Nigeria – Kuusi vuotta siepattuna olleen Alicen uskalias pako

27.11.2024

Nigerialainen kristitty nainen, Alice Loksha, työskenteli sairaanhoitajana UNICEFille, kun Boko Haramista irtautunut ISWAP sieppasi hänet ja kaksi muuta avustustyöntekijää 1. maaliskuuta 2018 pakolaisleirille tekemässään iskussa. Kaikki nämä vuodet Alice odotti mahdollisuutta päästä pois terroristien käsistä, ja nyt uskalias pako on tapahtunut.

Puolisen vuotta sieppauksen jälkeen terroristit tappoivat Alicen kanssa siepatut kaksi Punaisen Ristin työntekijää. Naiset olivat muslimeja, mutta terroristien mielestä he olivat luopioita tehdessään töitä ”kristilliselle” järjestölle. Alicesta he sanoivat tulevan heidän elinikäinen orjansa, ja siltä pitkään vaikuttikin.

Terroristien leirillä Alice pakotettiin naimisiin ISWAPin komentajan, Abu Omarin, kanssa. Sen seurauksena Alice synnytti pojan, Muhammedin, joka on nyt kolmevuotias. Pojan myötä Alice nousi Abu Omarin vaimoksi ja sai arvostusta leirissä. Abu Omar sai surmansa kaksi vuotta sitten – ristiriitaisten tietojen mukaan joko taistelussa tai omiensa surmaamana.

Sen jälkeen Alice pakotettiin naimisiin toisen korkea-arvoisen ISWAPin komentajan, Abu Simakin kanssa. Hänen kanssaan Alice pääsi asumaan parempaan taloon, hänellä oli aina riittävästi ruokaa ja myös enemmän yksityisyyttä.

Abu Simak kuitenkin häädettiin terroristien leiriltä, ja Alice jäi taloon yksin poikansa kanssa.

Vankeutensa aikana Alice oli ammattinsa tuomien taitojen avulla hoivannut terroristien vammoja ja avustanut synnytyksissä, kasvattaen näin heidän luottamustaan häneen.

Suunnitelma paosta syntyy

Pakeneminen alkoi näyttää mahdolliselta, kun leiriin tuotiin Fayina Ali Akilawus -niminen niin ikään siepattu kristitty nainen. Boko Haram oli siepannut Fayinan vuonna 2020. Sen jälkeen hän oli yrittänyt paeta kolme kertaa, mutta aina hänet saatiin kiinni ja hakattiin pahoin.

Fayina saapui Alicen leiriin lokakuussa 2023, ja naisten välille syttyi heti erityinen yhteys. Ensimmäisenä yönä he pitivät toisiaan käsistä ja rukoilivat, puhuivat elämästään ja unelmastaan vapaudesta. ”Emme sulkeneet silmiämme ennen seuraavaa päivää”, Alice kertoi. ”Hänet tuotiin luokseni, jotta voimme pistää päämme yhteen.”

Yhdessä asuessaan Alice ja Fayina alkoivat suunnitella pakoa. Vaivihkaa he ryhtyivät myymään talosta irtaimistoa – verhoja, mattoja, sinkkikaton paloja – kootakseen rahaa pakomatkaa varten. Lopulta, kun heillä oli riittävästi rahaa, he pyysivät apua lähistöllä asuvalta fulani-naiselta. Fulanit osaavat suunnistaa hyvin pensaikossa ja olivat myös auttaneet muita pakoon. Noin 90 euron suuruista summaa vastaan naisen aviomies tarkkaili terroristien leiriä ja suunnitteli pakoreitin.

