Silminnäkijöiden mukaan tilanne oli kuin elokuvista. Helmikuun 13. päivä vuonna 2017: kolme mustaa katumaasturia piirittää pastori Raymond Kohin hopeanvärisen henkilöauton pakottaen sen tien sivuun. Mustiin pukeutuneet miehet nousevat autoistaan, tarttuvat pastori Kohiin ja sullovat hänet yhteen katumaastureista. Samalla moottoripyörillään perässä seuraavat miehet estävät takaa tulevia ajoneuvoja lähestymästä. Katumaasturit ja pastori Koh ovat poissa 40 sekunnissa. Pastori Kohista ei ole kuultu sen koommin.
Susanna on vakuuttunut, että hänen miehensä sieppaus liittyy vuonna 2011 tapahtuneeseen yhteenottoon Selangorin islamilaisen osaston viranomaisten kanssa. Eräänä iltana hän ja pastori Koh olivat isännöineet heidän johtamansa, vuonna 2004 perustetun, hyväntekeväisyysjärjestön tukijoille tarjottua illallista. Noin 30 viranomaista suoritti tilaisuuteen ratsian olettaen, että he evankelioivat muslimeja, joka on Malesiassa laitonta. Illallisen osanottajien joukossa oli kyllä myös muslimeja, mutta illallisen ainoa tarkoitus oli kiittää hyväntekeväisyysjärjestönsä Harapan Komunitin (Toivon Yhteisö) tukijoita. Järjestö auttaa köyhiä, yksinhuoltajaäitejä, lapsia, huumeriippuvaisia sekä HIV/AIDS -potilaita. Noin 120 ihmistä osallistui paikallisessa kirkossa pidettyyn tilaisuuteen.
Ratsian aikana viranomaiset valokuvasivat ja videoivat osallistujia. Se oli alkusoittoa häirinnälle. ”Sen jälkeen mieheni ja minä saimme tappouhkauksen”, Susanna sanoi. He saivat kirjeen, jossa oli pernarutoksi epäiltyä valkoista jauhetta. Pastori Koh sai lisäksi rasian, jossa oli kaksi luotia ja kirje, jossa uhattiin tappaa hänet ja hänen vaimonsa.
Kutsulle uskollisena, Jumalan valmistamana
Pastori Koh ei silti lannistunut. ”Hän jatkoi, vaikka ilmassa oli pelkoa ja huolta”, Susanna kertoo. ”Hän tunsi Herran kutsuneen hänet täyttämään lähetyskäskyä – se tarkoittaa jokaista heimoa, kansaa ja kieltä. Hän ei syrji, joten Jumalan armosta jatkoimme työtämme köyhien, puutteenalaisten ja halveksittujen parissa.”
Ensimmäisten uhkausten jälkeen työ sai jatkua ilman lisäongelmia sieppaukseen saakka. ”Sieppaus oli suuri shokki minulle, perheelleni, kristilliselle yhteisölle sekä koko maalle”, Susanna muistelee.
Kun Susanna meni poliisiasemalle tekemään miehestään katoamisilmoitusta, poliisit ryhtyivätkin kuulustelemaan häntä hänen aviomiehensä työstä – erityisesti siitä, evankelioiko hän muslimeja. ”Oli outoa, että minulta ei kysytty tavanomaisia kysymyksiä, joita kysyttäisiin sieppauksen uhrin perheeltä”, Susanna sanoo.
Aamukolmelta Susannan kärsivällisyys kuulustelijoita kohtaan loppui. ”En vastaa enää kysymyksiinne”, hän ilmoitti heille. ”Minulla on oikeuteni ja lähden etsimään miestäni. Teidän tärkeä tehtävänne on lähteä ulos etsimään miestäni.” Susanna uskoo Herran valmistaneen miestään sieppausta varten. Pastori Koh oli alkanut tehdä kolmetuntisia rukouskävelyjä aamuisin, ja hän oli opetellut ulkoa isoja kokonaisuuksia Raamatusta. ”Hän sanoi minulle, ’Olen juuri opetellut ulkoa 1. Korinttolaiskirjeen luvun 15’”, Susanna muistaa. Pastori oli myös fyysisesti valmis, sillä hänen terveytensä oli hyvä ja hän oli pelannut teinien kanssa jalkapalloa perustamassaan jalkapalloryhmässä.
Rukouksia, uskoa ja odotusta
Vaikka Susanna tietää Raymondin olevan Jumalan käsissä, sopeutuminen miehen poissaoloon ei ole ollut helppoa. ”Vaikeinta on, kun ei tiedä missä hän on, mitä hänelle tapahtui, ja miten hän nyt voi”, Susanna sanoo. ”Lapseni käyvät parhaillaan terapiassa, sillä tämä on vaatinut heiltä veronsa fyysisesti ja psyykkisesti. Kiitämme kuitenkin Jumalaa kristillisestä yhteisöstä ja maailmanlaajuisesta seurakunnasta, joka on rohkaissut meitä. He ovat osoittaneet tukensa rukouksin ja lähettämällä meille postikortteja. Se todella rohkaisee ja ilahduttaa meitä monin tavoin.”
Susanna on myös kiitollinen siitä, miten Jumala on opettanut häntä koettelemuksen aikana. ”Jumala on ollut hyvin henkilökohtainen ja todellinen meille”, hän kertoo. ”Muistan, kuinka ensimmäiset kolme viikkoa olin aivan hukassa ja minulla oli jopa paniikkikohtauksia. Päätimme vetäytyä hiljaisuuteen, joka todella auttoi minua … kiinnittämään katseeni Jeesukseen. Sinä aikana Jumala puhui minulle Sanansa kautta.” Yksi Susannan sydäntä lähellä olevista jakeista on Psalmi 46:10, jossa sanotaan: ”Ole hiljaa ja tiedä, että minä olen Jumala.” (New King James version mukaan).
”Minun ei tarvitse kamppailla ja ponnistella”, Susanna jatkaa. ”Voin levätä siinä tiedossa, että Hän on kanssani, eikä Hän koskaan jätä minua eikä hylkää minua. Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Häntä ja ovat Hänen aivoituksensa mukaan kutsutut.”
Susannan rukoillessa miehensä vapautumisen puolesta hän rukoilee myös koko perheen puolesta, että Jumala ”loisi meistä näiden koettelemusten kautta uuden ihmisen joka on vahva, kärsivällinen ja jumalinen.” Hän pyytää rukoilemaan myös, että Malesian seurakunnat olisivat vahvoja ja että ne ”puhuisivat totuutta ja oikeutta”.
Susanna ajattelee ja kantaa huolta miehestään päivästä toiseen, mutta hän on antanut anteeksi miehensä sieppaajille. ”Olen alusta lähtien päättänyt antaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Minä seuraan Herramme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä”, Susanna sanoo. ”Jumalan oli todella tehtävä töitä minun suhteeni ensin, jotta pystyin antamaan heille anteeksi ja rukoilemaan heidän puolestaan, sillä heidän tarvitsee tulla tuntemaan Herra. Jotta Malesiassa tulisi tapahtumaan muutos, muutoksen on tapahduttava ensin yksilöiden elämässä.”