Syyrialaisen perheen epätoivon ajat

25.11.2024

”Se alkoi huutelulla. Meille sanottiin, että olemme sikoja, vääräuskoisia ja pilkkaamme Jumalaa. He saivat meidät tuntemaan, että olemme mitättömiä heidän rinnallaan. Seuraavaksi he yrittivät käännyttää meitä väkisin islamiin”, näin kertoo Rajaa, miten ilmapiiri Syyriassa alkoi muuttua Isisin terroristijärjestön valloitettua alaa.

Radikaalimuslimit alkoivat kohdistaa hyökkäyksensä kristittyihin, joiden kotien seiniin piirrettiin risti tunnistusta varten. Kristittyjen olot muuttuivat koko ajan ahtaammiksi. Kadut olivat muuttuneet taistelukentiksi. Samana vuonna Rajaa ja hänen miehensä Fouad alkoivat odottaa esikoistaan, ja Samia meni naimisiin Habibin kanssa.

Painajainen alkaa

Painajainen saavutti ensin Samian ja Habibin. Syyrian armeija ja ääri-islamistit ottivat yhteen aivan heidän kotinsa lähellä. Pariskunta jäi loukkoon omaan kotiinsa, sillä olisi ollut liian vaarallista lähteä kadulle. Heidän ruokavarastonsa riitti vain kolmeksi vuorokaudeksi. Habib päätti lopulta lähteä etsimään ulkoa jotain syötävää, vaikka kaduilta kuuluikin vielä satunnaisia taisteluiden ääniä. Hän ei ollut päässyt pitkälle, vaan hänet surmattiin kotikadulleen.

Seuraava yö oli vaikea, suru ja järkytys aviomiehen kuolemasta tuntuivat ylivoimaiselta ja tulituksen äänet kaikuivat joka puolella. Samia joutui pakenemaan naapureidensa kanssa jalan.

Rajaa ja Fouad olivat jääneet kotiinsa saarroksiin, sillä katutaistelut olivat ympäröineet heitä jo viikkokausia. Heidän tyttärensä syntyi keskelle sodan ääniä. Millaiseen maailmaan pieni Yara olikaan tullut! Hänen perheensä kuului merkittyyn, takaa-ajettuun kansanryhmään, eli kristittyihin. Seuraavaksi muslimitaistelijat tappoivat Fouadin kotinsa kuistille.

Rajaa kertoo tapahtuneesta näin: ”He satuttivat häntä vain siksi, että hän oli kristitty. Mutta he eivät nujertaneet häntä, sillä sinä yönä hän pääsi Herransa luokse. Hän oli hyvin urhea, eikä halunnut kumartaa kuin Jeesuksen edessä.”

Rajaa pikku tyttönsä kanssa, samoin kuin Samia, pakenivat vanhempiensa luo.

Pakolaisena aavikolla

Sitten tapahtui se, mitä oli pelolla odotettu. Muslimitaistelijat tulivat Rajaan ja Samian kylään. Perheen isä, Nader, suojeli urhoollisesti omiaan, mutta joutui taipumaan ylivoiman edessä. Hyökkääjät hakkasivat vanhan miehen niin pahasti, ettei tämä ehtinyt toipua siitä loppuelämänsä aikana. Niinä päivinä heille kantautui taas uusi musertava suru-uutinen. Perheen molemmat pojat olivat menehtyneet taisteluissa.

Nader sai toipua pahoinpitelystä vain kuukauden päivät, ja sitten tuli lopullinen isku. Kadulta singolla ammuttu kranaatti lensi heidän olohuoneeseensa ja räjähti. Koko talo tuhoutui, mutta sen asukkaat säilyivät hengissä. Vaihtoehtoja ei enää ollut, ei auttanut kuin paeta.

Alkoi pitkä ja vaikea vaellus kohti rajaa. Syyriassa on paljon hiekkaa, kuivaa tuulta ja paahtavaa aurinkoa, ja maasto on vuoristoista ja vaikeakulkuista. Taistelualueita piti kiertää, eikä eteneminen sujunut muutenkaan kovin nopeasti, kun seurueessa oli viisikuinen vauva ja kaksi ikääntyvää henkilöä. He lähtivät kulkemaan päällään vain ne vaatteet, jotka heillä sattui olemaan räjähdyksen hetkellä yllään. He eivät olleet vaelluksella yksin, joka puolella Syyriaa kulki rajoja kohti jatkuva pakolaisvirta.

Rajaa muistelee raskasta pakomatkaa näin: ”Isä jaksoi kulkea vain puolen tunnin matkan, sitten hän pyörtyi. Eikä äitikään kyennyt kävelemään nopeasti. Päivän ja yön ero katosi ja nukkuminen oli mahdotonta. Meillä oli vain Jeesus.”

Viikon kävelyn jälkeen he pääsivät rajalle ja sieltä toisen valtion puolelle.

Kaikkensa menettäneet, Jeesuksen kohdanneet

Elämä ei kuitenkaan helpottunut vielä pitkiin aikoihin. Pakolaisleirin olot olivat huonot. Paahtavalta auringolta ei päässyt suojaan, öiksi ei riittänyt lämpöä. Voimakkaat tuulet tunkivat hiekkaa joka paikkaan tai rankat sateet tekivät maasta liejuisen ja kaikesta oli pulaa.

Suru syveni entisestään, kun Nader kuoli aivohalvaukseen. Leirin joutilaisuudessa oli aikaa miettiä tapahtuneita asioita. He olivat menettäneet kaiken maallisen tukensa ja turvansa. Heidän fyysiset ja henkiset voimavaransa olivat loppuneet. He vuodattivat Herralle kaiken tuskansa, ja hän lohdutti heitä ja piti heistä huolen. Vähitellen he pääsivät uudella tavalla Jeesuksen läheisyyteen.

Rajaa kertoo muutoksesta: ”Olimme menettäneet kaiken, mutta löysimme tilalle elävän Jumalan, joka ei hylkää yhtäkään häntä koko sydämestään etsivää ihmistä. Ulkoinen elämämme oli muuttunut pakolaisleirin todellisuudeksi, mutta meidän turvamme oli Herrassa.”

Kahden pakolaisleirillä vietetyn vuoden jälkeen Nawal, Rajaa, Samia ja Yara pääsivät jatkamaan elämäänsä turvallisemmassa maassa kristillisen järjestön avulla. Uudessa maassa he ovat löytäneet seurakuntayhteyden, jonka suojissa he ovat saaneet oppia enemmän Raamatusta ja Jeesuksesta.

KUUNTELE:

Kuuntele syyrialaisten naisten, Rajaan ja Samian koko tarina kahdesta VOM Siskot radio-ohjelmasta tämän linkin kautta: vom-siskot-ohjelmat.

TULE MUKAAN:

Tervetuloa kaikki siskot Marttyyrien Äänen VOM Siskot -ryhmään Facebookissa.

Vartti vainotuille VOM Siskot -rukousliveen TI 26.11. klo 18.

LAHJOITA:

Tue Marttyyrien Äänen työtä Lähi-idässä viitteellä 87191
Lahjoitustilimme tilinumero on FI08 5789 2320 0566 01.