Uskalias pako

Paon hetki koitti 24. lokakuuta heti iltakuuden rukousten jälkeen, jolloin kaikki ovat lepäämässä. Kaikki paitsi Alice ja Fayina, jotka livahtivat ulos talosta. Mukanaan heillä oli yhdet vaihtovaatteet, puhelimet, joilla ei kuitenkaan voinut soittaa (Alice oli tallentanut puhelimeensa videoita leiristä ja siepatuista), sekä rahaa. Alice antoi pojalleen palan rauhoittavaa lääkettä, jotta lapsi pysyisi hiljaa.

Fulani-nainen oli odottamassa ja johdatti heidät miehensä luo, joka piileskeli pensaikossa kolmen tunnin kävelymatkan päässä leiristä. Kaksi seuraavaa yötä he kulkivat miehen kanssa, kunnes pääsivät lopulta ulos terroristien hallinnoimasta metsästä ja saattoivat henkäistä helpotuksesta.

Läheisessä kylässä fulani-mies antoi heidät veljensä kuljetettaviksi. Siitä matka jatkui vielä kolme tuntia nautojen vetämillä puukärryillä, kahden joen yli, kolme tuntia kävellen ja kaksi tuntia autolla nigerialaiseen Geidamin kaupunkiin.

Kaupunkia lähestyessään naiset purskahtivat spontaaniin ylistykseen. Autoa ajanut muslimimies pyyteli heiltä anteeksi ja ajoi heidät suoraan lähimmälle Nigerian armeijan tarkastuspisteelle. Pakomatka oli kestänyt neljä päivää.

Sotilaat antoivat heille ruokaa, vaatteita ja uudet puhelimet. Sieltä heidät vietiin Maidugurin kaupunkiin, jossa heidät luovutettiin viranomaisille.

Mutta mitä nyt?

ISWAPilla ei enää ole Maidugurissa niin paljon valtaa kuin kymmenen vuotta sitten, mutta se on alueella yhä voimakas. Syyskuussa ISWAPin tekemässä iskussa kuoli yli 170 ihmistä.

Kokemansa vuoksi Alicella on hyvä käsitys siitä, mihin hänen sieppaajansa kykenevät. Hän uskoo terroristeilla olevan vakoojia kaikkialla Nigeriassa, ja että he yrittävät estää häntä paljastamasta vankeutensa aikana selville saamiaan salaisuuksia, kuten sijainteja ja nimiä. ”Tiedän, että he eivät pidä minun näkemisestäni hengissä”, hän sanoi. ”Missään ei ole turvallista.”

Elämä, johon Alice ja Fayina palaavat, on hyvin erilainen kuin se, minkä he jättivät taakseen. Fayina oli kihloissa, kun hänet siepattiin, ja hänen sulhasensa on jo kauan sitten jatkanut elämässä eteenpäin ilman häntä. Alicen poika on nyt 13 ja istui vain hiljaa, kun nyt 42-vuotias Alice yritti puhua hänelle videon kautta. Seitsemänvuotias tytär ei muista häntä lainkaan. Aviomies meni uusiin naimisiin pian Alicen sieppauksen jälkeen.

Alicen turvallisuus on yhä epävarma. Viranomaiset ovat saaneet luotettavaa tietoa siitä, että sieppaajat etsivät häntä. Alice kertoo olevansa valmis kohtaamaan sen mahdollisuuden, tai mitä tahansa onkaan tulossa.

”Sama Jumala, joka antoi minulle rohkeutta, on sama Jumala, joka johtaa minua eteenpäin”, hän sanoi.

Viranomaiset ovat sanoneet, että Alice ja Fayina saavat seuraavaksi traumaterapiaa. Se onkin tarpeen, sillä sieppauksen ja sen aikana koettujen asioiden ohella on varmasti ollut järkytys ja pettymyskin todeta, että vankeuden aikana toivoa antanut jälleennäkeminen miehen, ja Alicen tapauksessa myös lasten, kanssa ei tulekaan toteutumaan. Rukoillaan johdatusta, varjelusta ja toipumista Alicelle ja Fayinalle!

Lähteet: The New York Times, Church in Chains, Arise News, Punch