Egyptiläisen Duhran elämä on ollut raskasta. Hän joutui isänsä hylkäämäksi jo aivan pienenä. Hänen äitinsä muutti toiseen maahan töihin, jättäen Duhran muslimi-isoäidin hoiviin. Yksinäisyydessään Duhra rukoili usein Allahia. ”Tarvitsen äitiäni, tarvitsen isääni. Miksi loit minut tänne, kun vanhempani eivät välitä minusta?” hän kyseli kyselemistään singoten rukouksiaan kohti taivasta. Mutta vastausta ei tullut.
Eräänä yönä Duhra näki erikoisen unen. Unessa oli suuri valkoinen rakennus, aivan kuten moskeija. Sen sijaan, että siinä olisi ollut minareetteja, sen katolla oli risti. Duhra ei ollut aikaisemmin nähnyt sen kaltaista rakennusta, mutta hän tunnisti ristin. Hän oli nähnyt ristin tatuoituna koptikristityn luokkatoverinsa ranteeseen.
Uni toi lohdutusta Duhran elämään ja niinpä hän piirsi itse ristin omaan ranteeseensa, huolimatta perheensä muslimitaustasta. Kun hänen isoäitinsä näkin ristin, hän hermostui. ”Tuo on väärin”, hän sanoi. ”Kristityt voivat vahingoittaa sinua ja tekevät paljon pahoja asioita.” Isoäiti vei Duhran moskeijaan ojentaakseen tyttöä, mutta onnettomuudeksi imaami käytti Duhraa seksuaalisesti hyväkseen.
Eräänä päivänä palatessaan koulusta, Duhra kulki kotiinsa eri tietä kuin normaalisti. Yhtäkkiä hän huomasi seisovansa samaisen rakennuksen edessä, jonka oli nähnyt unessaan. Se oli kirkko. Siitä lähtien, hän alkoi muilta salaa käydä kirkossa. Isoäiti kuoli Duhran ollessa 13-vuotias. Duhran oma äiti palasi kotimaahansa ottaakseen ”ongelmalapsensa” kasvatuksen hoitaakseen. Kun hän havaitsi Duhran käyvän salaa kirkossa, hänen otteensa kovenivat. ”Joskus hän heitti minut ulos nukkumaan likaiselle bussiasemalle kotimme lähelle, mutta jatkoin siitä huolimatta kirkossa käymistä”, kertoo Duhra.
Perhe muutti Duhran ollessa 15-vuotias. Duhra sai naapurikseen kristityn tytön, jolle hän kertoi elämästään. Naapurintyttö esitteli hänet seurakuntansa papille, joka antoi Duhralle oman Raamatun ja alkoi opettaa hänelle kristinuskon perusteita. Duhran lukiessa Raamattua, hän tuli uskoon. Duhran uusi usko antoi hänelle sisäisen rauhan, mutta hänen ongelmansa kotona kasvoivat. Hänen äitinsä pieksi häntä säännöllisesti. Erään kerran Duhran jalka murtui, mutta hän ei saanut siihen hoitoa. Sen tähden Duhra kärsii jatkuvista kroonisista kivuista. Kun Duhra oli 21-vuotias, äiti löysi ratkaisun hänen ongelmiinsa. Hän järjesti Duhran naimisiin muslimimiehen kanssa. Tuoreen aviomiehen ensimmäinen toimenpide oli, että hän kaatoi happoa Duhran olkapäähän, johon Duhra oli salaa tatuoinut ristin. Hän ei päässyt enää kirkkoon. Duhrasta tuli oman kotinsa vanki.
Saatuaan ensimmäisen lapsensa, Duhra olisi halunnut antaa hänelle kristityn nimen. Raivostunut aviomies pieksi hänet, laittoi avioeron vireille ja heitti hänet kadulle pitäen lapsen itsellään. Vaikka Duhra pääsi irti väkivaltaisesta miehestään, hänen sydämessään on alituinen tuska siitä, ettei hän saa tavata lastaan. Vaikka Duhran elämä on ollut vaikeaa, hän iloitsee uskostaan. ”Jumala on niin todellinen minulle”, hän sanoo. ”Kaikki kokemukset ja murheet, joita olen joutunut kokemaan, ovat vain vahvistaneet uskoani, että olen oikealla tiellä.”
Voit ladata pdf:n tästä