Viime perjantaita kutsuttiin historialliseksi päiväksi, kun Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in tapasivat ensimmäistä kertaa. Maailmalla ylistettiin tapaamisen olevan tärkeä askel kohti rauhaa. Juuri Suomessa vieraillut Etelä-Korean Marttyyrien Äänen johtaja Eric Foley näkee tilanteen toisin: hänen mukaansa se on tyhjä rauha, joka keskittyy vain ydinaseriisuntaan ja vähät välittää rikoksista, joita Pohjois-Korea tekee omaa kansaansa vastaan.
”Tällaista emme ole rukoilleet”
Etelä-Korean Marttyyrien Äänellä on yhteyksiä pohjoiskorealaisiin kristittyihin. ”Viikonlopun aikana pääsin puhumaan useiden pohjoiskorealaisten kristittyjen kanssa ja kysymään heiltä, mitä he ovat rauhanneuvotteluista mieltä. He kertoivat olevansa yllättyneitä, että uskovat muissa maissa ovat sivuuttaneet ne asiat, joita he ovat Pohjois-Koreaan liittyen rukoilleet ja suhtautuvat rauhanneuvotteluihin rukousvastauksena”, Foley sanoo.
”Heidän vastauksensa on: ’Me emme ole rukoilleet tällaista.’”
Tapaamisessa Moon ja Kim allekirjoittivat Panmunjomin julistuksen ja lupasivat sen tekevän lopun tähän saakka vallinneesta sotatilasta. Sopimuksessa luvataan myös perustaa yhteinen yhteistyövirasto, yhdistää eroon joutuneet perheet, korjata maiden väliset rautatiet ja maantiet, lopettaa kaikki vihamielinen toiminta toisiaan vastaan sekä luoda ydinaseista vapaa Korean niemimaa.
Foley kuitenkin huomauttaa, että se ei ole mitään uutta: kun Koreoiden johtajat tapasivat vuonna 1991, tapaamisessa laadittu lausunto oli lähes sanasta sanaan sama.
”Vihamielinen toiminta”
Panmunjomin julistuksessa mainitaan vihamielisen toiminnan lopettaminen, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Esimerkiksi Raamattujen lähettäminen Pohjois-Koreaan vetypalloilla, jota Etelä-Korean Marttyyrien Ääni tekee ja myös Suomen Marttyyrien Ääni tukee, on Pohjois-Korean mielestä vihamielistä toimintaa.
Myös muut tahot, kuten demokratia-aktivistit, lähettävät Pohjois-Koreaan ilmateitse materiaalia.
Etelä-Korean yhdistymisministeriö vaatikin heti, että pallojen lähettäminen pohjoiseen on välittömästi lopetettava. Ministeriön lausunnon mukaan pallojen lähettäminen on Panmunjomin julistuksen selkeää rikkomista ja sanoo, että viranomaiset ryhtyvät ankariin toimenpiteisiin pallolähetysten lopettamiseksi. Jo aiemmin viranomaiset ovat toisinaan eri verukkeisiin vedoten estäneet Korean Marttyyrien Äänen pallolähetyksiä.
Kysyttäessä, miten tämä tulee vaikuttamaan Raamattujen lähettämiseen vetypalloilla, Foley sanoo olevan vielä liian varhaista tietää. Tällä hetkellä tuulet eivät ole lähettämisen kannalta suotuisat, mutta niiden odotetaan kääntyvän myöhemmin tämän kuun aikana. ”Kuten aina, aiomme laukaista heti kun tuulet sallivat. Ja kuten aina, ilmoitamme poliisille aikeistamme, niin kuin laki edellyttää. Jos poliisit tai viranomaiset kieltävät meitä, yritämme silti laukaista. Jos he yrittävät estää meitä, emme vastusta fyysisesti, mutta menemme niin pitkälle kuin mahdollista voidaksemme lähettää pallot ja vastaamme seurauksista.” Rukoillaan, että Raamattujen lähettäminen olisi yhä mahdollista, sillä kuten eräs tässä työssä mukana oleva pohjoiskorealainen uskova sanoo: ”Pohjois-Koreassa tarvitaan Raamattuja, miten kukaan muuten voi löytää Jumalaa. Siellä tarvitaan Jumalaa.”
Onko mitään uutta?
Foleyn mukaan puheet rauhasta ja hyvistä väleistä ovat lähinnä lavasteita. Niiden takana miljoonat elävät pelossa ja kärsivät vankileireillä.
