Iranilainen uskova, tri Sara Afshari muistuttaa meitä siitä, miten uskolliset rukouksemme kannattelevat vainottuja kristittyjä heidän synkimpinä hetkinään.
”Muistan, kun muutama meistä kristinuskoon kääntyneistä vietti koko yön rukouksessa Kermanissa, Iranissa. Kaksi ystävistämme oli vankilassa ja viranomaiset aikoivat sulkea seurakunnan. Tunsimme olevamme niin yksin, eristyksissä ja unohdettuja. Tuntui, kuin olisimme maailman ainoat kristityt. Tuona yksinäisenä yönä meillä oli vain tähdet seuranamme.
Vuosia myöhemmin olin opiskelemassa Britanniassa, kun sain kirjeen kristityltä naiselta, joka kertoi, että hän oli rukoillut Kermanin kristittyjen puolesta joka päivä useiden vuosien ajan.
Yhtäkkiä ymmärsin tähtien merkityksen: emme olleet olleet yksin, vaikka siltä tuntui. Tuolla hetkellä olimme eri maissa puolestamme rukoilevien kristittyjen rukousten ympäröiminä.
Kasvoin Iranissa agnostisessa ja kommunistisessa perheessä. Olin hyvin suorasanainen ja jouduin usein ongelmiin! Varhaisessa teini-iässä minusta tuli aktiivinen ateisti.
Kiinnostuin kristinuskosta opiskellessani ensimmäistä vuotta yliopistossa Iranissa. Aloin lukea Raamattua oppiakseni tuntemaan Hänet paremmin ja liityin pieneen muslimien ryhmään, jossa suunniteltiin kääntymistä kristinuskoon. Minut kastettiin joitakin kuukausia myöhemmin. Paikallinen episkopaalinen kirkkomme ei ollut toiminnassa, joten me avasimme sen uudelleen.
Seurakuntamme kasvaessa viranomaiset alkoivat painostaa meitä. Seurakuntalaisia pidätettiin säännöllisesti, myös minut. Joidenkin kimppuun käytiin kadulla ja heitä kivitettiin. Muutamat erotettiin yliopistosta. Silti, jokainen painostusyritys vain vahvisti uskoamme.
Valitettavasti kaikki eivät kestä vainoa, joten jotkut luovuttivat. Myöhemmin viranomaiset sulkivat kirkon. Me jäljelle jääneet yritimme pitää yllä yhteyttämme. Niinpä tapasimme kodissa. Talon omistajat pidätettiin. Tapasimme puistoissa. Meidät pidätettiin. Tapasimme vuorilla. Meidät pysäytettiin.
Kerta kerralta ryhmämme kävi pienemmäksi, sillä taival oli raskas. Korvasimme tapaamisemme rukousketjuilla. Lopulta hajaannuimme eri kaupunkeihin Iranissa.
Tuosta ryhmästä Jumala nosti kuusi meistä palvelemaan Häntä. Kaikki eivät voita vaikeuksia ja toivu vainon aiheuttamista haavoista. Joten rukoilethan uskovien puolesta, jotka ovat henkisessä kurimuksessa: toisinaan heistä tuntuu, että he eivät ”päättäneet juoksua” (2. Tim. 4:7).
Seisokaamme Iranin ja muiden maiden vainottujen kristittyjen rinnalla. Kerrotaan heille, että he eivät ole häviäjiä, vaan voittajia. Me kilvoittelemme kilvoitusta yhdessä – ja iankaikkinen toivomme on paljon suurempi, kuin osaamme kuvitella!”
Tri Sara Afshari on mukana Release Internationalin, eli Britannian Marttyyrien Äänen työssä