Uzbekistanin konservatiivisen muslimikulttuurin vuoksi naiset ovat lähes näkymättömiä. Elämä on raskasta ja loputonta työtä kotona tai maatilalla. Vieraiden saapuessa, erityisesti pitkän ja kylmän talven aikana, he ovatkin yleensä iloisia voidessaan pitää tauon tulijan kanssa teekupin äärellä.
Ryhmä uzbekistanilaisia kristittyjä naisia hyödyntää tätä seikkaa evankelioinnissaan. Sen toiminta alkoi vuonna 2017 viranomaisten kristittyihin kohdistaman vastustuksen ollessa kiivaimmillaan. Tuolloin opituista keinoista on edelleen apua heidän vältellessään äärimuslimien huomiota.
Olma tuli uskoon kaksikymmentä vuotta sitten ja perusti välittömästi miehensä kanssa useita kotiseurakuntia.
Kun viranomaiset uhkasivat vangita heidät, he muuttivat toiseen kaupunkiin. Ja kun poliisit jälleen olivat heidän kimpussaan, he muuttivat uudelleen.
Minne tahansa Olma meneekin, hän opettaa uusia uskovia ja johtaa kotiseurakuntien kokoontumisia. ”Nautin saadessani johtaa ihmisiä tuntemaan Kristuksen ja nähdessäni, miten heidän elämänsä muuttuu”, hän sanoo. ”Suurin toiveeni on hengellinen herätys. Intohimoni on kouluttaa lisää johtajia, jotka voin lähettää takaisin omiin yhteisöihinsä.”
”Ruma” sisko
Yksi Olman kouluttamista johtajista, Umida-niminen nainen, tuli uskoon oman vanhemman siskonsa kautta, jonka Olma oli johdattanut Kristuksen luo.
Umidan veljet kohtelivat häntä huonosti. He muistivat aina kertoa, kuinka hän oli rumin heidän koskaan näkemistään tytöistä. Kuullessaan evankeliumin vanhemmalta siskoltaan hän otti sen ilolla vastaan. ”Minun oli helppo hyväksyä evankeliumi”, hän sanoo, ”sillä kaipasin niihin aikoihin rauhaa ja vapautta.”
Sisko kävi Umidan luona kerran kuukaudessa ja he tutkivat yhdessä Raamattua. Mutta kun Umidan veljet saivat tietää hänen uskostaan, he alkoivat hakata häntä. Vanhin veli otti hänen Raamattunsa ja hautasi sen. Umida pysyi kuitenkin järkähtämättömänä uskossaan ja sai Olmalta pian uuden Raamatun.
Veljet tekivät parhaansa saadakseen Umidan luopumaan uskostaan, ja polttivat juuri saadun uuden Raamatun. Seuraavien vuosien aikana he tuhosivat kaikkiaan kuusi Raamattua, vaikka Umida piti niitä lukitussa laatikossa omassa huoneessaan. Jatkuvasta pilkasta ja pahoinpitelyistä huolimatta Umida kasvoi uskossaan.
Käännekohta koitti, kun Umida sai tietää veljien suunnittelevan hänen naittamistaan 78-vuotiaan miehen kolmanneksi vaimoksi, ja hän päätti muuttaa pois. Umida muutti Olman ja hänen miehensä luokse, jotka opettivat häntä kahden kuukauden ajan.
Umida palasi kotikaupunkiinsa ja alkoi vierailla läheisessä kylässä, jossa hän joi teetä naisten kanssa ja kertoi heille evankeliumia. ”En ollut nauranut lainkaan kymmeneen vuoteen”, hän sanoi. ”Tultuani uskoon sydämeni täyttyi ilolla ja haluan jakaa tätä iloa kaikille.”
Omassa perheessään kokemiensa vaikeuksien vuoksi Umida auttaa mielellään samassa tilanteessa olevia uusia uskovia. ”Minä tiedän mitä vaino on”, hän sanoo. ”Sen vuoksi rukoilen mielelläni vainottujen puolesta ja kuljen sitä polkua heidän rinnallaan.”
Umida rukoilee, että hänen johtamansa ryhmät vahvistuisivat uskossaan ja veisivät evankeliumia eteenpäin. ”Ensi vuonna toivon näkeväni perustettavan uusia kotiseurakuntia”, hän kertoi. Hän toivoo myös, että hänen oma perheensä tulisi uskoon.
Koska kukaan ei kiinnitä heihin juuri huomiota, Olma, Umida, ja muut naiset heidän ryhmässään jatkavat työtään. He sujauttavat Raamatun käsilaukkuunsa ja kokoontuvat toisten naisten kanssa keittiönpöydän äärellä puhumassa Jeesuksesta, Uzbekistanin todellisesta toivosta.