”Yksi asia, mihin meidän on kiinnitettävä huomiota, on kysyä, tarjoaako Pohjois-Korea mitään uutta? Ja vastaus on ’ei’”, sanoo Foley. ”Pohjois-Korea haluaa aina huomion kiinnittyvän sen vihamielisyyteen muita maita kohtaan. Nyt heidän viestinsä on, että he lupaavat olla vähemmän vihamielisiä muita kohtaan tiettyjä myönnytyksiä vastaan. Mutta huomaa mistä Pohjois-Korea ei halua puhua: siitä miten he kohtelevat omia kansalaisiaan. Siihen pohjoiskorealaiset kristityt pyytävät meitä keskittymään.”
”Jopa Yhdysvaltojen hyvin lyhyeen mainintaan ihmisoikeuksista Pohjois-Korea vastasi sen heittävän kylmää vettä viime viikon lämpimien tapahtumien päälle ja herättävän epäilyksen Yhdysvaltojen vilpittömyydestä käydä dialogia Pohjois-Korean kanssa. Toisin sanoen, ’Keskittykää ohjuksiin, joilla osoitamme teitä, eikä ohjuksiin, joilla osoitamme omaa kansaamme’”, Foley kertoo. ”Se että Pohjois-Korea ei uhkaa muuta maailmaa ydinaseillaan ei ole rauhaa. Se on neuvottelua öykkärin kanssa.”
Yhtenä hyvän tahdon eleenä Trumpin ja Kimin tapaamisen edellä Pohjois-Korea aikoo vapauttaa kolme amerikkalaista vankia, joista kaksi on kristittyjä. Kansainvälisten suhteiden kannalta tämä on ehkä rohkaiseva merkki, mutta pohjoiskorealaisten kristittyjen kärsimys jatkuu valokeilan ulottumattomissa.
”Se on silti terroristinen hallinto omaa kansaansa kohtaan. Koko olemassaolonsa ajan maa on ollut halukas tekemään myönnytyksiä muille maille uhattuaan ensin sotatoimilla. Mutta kun huomio yritetään kääntää siihen, miten omaa kansaa kohdellaan, Pohjois-Korea kieltäytyy aina keskustelemasta. Ennen kuin tähän tulee muutos, meillä ei ole perustuksia joille rakentaa, kun kristittyinä mietimme, minkälaiselta näyttäisi raamatullinen rauha Pohjois-Koreassa”, Foley selittää.
Todellisen rauhan perustukset
Miten raamatullinen rauha sitten saavutetaan? Mitä meidän tulisi rukoilla?
Foleyn mukaan vastauksen saadaksemme meidän on kuunneltava mitä pohjoiskorealaiset kristityt sanovat.
”Kun pohjoiskorealaiset kristityt sanovat, että tämä ei ole se mitä he ovat rukoilleet, se ei tarkoita, etteivätkö he toivoisi rauhaa. Kaukana siitä. He tietävät, että rauha saavutetaan vain ihmisen sydämessä tapahtuvan muutoksen kautta, eikä näissä neuvotteluissa ole kyse siitä.”
Nähtäväksi jää, mitä viimeisimmistä rauhanneuvotteluista seuraa. Foleyn mukaan, jos emme toivo historian toistavan itseään, rauhanneuvotteluissa on käsiteltävä myös Pohjois-Korean tekemät ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden loukkaukset. ”Meidän on saatettava Pohjois-Korea vastuuseen ja sanottava: ’Kun tulemme neuvottelupöytään, tärkeimpiä asioita eivät ole ainoastaan ydinaseet. Ne ovat ihmisoikeudet, se miten kohtelette kansaanne, erityisesti niitä 100.000 kristittyä, jotka elävät maan alla.’”
Meidän on myös kysyttävä itseltämme mitä rukoilemme. ”Mielestäni se mitä meidän kristittyinä on tehtävä, perusasia, jonka voimme tehdä eläessämme todeksi Hebrealaiskirjeen 13:3, on tämä: meidän on muistettava, että Pohjois-Koreassa on kristittyjä – 30.000 heistä on vankileireillä ja 70.000 harjoittaa salaa uskoaan yrittäen pysyä poissa noilta leireiltä. Heitä meidän tulee kuunnella”, Foley ohjaa.
“Meidän on rukoiltava sitä mitä pohjoiskorealaiset kristityt jo useiden sukupolvien ajan ovat pyytäneet. Rukoile maan johtajien sydämiin muutosta”, Foley päättää.