”Pakistanissa ei ole turvallista olla tyttö”, kertoo siepattuna ollut tyttö

14.8.2024

Nayab Gill oli vain 13-vuotias, kun muslimityönantaja vei hänet kotoaan Gujranwalasta. Hänet pakotettiin kääntymään islamiin ja naimisiin sieppaajansa kanssa. Tämä kohtalo on kymmenien kristittyjen pakistanilaistyttöjen osana vuosittain. Kaksi vuotta sieppauksensa jälkeen Nayab suoritti uskaliaan paon, ja kertoi, mitä tapahtui.

Elettiin toukokuuta vuonna 2021, kun Nayabin työnantaja, Saddam Hayat, 30-vuotias naimisissa oleva neljän lapsen isä, saapui Nayabin kotiin ”hakemaan hänet töihin”.

”Saddam vieraili kotonamme usein”, Nayab sanoo. ”Hän omisti joitakin kauppoja asuinalueellamme, yhtä niistä vuokrasi isäni. Saddam lupasi maksaa minulle 10 000 Pakistanin rupian suuruista palkkaa (noin 33 euroa). Isäni suostui vastahakoisesti ehdotukseen, sillä Saddam sanoi hänelle minun olevan hänelle kuin oma tytär.”

Nayab muistelee, että ainakin kahdesti Saddam yritti töissä lähennellä häntä. ”Pelkäsin, että jos kertoisin perheelleni Saddamin käytöksestä, isäni ei enää päästäisi minua töihin, ja köyhä perheeni menettäisi kipeästi tarvitsemamme rahat.”

Sieppaus

Sieppauspäivänä Saddam ei vienytkään häntä töihin salonkiin, jossa Nayab myi ihonhoitotuotteita. Sen sijaan Saddam kuljetti hänet syrjäiseen taloon, missä hän pakotti tytön kieltämään kristillisen uskonsa ja allekirjoittamaan tyhjän paperin.

Sen jälkeen Saddam uhkasi Nayabia aseella ja sanoi, että jos hän ei alistu miehen tahtoon, hän tappaa Nayabin ja hänen isänsä. ”Huusin ja itkin, mutta kukaan ei kuullut minua. Saatuaan paperiin allekirjoitukseni Saddam lukitsi minut huoneeseen ja poistui”, hän kertoo. ”Minua pidettiin siellä kaksi päivää, ja ruokaa sain vain kerran vuorokaudessa.”

”Kolmantena päivänä Saddam tuli ja kertoi isäni tehneen hänestä rikosilmoituksen. Hän sanoi minulle, että minut vietäisiin tuomarin eteen, ja jos en todistaisi kääntyneeni islamiin ja menneeni hänen kanssaan naimisiin vapaasta tahdostani, perheeni tapettaisiin oikeussalissa.” Niinpä Nayab todisti sieppaajan haluamalla tavalla. Nayab annettiin Saddamille hänen laillisena vaimonaan, avuttomien, itkevien vanhempien edessä. Nayabin koettelemukset pahenivat sen jälkeen.

”Sieltä Saddam vei minut omaan kotiinsa ja lukitsi minut toisessa kerroksessa olevaan huoneeseen”, Nayab kertoo. ”Kaksi vuotta kestäneen vankeuteni aikana hän raiskasi minut toistuvasti ja kohteli minua kuin orjaa. En silti menettänyt toivoani enkä uskoani Kristukseen! Rukoilin joka yö sanoen: ’Jumala, auta minua!’ Rukoilin myös perheeni turvallisuuden puolesta.”

Nayabin pako

Nayabin perhe ei luovuttanut ja haki oikeusteitse tytärtään takaisin, mutta Nayab pelkäsi liikaa eikä uskaltanut kertoa totuutta. ”Joka kerta kun minut kutsuttiin oikeuteen sanoin, että olen aikuinen ja omasta halustani naimisissa Saddamin kanssa.”

”Saddamin perhe kohteli minua kuin hylkiötä. He nöyryyttivät minua siitä, että olin syntynyt kristittyyn perheeseen. Joskus mietin päivieni päättämistä, mutta luulen, että uskoni Jumalaan antoi minulle voimia kestää.”

Huhtikuussa 2023 Nayabille tarjoutui tilaisuus paeta. ”Saddamin entinen vaimo oli tehnyt hänestä rikosilmoituksen miehen uhkailtua häntä”, Nayab kertoo. ”Pidätystä peläten Saddam ja hänen veljensä pakenivat talosta. Kaikessa kiireessä he unohtivat sulkea minut lukkojen taa. Näytti siltä, että Jumala oli vastannut rukouksiini vapaudesta. Livahdin ulos talosta ja aloin juosta, vaikka en edes tiennyt, mihin tie johdattaisi.”

”Pysähdyin tasaamaan hengitystäni torilla, kun musliminainen lähestyi minua. Hänen oli täytynyt aavistaa, että kaikki ei ole kunnossa. Hän kysyi minulta, tarvitsinko apua. Kerroin hänelle, että minulla ei ollut rahaa eikä puhelinta, että voisin soittaa isälleni. Hän vei minut kotiinsa, ja niin sain yhteyden perheeseeni.”

Pian Nayab oli taas vanhempiensa luona. ”En voi sanoin kuvailla tuntemaani iloa, kun näin isäni”, hän sanoo. ”Kyyneleet virtasivat kasvoillamme hänen halatessaan minua suudellessaan otsaani. Hän lupasi pitää minut aina turvassa.”

Nayabin isä oli tehnyt korkeimpaan oikeuteen toisen vetoomuksen heinäkuussa 2021, kun hovioikeus oli hylännyt hänen ensimmäisen vetoomuksensa ja palauttanut tytön sieppaajalleen. Korkein oikeus oli määrännyt käsittelypäivän kahden vuoden päähän, mikä heikensi perheen toivoa tytön saamisesta takaisin.

Korkeimman oikeuden päätös on edelleen jättänyt oven auki kristittyjen tyttöjen sieppauksille islamiin kääntymiseen vedoten. ”Oletin, että korkein oikeus kuulisi asiani, mutta näyttää siltä, että heitä ei kiinnosta. Haluaisin nyt jatkaa koulunkäyntiä ja saada ystäviä. Minulla ei ole enää ystäviä. Pyysin jopa äidiltäni lupaa leikata hiukseni lyhyiksi, sillä haluan näyttää pojalta. Pakistanissa ei ole turvallista olla tyttö”, Nayab päättää.

Kaikesta kokemastaan huolimatta Nayab on onnekas, sillä hän pääsi pakoon ja takaisin perheensä luo. Se ei monelle muulle siepatulle tytölle ole mahdollista.

Nayabin tarina on jälleen esimerkki siitä, miten haavoittuvassa asemassa kristityt pakistanilaistytöt ja -naiset ovat muslimityönantajille työskennellessään. Jotta edes jotkut säästyisivät siltä, Marttyyrien Ääni tukee Pakistanissa kristityille tytöille ja naisille tarjottavia ompelukoulutuksia. Sen jälkeen heillä on valmiudet perustaa oma yritys tai mennä töihin tekstiilitehtaisiin. He saavat myös oman ompelukoneen. Koulutus kestää puoli vuotta, ja tämän vuoden tammikuusta kesäkuun loppuun kestäneen koulutuksen kävi 100 naista ja tyttöä.

Lähteet: Christian Post, Marttyyrien Ääni