Ennen liittoutuneiden tunkeutumista Irakiin vuonna 2003, maassa oli 1,5 miljoonaa kristittyä. Nykyisin heitä arvellaan olevan noin 250.000. Irakissa on kuitenkin pieni, mutta kasvava islamista kristinuskoon kääntyneiden joukko, joista suuri osa joutuu harjoittamaan uskoaan salaa.
Irakin Pipliaseuran ohjelmapäällikkö Nabil Omiesh kohtasi Irakin-matkallaan yhden heistä.
Hän oli palaamassa Pohjois-Irakin kurdialueella olevasta Erbilin kaupungista laukussaan lastenraamattuja. Bagdadin lentokentällä tullivirkailija kiinnitti huomionsa laukusta löytyneisiin lastenraamattuihin.
Kun hän sulki matkalaukun ja pyysi Omieshia seuraamaan itseään, Omiesh pelkäsi olevansa ongelmissa. He kulkivat useiden toimistojen ohi, kunnes saapuivat virkailijan oman toimiston ovelle: kyseessä oli tullin päällikkö. Virkailija avasi Omieshin passin ja kysyi: ”Mitä teet työksesi?” Omiesh vastasi olevansa töissä Pipliaseuralla. ”Te evankelioitte muslimeja, eikö niin?” virkailija kysyi. ”Jaamme Raamattuja seurakuntiin. Toisinaan toimitamme seurakuntiin ruokaa, eteenpäin lahjoitettavaksi”, Omiesh vastasi.
Sen jälkeen tulliviranomainen mainitsi erään tietyn kirkon ja kysyi, olivatko he jakaneet ruokaa ja Raamattuja sinne. Omiesh tunnisti seurakunnan nimen ja vastasi myöntävästi. ”Rentoudu”, sanoi tullipäällikkö, sulkien Omieshin passin.
Kävi ilmi, että virkailijan poika oli tullut seurakunnasta kotiin mukanaan kassillinen ruokaa ja Raamattu. Hän oli menettänyt työnsä tiedotusministeriössä, eikä pystynyt ruokkimaan perhettään.
Sinä yönä tullivirkailija ei saanut unta. ”Haluan ymmärtää, miksi kristityt haluavat auttaa meitä – me olemme muslimeja. Itseasiassa perheeni on hyvin ääri-islamilainen.” Hän alkoi lukea poikansa tuomaa lastenraamattua, mutta ei ymmärtänyt sitä. Niinpä hän meni seurakuntaan ja pyysi tavallista Raamattua. Puolessa vuodessa hän oli lukenut sen alusta loppuun ja alkanut kuunnella kristillistä radiokanavaa.
”Haluan kertoa tarinani, ja on kuin Jumala olisi lähettänyt sinut”, hän sanoi Omieshille. Kun Omiesh oli lähdössä, virkailija sanoi: ”Hei veli, aina kun tulet Bagdadin lentokentälle, muista että sinulla on täällä veli – hänen nimensä on Muhammed.” Sitten virkailija tuli Omieshin luo ja kuiskasi hänen korvaansa: ”Olen veljesi Kristuksessa.” Muhammed kertoi liikuttuneelle Omieshille, että hänen vaimonsakin oli kääntynyt kristinuskoon.
Miehet vaihtoivat puhelinnumeroita, mutta Muhammed vannotti Omieshia, että hän ei saanut soittaa Muhammedille, vaan odottaa tämän yhteydenottoa. Eräänä päivänä Muhammed soitti. Hänen äitinsä oli kuolemaisillaan ja Muhammedilla oli huoli hänen sielustaan, joten hän pyysi Omieshia rukoilemaan perheensä puolesta. Omiesh suostui, mutta pyysi Muhammedia olemaan hyvin varovainen.
Kuuteen viikkoon Muhammedista ei kuulunut mitään, kunnes eräänä yönä aamuyhdeltä puhelin soi. ”Missä olet?” Omiesh kysyi. Linjan toisesta päästä ei kuulunut mitään, joten Omiesh sulki puhelimen ja alkoi rukoilla ystävänsä puolesta. Hieman myöhemmin puhelin soi uudelleen, mutta soittaja oli nainen. ”Minun nimeni on Sanar – olen Muhammedin vaimo”, hän sanoi ja alkoi itkeä. ”Muhammed on kuollut.”
Sanar kertoi, että kun Muhammed oli kertonut evankeliumin äidilleen, äiti oli puhunut isän kanssa ja isä oli tullut hyvin vihaiseksi. Hän antoi pojalleen kaksi päivää aikaa katua tai tulla tapetuksi. Muhammed kertoi saman tien, että ei tulisi katumaan, joten hänen serkkunsa tappoivat hänet.
”Jos mieheni oli valmis kuolemaan Jeesuksen tähden kerran, minä olen valmis kuolemaan sata kertaa. Rukoile puolestani, mutta älä soita minulle”, Sanar sanoi.
Sanarin elämästä tuli vaikeaa, sillä kulttuuriin kuului, että leski ei saanut poistua talosta ilman veljeään tai isäänsä. Yhtenä päivänä Omeish sai Sanarilta viestin: ”Soita minulle.” Sanarilla oli valtavia uutisia: ”Olen voittanut neljä naista Kristukselle. He ovat naapureitamme, jotka vierailevat luonani. Istumme yhdessä ja jonkun ajan kuluttua kerroin heille evankeliumin, ja he ottivat Jeesuksen vastaan. Voitko lähettää Raamattuja?”
Omeish sai toimitettua neljä digi-Raamattua, jotka naiset kätkivät vaatteisiinsa. Sanar alkoi myös opettaa heille, miten lukea Raamattua. Nyt Sanar johtaa raamattupiiriä, jossa on mukana yli 30 naista. Piiri kokoontuu kahden tai kolmen naisen ryhmissä.
Omeish pyytää rukoilemaan irakilaisten uskovien puolesta. ”Rukoilkaa myös muslimitaustaisten Jeesuksen vastaanottaneiden puolesta, sillä he ovat vaarassa.”
Lähde: Eternity News