Iranilaisen uskovan elämää: ”Minne menimmekään, meitä seurattiin”

Iranilainen assyrialaiskristitty Dabrina Bet-Tamraz joutui pakenemaan Teheranista vuonna 2010 uskonsa vuoksi. Nyt hän toimii pastorina Sveitsissä ja kampanjoi väsymättömästi Iranin uskonnonvapauden puolesta. Hänen vanhempansa, pastori Victor Bet-Tamraz ja Shamiram Issavi tuomittiin kymmeneksi ja viideksi vuodeksi vankilaan. He pakenivat Iranista vuonna 2020, kun heidät kutsuttiin kärsimään tuomioitaan.

Nyt Dabrina kertoo elämästään kristittynä Iranissa.

”Kun asuimme Teheranissa, tiedustelupalvelu ja poliisit varjostivat meitä jatkuvasti. Minne tahansa menimmekin, he seurasivat autoamme ja ottivat meistä kuvia. He seurasivat minua jopa silloin kun olin yksin kaupungilla ja lähettivät siitä kuvia vanhemmilleni osoittaakseen, että he seurasivat meitä kaikkia. Me menetimme yksityisyytemme. He soittelivat meille säännöllisesti tarkastaakseen missä olemme. Useita kertoja he murtautuivat kotiimme.

Sellaista oli elää kristittynä Iranissa. Olin jopa tottunut siihen. Se oli niin tavallista, että kun muutin pois Iranista olin järkyttynyt tajuttuani, että se ei ollut ollut lainkaan normaalia. Sveitsissä minulta vei kahdeksan vuotta, etten enää tarkkaillut autoni taustapeilistä seurattiinko minua.”

Pidätyksiä ja uhkailua

”Opiskelin yliopistossa psykologiaa, mutta palvelin myös seurakunnassa vanhempieni apuna. Minut pidätettiin useita kertoja vuonna 2009, jolloin viranomaiset sulkivat seurakuntamme. Minut kutsuttiin toistuvasti kuulusteltavaksi. He halusivat minun tekevän ’yhteistyötä’ kanssaan, eli kertovan heille seurakuntalaistemme ja sen johtajien nimiä, missä ja milloin kokoonnuimme pienryhmissä, kuinka monia henkilöitä oli paikalla, ja mitä pastorit muissa kaupungeissa tekivät.

He halusivat minun toimivan heidän vakoojanaan omaa perhettäni, seurakuntaani ja muita seurakuntia vastaan. Kun en suostunut siihen, he uhkasivat raiskata minut, pidättää minut ja vangita viideksi vuodeksi. Lopulta minut erotettiin yliopistosta ja totesin, että minun oli aika lähteä Iranista, missä minulla ei olisi tulevaisuutta.”

Lain lupaukset eivät toteudu

Iranin perustuslaki tunnustaa kristityt, juutalaiset ja zarathustralaisuuden suojelluiksi uskonnollisiksi vähemmistöiksi, joilla on oikeus harjoittaa uskoaan vapaasti ja muodostaa uskonnollisia yhteisöjä. Bet-Tamrazin perheen kokemukset kertovat kuitenkin erilaista tarinaa.

Dabrina sanoo: ”Kristinusko on vain osittain tunnustettu ja meillä on ankaria rajoituksia uskontomme harjoittamiselle. Vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen tullut hallinto on määritellyt iranilaisille uuden identiteetin, joka perustuu uskontoon. Jos olet šiiamuslimi, ongelmia ei ole. Mutta jos et ole, elämäsi on rajoitettua.

Lapsena minua syrjittiin koulussa. Kristittyjä lapsia pidetään ”epäpuhtaina” ja meitä kohdeltiin kaltoin. 1990-luvulla yli kahdeksan pastoria ja seurakuntien johtajaa tapettiin uskonsa tähden. Isäni pidätettiin ja häntä kuulusteltiin säännöllisesti. Häntäkin pyydettiin ’yhteistyöhön’ viranomaisten kanssa. Koska hän ei suostunut, häntä sorrettiin ja uhkailtiin.

Isäni pidätettiin vuonna 2014, veljeni ja äitini 2016, sillä heidän toimintansa seurakunnassa katsottiin olevan ”kansallisen turvallisuuden vastaista” ja lisäksi he ”kouluttivat vakoojia”. Veljeni on yhä Iranissa perheensä kanssa. Hän oli vankilassa ensin kolme kuukautta ja sitten puoli vuotta.”

Ennen kuin Mahmoud Ahmadinejadista tuli presidentti vuonna 2005, me saimme pitää jumalanpalveluksia Iranin virallisella kielellä, farsiksi. Saimme myös omistaa farsin kielistä uskonnollista kirjallisuutta. Ahmadinejadin myötä nämä oikeudet vietiin pois eivätkä islamista kääntyneet saaneet enää tulla kirkkoon.

Dabrinan kaipuu Iraniin

Dabrina saa nyt vanhempiensa kanssa elää vapaina Sveitsissä, mutta unelma paluusta Iraniin elää sydämissä.

”Menin Sveitsiin ajatellen, että tilanne Iranissa paranisi ja voisin palata kotiin puolen vuoden tai vuoden päästä. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että toivoa siitä ei ollut, ja anoin poliittista turvapaikkaa. Sen saaminen vei kaksi vuotta. Minun oli todistettava, että olen todella assyrialaiskristitty ja että perhettäni vainotaan Iranissa. Kahdentoista Euroopassa vietetyn vuoden jälkeen toivon ja unelmoin yhä paluusta vapaaseen Iraniin.”

Lähteet: Bitter Winter, Article18