rautatiet ja maantiet, lopettaa kaikki vihamielinen toiminta maiden välillä sekä luoda ydinaseista vapaa Korean niemimaa.
Etelä-Koreasta ilmateitse Pohjois-Koreaan lähetetyt pallot, jotka toisinaan sisältävät Raamattuja, toisinaan demokratia-aiheisia lehtisiä tai Pohjois-Korean hallinnon vastaista materiaalia, ovat Pohjois-Korean johdon mukaan vihamielistä toimintaa ja maa on aiemmin uhannut jopa sotilaallisilla vastatoimilla, jos lähetykset jatkuvat. Etelä-Korean yhdistymisministeriö määräsikin heti julistuksen allekirjoittamisen jälkeen, että pallolähetykset Pohjoiseen on välittömästi lopetettava.
Ovatko pallot vaarallisia?
Etelä-Korean Marttyyrien Ääni on maassaan yksi kolmesta suurimmasta tahosta, jotka lähettävät Pohjoiseen materiaalia ilmateitse, mutta niistä ainoa, jonka pallojen sisältö on Raamattuja tai Raamatun osia. Myös Suomen Marttyyrien Ääni tukee tätä työtä.
Pallojen lähettäminen on jo aiemmin herättänyt Etelä-Koreassa ristiriitaisia reaktioita, sillä joidenkin mukaan palloja laukaisevat vaarantavat toimillaan alueen rauhan ja asettavat Etelä-Korean alttiiksi Pohjoisen vastaiskuille.
Torstaina 10. toukokuuta NK News -uutissivustolle kirjoittamassaan pääkirjoituksessa Etelä-Korean Marttyyrien Äänen johtaja Eric Foley kertoo, miksi Marttyyrien Ääni aikoo kaikesta huolimatta jatkaa pallojen lähettämistä.
”Käyttämämme Raamatunkäännös on Pohjois-Korean hallinnon itse käännättämä, ja jota sen edustajat väittävät kansalaisilla olevan perustuslaillinen oikeus lukea”, kertoo Foley. ”Ilmoitamme laukaisuista aina poliisille, mutta emme medialle. Laukaisemme vain öisin, syrjäisillä ja asumattomilla alueilla. Käytämme kallista viimeisintä teknologiaa varmistaaksemme, että pallot ja Raamatut kulkevat turvallisesti ja huomaamatta Pohjois-Koreaan. Käyttämämme teknologia sisältää tietokonemallinnusta, gps-paikannusta ja pieniä sääpalloja jotka ovat liian pieniä osuakseen tutkaan ja jotka hajoavat jälkiä jättämättä sen sijaan, että putoaisivat maahan. Tämän vuoden alusta olemme täyttäneet pallot ainoastaan heliumilla, emme kiistanalaisemmalla – mutta paljon halvemmalla vedyllä.”
Palloilla on merkitystä
Palloilla on todistetusti vaikutusta. Pohjois-Korean uskonnonvapaudesta vuonna 2015 raportin kirjoittanut North Korea Human Rights Records Preservation House kertoo, että vuosien 2000 ja 2014 välillä pohjoiskorealaisten määrä, jotka olivat nähneet Raamatun, nousi lähes nollasta prosentista 7,6 prosenttiin. Foley ei ota tästä kunniaa pelkästään omalle järjestölleen, sillä muutkin järjestöt toimittavat eri tavoin Raamattuja Pohjois-Koreaan. ”Mutta kaikki nuo muut kanavat yhteensä eivät pääse lähellekään sitä 40.000 vuosittaisen Pohjoiseen 
toimitetun Raamatun määrää, jota olemme tehneet yli vuosikymmenen”, hän sanoo.
Ihmisten vai valtioiden välinen rauha
Mutta eikö rauha ole liian suuri asia vaarannettavaksi vain siksi, että kristityt voivat evankelioida ja pohjoiskorealaiset loikkarit protestoida? Foleyn mukaan on ymmärrettävää, että tällainen kysymys esitetään. Etelä-Koreassa vallitsevan kysymyksenasettelun vuoksi vain harvat ovat pallojen lähettäjien puolella, hän kertoo. ”Kun kysytään, emmekö vain voisi odottaa, se on sama kuin kysyisi, emmekö kunnioita ja luota rauhanprosessiin.” Foley näkee todellisen ongelman olevan kysymyksenasettelussa. Hänen mukaansa on mahdollista kunnioittaa valtioiden välistä rauhanprosessia luopumatta omista ajattelu- ja toimintatavoista.
”Toisin sanoen, rauha on liian tärkeä ja suuri asia uskottavaksi ainoastaan viranomaisten harteille”, Foley toteaa. Viranomaisten johtama rauhanneuvottelu on hänen mukaansa ”institutionalisoitu rauha” lippuineen, yhteisine urheilutapahtumineen ja sosiaaliseen mediaan sopivine yhteiskuvineen. Se on rauhaa, joka sopii viranomaisille, mutta todellinen rauha on ihmisten välistä rauhaa. Hän muistuttaa, miten ihmiset kiipesivät Berliinin muurin yli. ”Todellinen rauha toisistaan erotettujen ihmisten välillä lähtee kansasta, ei julistuksesta, ja viranomaisten rooli siinä on toimia sen mahdollistajana, ei estäjänä.” Hän huomauttaa, että palloja lähetetään juuri siksi, että Koreoiden viranomaiset ovat estäneet rajan molemmin puolin asuvien yhteydenpidon.
”Korealaisia ei vedä yhteen yhteinen rakkaus urheiluun tai kulttuuriin, ei yhteinen rautatie tai edes yhteinen halu välttää sotaa. Heitä vetää yhteen korealaisuus”, Foley toteaa.
Työtä rauhan ja korealaisten hyväksi
“Henkilö osoittaa kunnioitusta tekemällä oman osansa rauhan hyväksi huolimatta siitä pitävätkö viranomaiset siitä, ymmärtävätkö sen tai sopiiko se heidän suunnitelmiinsa. Todellinen rauha ei ole katsojaurheilua, rauhat syttyvät, niin kuin sodatkin”, Foley muotoilee. ”Korean Marttyyrien Äänessä laukaisemme Raamattuja emme käännyttääksemme, vaan tukeaksemme rauhanprosessia: tuemme Pohjois-Korean maanalaisia kristittyjä osoittamaan, että yksittäisenkin ihmisen elämä on tärkeä Pohjois-Koreassa. Raamatun mukaan olemme ihmisiä ja ansaitsemme inhimillisen kohtelun sen vuoksi, emme sen perusteella, olemmeko uskollisia ja hyödyllisiä johtajillemme. Meidät on luotu Jumalan kuviksi – se ei ole viranomaisten myönnettävissä tai evättävissä.”
”Olemme huolella lähettäneet tätä viestiä maahan yli vuosikymmenen ajan. Työmme ei ole tähän mennessä sytyttänyt sotaa tai horjuttanut rauhanprosessia. Toimimme Etelä-Korean lakien mukaan. Tavallisille pohjoiskorealaisille päätyvät Raamatut tuovat merkityksellisyyden tunteen, anteeksiantoa ja kyllä – rauhan moniin sydämiin, kuten laaja-alaisesta verkostostamme sekä Pohjois-Korean sisä- että ulkopuolella meille vakuutetaan.”
”Pohjois-Koreassa tarvitaan Raamattuja, miten kukaan muuten voi löytää Jumalaa. Siellä tarvitaan Jumalaa”, sanoi eräs raamattupallojen lähettämisessä mukana oleva pohjoiskorealainen uskova. Rukoillaan, että Raamattujen lähettäminen olisi jatkossakin mahdollista.