Taistelu Kashmirin puolesta

8.4.2024

Kapinallisryhmät alkoivat 1990-luvun alkupuolella haastaa Intian suvereeniutta Kashmirin laaksossa, ja tuolloin 27-vuotiaan Ahmedin oli valittava puolensa. Hän piti kapinallisia vapaustaistelijoina, mutta tiesi muiden näkevän heidät terroristeina.

Hänen uskollisuutensa aatteelle perustui aluksi hänen perheensä siteisiin Pakistaniin, joka oli taistellut pääasiassa muslimien asuttaman Kashmirin omistuksesta vuodesta 1947 lähtien. Ja kun Intian sotilaat vastasivat mielenosoituksiin ampumalla kymmeniä ihmisiä, hänen puolensa oli valittu.

”Halusin taistella vastaan”, Ahmed sanoi.

Hän ei ollut tunteineen yksin. Monet hänen ystävistään kävivät koulutettavina separatistileireillä Pakistanin hallinnoiman Kashmirin puolella. ”Kun he palasivat, he tulivat käymään luonani, ja he kantoivat AK-47 rynnäkkökiväärejä. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin sellaisia aseita läheltä.”

”Tilanne oli hyvin tulenarka kaikkialla”, Ahmed sanoi. ”Rukoushetkinäkin imaamit huusivat ’Vapaus! Vapaus! Haluamme kansallemme vapauden!’ Sellainen palo oli syttynyt kaikissa, ja aloimme vihata intialaisia.”

Konfliktin pyörteissä

Eräänä päivänä kapinalliset ja sotilaat ottivat yhteen kaduilla. Ahmed pysyi kotona vaimonsa ja kahden pienen poikansa kanssa, mutta kun hän seuraavana päivänä lähti tutkimaan tuhoja, hän oli näkemästään järkyttynyt.

”Kaduilla oli pitkin poikin kuolleita”, hän sanoi. ”Heitä oli mahdoton laskea. Oli vaikea sanoa, kuka kuollut oli – sotilas, kapinallinen vai veljesi.”

Kuolleiden joukossa kävellessään Ahmed näki läheisen ystävänsä ruumiin.

”Hän oli juuri käynyt luonani aseineen”, hän muisteli. ”Se oli sydäntä särkevää, sillä olimme hyvin läheisiä. Ystäväni oli saanut juuri työpaikan opettajana. Hän oli melko älykäs, ja tällainen oli hänen loppunsa.”

Kuolema ja tuho muuttivat Ahmedin suhtautumista kansannousuun. Yhtäkkiä hän vastusti taistelemista. ”Minusta oli juuri tullut nuori mies”, hän sanoi. ”Minulla oli tässä maailmassa niin paljon nähtävää, mutta näin ainoastaan kapinaa.”

Vaikka hän ei halunnut osaa konfliktista, se vainosi häntä. Eräänä päivänä kodistaan ulos astuttuaan Intian sotilaat pidättivät hänet kansannousuun osallistumisesta epäiltynä.

Sotilaat olivat tukkineet sisäänpääsyn kylään ja pidättivät 25 miestä, Ahmed heidän joukossaan. He hakkasivat ja kuulustelivat miehiä, ja veivät heidät samana iltana väliaikaiselle työleirille. Ahmed osasi sotilaiden puhumaa kieltä ja sai taivuteltua heidät vapauttamaan hänet kolmen päivää myöhemmin.

Kotiin palattuaan hänen äitinsä kehotti häntä muuttamaan läheiseen, pääasiassa hindujen asuttamaan Jammuun, missä olisi turvallisempaa. Hän myöntyi, ja perhe muutti sinne vuonna 1991.

Ahmed löytää Jeesuksen

Kashmirissa koettujen tapahtumien aiheuttama trauma ja perheen muutto johtivat Ahmedin tupakoimaan ja juomaan raskaasti, mikä puolestaan johti sairaalahoitoa vaativaan sairauteen.

Ahmedin Jammussa asuva sisko oli äskettäin kääntynyt kristinuskoon ja pyysi pastoriaan rukoilemaan veljensä puolesta. Pastori ei ainoastaan rukoillut, vaan vieraili Ahmedin luona sairaalassa. Hän kertoi Ahmedille Jeesuksesta ja luki hänelle useita raamatunpaikkoja. Yksi niistä oli Toinen Aikakirja 7:14, jossa sanotaan: ”ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi.”

”Nämä lohdulliset sanat tekivät minuun vaikutuksen ja aloin uskoa Jeesukseen. Viikossa olin parantunut sairaudestani. Tämä ihme antoi minulle luottamusta turvata Jeesukseen, ja aloin rukoilla lakkaamatta”, Ahmed sanoi.

Kun Ahmedin perhe ja ystävät kuulivat hänen hylänneen islamin Kristusta seuratakseen, he torjuivat hänet. ”Vaikka minua kohdeltiin karusti, en luopunut uskostani, vaan toivoin voittavani kansani Kristukselle.”

Ahmed alkoi opiskella Raamattua ja liittyi pieneen kotiseurakuntaan, missä oli vain neljä uskovaa. Käytyään kasteella toukokuussa 1992 hän tunsi kutsun kertoa Kristuksen rakkaudesta hindunaapureilleen.

