Suomen Marttyyrien Ääni avustaa Pakistaniin paenneita afgaaniuskovia pakistanilaisen yhteistyökumppanimme Nargusin ja hänen järjestönsä Light for the Nations (LFTN) kautta. Viimeisimmän avustusmatkansa tuliaisina saimme häneltä neljän afgaanin koskettavat todistuksen siitä, miten he löysivät Kristuksen. Nyt on vuorossa kolmissakymmenissä olevan Talha-nimisen miehen todistus.
Nimeni on Talha. Isäni oli mulvi (islamin opettaja) moskeijassa Afganistanissa. Olin lapsesta lähtien ylpeä muslimi. En koskaan oikein pitänyt kristityistä, vihasin heitä. En koskaan koulussa puhunut kristityille pojille.
Sairaus johti ristin juurelle
Muutama vuosi sitten sairastuin malariaan. Olin surkeassa kunnossa. Kuume ei laskenut ja olin kauttaaltaan ihottuman peitossa. Kuntoni heikkeni heikkenemistään, ja lääkärit kertoivat vanhemmilleni, että en eläisi enää pitkään. He olivat lohduttomia. Isäni kutsui kaikki mulvi-ystävänsä rukoilemaan puolestani, mutta tunsin loppuni olevan lähellä.
Yksi minua hoitavista sairaanhoitajista oli kristitty. Hän oli keski-ikäinen nainen. Hän näytti hyvin ankaralta naiselta. Kuitenkin näin hänen olevan surullinen, kun hän hoiti sairaimpia potilaita.
Eräänä yönä heräsin kuullessani jonkun kuiskivan vuoteeni äärellä. Avasin silmäni ja näin tuon sairaanhoitajan vuoteeni vieressä rukoilemassa puolestani. Kyyneleet valuivat hänen silmistään. Olin yllättynyt – miksi tuo nainen itki terveyteni puolesta, vaikka ei edes tuntenut minua.
Hänen rukoillessaan tunsin jotain tapahtuvan kehossani. Nousin istumaan ja yhdyin hänen rukoukseensa. En ollut moneen päivään pystynyt istumaan omin avuin. Koko vartaloni tärisi, enkä halunnut sen hetken loppuvan.
Sairaanhoitajan lopettaessa rukouksensa minä itkin vuolaasti ja muistin kaiken kristittyjä kohtaan tuntemani vihan. Kiitin häntä ja hän siunasi minut Kristuksen nimessä. Ajattelin miten olin vihannut Kristuksen nimeä, mutta sen sijaan että Hän olisi vihannut minua takaisin, Hän osoitti minulle rakkautta.
Ihmeparantuminen
Seuraavana päivänä perheeni tuli katsomaan minua ja he olivat ällistyneitä nähdessään minut seisomassa omilla jaloillani.
Kerroin heille kaiken, myös päätökseni kääntyä kristinuskoon. Vaimoni lisäksi muu perheeni ei halunnut kääntyä kristinuskoon. Perheeni hylkäsi minut ja katkaisi välit minuun.
Lähdin pois perheeni talosta ja aloin elää, kuten Kristukseni halusi minun elävän.
Mutta kun Taleban valtasi maan, elämä Afganistanissa kävi vaikeaksi, joten muutin Pakistaniin.
Olen hyvin kiitollinen LFTN:lle ja Marttyyrien Äänelle, että tulitte luokseni ja annoitte minulle parhaan aseeni, Pyhän Raamatun!
