Vietnamilainen pariskunta, Bao ja Chi, ovat jo 20 vuotta matkustaneet pitkin Keski-Vietnamia kertomassa evankeliumia heimoille, joiden uskonto on esi-isien henkien palvonnan ja buddhismin sekoitusta. Toistuvista pidätyksistä huolimatta he päättivät kaksi vuotta sitten ryhtyä täysiaikaisiksi evankelistoiksi.
Bao, Chi ja heidän kaksi lastaan muuttivat h’re-heimon asuttamaan kylään vuonna 2004 viljelemään maata, kasvattamaan karjaa ja rakentamaan suhteita. Pian he laajensivat työtään muiden heimojen pariin. Matka syrjäisiin kyliin edellyttää matkustamista moottoripyörällä mutaisia vuoristoteitä pitkin.
Pariskunta opettaa nyt kymmeneen eri heimoon kuuluvia kristittyjä. He vierailevat kunkin heimon luona kaksi tai kolme päivää kerrallaan. ”Jumalan työ kasvaa, ja meillä on enemmän heimoja, joiden parissa tehdä työtä”, Bao kertoo. Vietnamissa heimoihin kuuluvia pidetään toisen luokan kansalaisina, eivätkä edes kristilliset evankelistat juuri vieraile heidän luonaan.
Kokoontuessaan eri heimoja edustavien kristittyjen kanssa, yleensä noin 20 hengen ryhmissä, he käyttävät kaksi ensimmäistä päivää opettaen heitä. Kolmantena päivänä järjestetään suuria evankeliointitilaisuuksia, joista seuraa usein sekä kyläläisten että poliisien taholta tulevaa häirintää.
Koulutuksessa Bao ja Chi painottavat sitä, että Vietnamissa kristittyjen on osattava odottaa vainoa. ”Osa opetuksesta keskittyy Raamatussa kerrotusta vainosta puhumiseen”, Bao sanoi. ”Alkuseurakunta kohtasi vainoa ja seurakunta kohtaa sitä nytkin, joten valmistan seurakuntia vainoon.”
Bao kertoo Vietnamin uskovien kohtaavan vainoa perheidensä ja asuinyhteisönsä taholta, sekä työpaikoilla ja viranomaisten taholta. ”Vainoa tapahtuu”, Bao sanoo. ”Mutta minun kokemukseni mukaan seurakunta kasvaa, vaikka se kohtaa ankaraa vainoa. Mitä enemmän vainoa, sitä vahvemmiksi uskossaan kristityt kasvavat.”
Bao ja Chi matkustavat usein erikseen käyttääkseen aikansa tehokkaasti. Chi opettaa pääasiassa kylien naisia. Heidän 21-vuotias tyttärensä ja 11-vuotias poikansa asuvat vanhempiensa poissa ollessa isovanhempien luona.
Bao ja Chi ovat kumpikin erikseen joutuneet pidätetyiksi niin monta kertaa, että he eivät ole pysyneet laskuissa. Heidät on pidätetty myös yhdessä neljä kertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Toistuvilla pidätyksillä yritetään saada heidät lopettamaan työnsä.
Kun heidät ensimmäisen kerran pidätettiin yhdessä, vuonna 2015, Bao oli tehnyt parhaansa välttyäkseen siltä. ”Paikalliset viranomaiset antavat uskovien rukoilla”, Bao selitti. ”Kun rukoilet, suljet silmäsi, ja se on OK. He eivät anna sinun opettaa tai saarnata, joten kerran kun saarnasin ’rukoilin’, eli pidin silmäni kiinni.”
Hän ei tietenkään voinut lukea Raamattua silmät suljettuina, joten hän oli opetellut sen päivän saarnaansa liittyvät raamatunpaikat ulkoa. Hänen ”rukoustaan” oli kuitenkin kulunut vasta varttitunti, kun yli 20 aseistautunutta poliisia piiritti talon, jossa Bao saarnasi. Baolle kerrottiin poliisien tulleen paikalle, mutta hän jatkoi “rukoustaan”.
“’Rukoukseni’ päätyttyä tunsin aseen painautuvan selkääni vasten”, Bao kertoo. Bao, Chi ja talon omistaja sekä kolme diakonia vietiin poliisiasemalle, jossa heitä kuulusteltiin. Sen jälkeen heidät päästettiin vapaiksi.
Toisen kerran, kuusi vuotta sitten, Chi onnistui täpärästi välttämään pidätyksen ollessaan opettamassa yli 50 lasta. Kesken opetuksen joku kuiskasi Chille, että noin 15 siviiliasuista poliisia etsi tätä. Bao oli jo lähtenyt toiseen kylään ja Chi tiesi, että hän voisi joutua pahoihin ongelmiin, jos jäisi kiinni. ”Tuolla alueella poliisit vainoavat kristittyjä usein”, Chi kertoi. ”He hautasivat erään veljen elävältä.”
Chi onnistui pakenemaan paikallisten naisten avulla. Chi tietää, että hänet olisi pidätetty, jos hän ei olisi paennut, ja epäilee että häntä oltaisiin kohdeltu erittäin huonosti. ”Jos sanoisin että en pelkää vainoa tai surmatuksi tulemista, se ei olisi totta”, Chi sanoo.
Siitä huolimatta sekä Bao että Chi sanovat olevansa valmiita kohtamaan ankarampaa vainoa. ”Teemme työtämme askel askeleelta”, Bao sanoo. ”Jos se on Jumalan tahto, kohtaamme vainoa.”