Sitten Ahmed näki unen, jossa oli veren täyttämä laakso. ”Heräsin aamulla ja ymmärsin, mistä unessa oli kyse”, hän sanoi. ”Sanoin vaimolleni, ’Minä lähden Kashmiriin.’”

Omistautunut opetuslapsi

Palattuaan Kashmiriin Ahmed tapasi Mohammed ”Yousuf” Bhat -nimisen muslimimiehen. He puhuivat lyhyesti ja Ahmed antoi hänelle Uuden testamentin. Kirja muutti Yousufin elämän.

”Hän tuli viikoittain rukoilemaan kanssamme”, Ahmed muistelee. ”Hän meni raamattukouluun ja sai kutsun palvelemaan Jeesusta.”

Pian Yousuf tunnettiin pelottomana ja palavana uskovana, joka ei voinut olla puhumatta Kristuksesta. Ääri-islamistien vastustuksesta huolimatta hän rohkeasti opetti islamista kääntyneitä, jakoi Raamattuja ja Jeesus-filmiä eri puolilla Kashmiria. Monet, myös muslimit, pitivät Yousufia Kashmirin seurakunnan johtajana.

Ei siis ollut yllättävää, että Yousuf alkoi saada tappouhkauksia ja pian Ahmedkin kohtasi vastustusta. ”Minun läheiseni – ystäväni, sukuni, naapurini – alkoivat hyljeksiä minua”, Ahmed sanoi. ”Mullah julisti fatwan minua vastaan, koska kerroin kristinuskosta. Olin hyvin yksinäinen ja hukassa. Koin täällä monia uuvuttavia hetkiä, mutta Jumala oli kanssani. Ystäväni olivat hylänneet minut, mutta Jumala ei.”

Ramadanin aikana hän jakoi kasetille nauhoitettua evankeliumia muslimeille. Jotkut muslimimiehet pahoinpitelivät hänet. ”He hakkasivat minut pahoin ja repivät paitani rikki”, hän sanoi.

Pahoinpitelyn jälkeen Ahmed muutti hieman toimintatapaansa. Hän jätti kasetteja ja painettuja Raamattuja busseihin ja julkisille paikoille. ”Sain lukuisia tappouhkauksia ääri-islamisteilta”, hän sanoi, ”mutta paholaisen yritykset lannistaa minua eivät onnistuneet harhauttamaan huomiotani todellisen Jumalan palvelemisesta.”

Kauhu oven takana

Seuraavan vuosikymmenen Ahmedia uhkailtiin ja pahoinpideltiin toistuvasti. Pelottavin uhkaus saapui kashmirilaisen islamistiryhmä Hizbul Mujahideenin lähettämässä kirjeessä. ”Kun näin kirjeen postilaatikossani, minua pelotti lukea se.”

Kirjeen viesti oli yksiselitteinen: “Lakkaa evankelioimasta kashmirilaisia, tai tulemme ovellesi ja ammumme sinut.”

Ahmed oli muuttanut kymmeniä kertoja suojellakseen perhettään, mutta kirje oli silti saapunut hänen nykyiseen osoitteeseensa ja se kauhistutti Ahmedia. ”Päätin paeta toiseen kaupunkiin”, hän sanoi. ”Samana iltana istuin lattialla ja kuulin selvän äänen sanovan: ’Ahmed, miksi sinä pelkäät?’”

Jälleen Ahmed muutti toimintatapaansa itsensä ja perheensä turvallisuuden tähden, mutta hän jatkoi silti evankelioimista huolimatta kasvavasta mahdollisuudesta tulla tapetuksi.

Sitten eräänä yönä Ahmed sai musertavan puhelun Yousufin vaimolta. Illalla 1. heinäkuuta vuonna 2015 neljä naamioitunutta miestä oli tullut Yousufin kotiin, taluttanut hänet ulos ja ampunut hänet kuoliaaksi.

Taistelu jatkuu

Vuosien 2000 ja 2019 välillä Ahmed joutui muuttamaan perheineen 185 kertaa, lähes kymmenen kertaa vuodessa. Hänellä on yhä käytössään varotoimia, mutta hän ei anna pelolle sijaa. Hän tietää, että Jumala on hänen kanssaan.

”Työni ei ole tehty vielä”, hän sanoi. ”Jumalalla on suurempi suunnitelma ja tarkoitus elämälleni. Kukaan ei voi pyyhkiä minua pois niin kauan, kuin Hänellä on vielä minulle tehtävää.”

Ahmedin tavoite on perustaa seurakuntia kaikkiin Kashmirin kymmeneen piirikuntaan ja kouluttaa pastoreita. Tällä hetkellä neljässä piirikunnassa on seurakunta. ”Pystymme siihen”, hän sanoi. ”Jos Jumala on kanssamme, työmme etenee.”

Ahmedia ja hänen perhettään ei ole uhkailtu useisiin vuosiin, mutta hän tietää tilanteen voivan muuttua milloin tahansa. ”Vaino on osa tätä työtä”, hän sanoi. ”Raamatussa kerrotaan, kuinka vaino kasvattaa seurakuntaa.”

Tuo asia mielessään Ahmed odottaa työnsä tuottavan hedelmää hinnasta huolimatta. ”Jos kohtaan vainoa, kestän sen”, hän sanoi. ”Toivon näkeväni kashmirilaisissa muutoksen. Jos minut tapetaan, olen taistellut hyvän taistelun.”