Isis valtasi Mosulin kaupungin Irakissa vuonna 2014, ja kaupungin 35.000 kristittyä pakenivat. Sitä seuranneessa sekasorrossa löytyi tuhansia Raamattuja ja kristillistä kirjallisuutta, eikä Herran Sana palaa koskaan tyhjänä! Näin syntyi islamista kristinuskoon kääntyneiden joukko Mosulissa.
Kukaan ei tiedä kuinka paljon heitä siellä on, mutta siellä he ovat – kaupungin raunioissa salaa Kristukseen uskovina, parempaa tulevaisuutta toivoen. Jälkeen jääneet merkit kristinuskosta ja Isisin raakuus toimivat kipinänä, jonka myötä evankeliumin sana alkoi palaa monien kaupungin muslimien sydämissä.
Ahmedissa herää kysymyksiä
Ahmed on yksinhuoltajaisä, joka asui kahden pienen poikansa kanssa Mosulissa Isisin vallatessa sen. Hän ei ollut käynyt kouluja, joten hänen työmahdollisuutensa olivat aina rajalliset. Hän tarjoili teetä paikallisen hotellin vieraille. Isisin rynnistäessä Mosuliin kaikki muuttui. Väkivalta järkytti Ahmedia.
”Olen nähnyt Isisin heittävän ihmisiä tornista, olen nähnyt paljon kuolemaa”, hän muistelee. ”Mutta eniten minua järkytti, kun Isis murhasi Muhammedia kironneen nuoren miehen, mutta he vapauttivat toisen, joka kirosi Jumalaa. Siinä vaiheessa aloin miettiä ja kysellä, onko Muhammed suurempi kuin itse Jumala?”
Väkivalta ja sekasorto hämmensivät Ahmedia, ja hän yritti ymmärtää näkemäänsä.
Kaikki se väkivalta, viha ja tuho, mitä tehtiin islamin nimissä. Ahmedin maailmankuva alkoi murentua, eikä hän tiennyt mitä tehdä.
Eräänä päivänä Ahmed kulki Mosulin kuuluisan Kellokirkon ohitse. Isis oli yrittänyt tuhota sen, mutta raunioissa lojui Raamattu. Ahmed poimi Raamatun ja vei sen kotiinsa. Tämän teon vuoksi Ahmed ja hänen kaksi poikaansa olisi voitu tuomita kuolemaan.
Ahmed alkoi lukea Raamattua ja kuunnella kristillisiä radiolähetyksiä. Se oli äärimmäisen vaarallista. Ahmed ja hänen lapsensa kääntyivät kristinuskoon, mutta kenenkään ei pitänyt saada tietää siitä, joten he pitivät uskonsa salassa.
Jos he paljastuisivat, Isis tappaisi heidät välittömästi julkisesti.
Pako ja uusi elämä
Mosulin kaupungille koitti lopulta vapaus – mutta ei siellä asuville muslimitaustaisille uskoville. Isis oli häädetty ja Ahmed ajatteli, että hänen sukunsa olisi viimein aika tietää hänen uudesta uskostaan. Hän kertoi siitä rohkeasti äidilleen, mutta äiti torjui hänet.
”Hän on vanha, ja halusin hänen vastaanottavan pelastuksen”, Ahmed selitti. ”Sillä tavalla sukuni sai tietää uskostani. Talvella, vajaa vuosi myöhemmin, perhe heitti meidät ulos yön selkään. Ulkona satoi rankasti.”
Ahmed oli selvinnyt Isisin hallitsemassa Mosulissa, mutta nyt hän joutui pakenemaan omaa perhettään. He päätyivät pakolaisleirille, joka tuntui siltä kuin he olisivat kävelleet suoraan Isisin syliin.
Korkeat piikkilanka-aidat ympäröivät leiriä, ja oli mahdotonta erottaa, kuka kuului Isisiin ja kuka oli viaton. Ääni kulki helposti kangastelttojen seinien läpi, ja hänen kuulemansa keskustelut tekivät selviksi, että he eivät olleet turvassa.
Ahmed kertoi salaa eräälle avustustyöntekijälle olevansa kristitty ja vaarassa. Avustustyöntekijä oli nähnyt Ahmedin uskon vilpittömyyden ja halusi auttaa.
Ahmed ja pojat siirrettiin turvalliseen paikkaan. Ensimmäistä kertaa elämässään he elivät kristittyjen ympäröiminä. Nyt Ahmed elää avoimesti kristittynä, eikä pelkää Isisiä.
Ahmedin tarina osoittaa, kuinka Isisin tuhoamassakin Irakissa on toivoa. Islamista kääntyneet elävät piilossa, mutta pikkuhiljaa he astuvat ulos varjoista. ”Tapaan uusia islamista kääntyneitä päivittäin. Ehkä seuraavan viiden tai kymmenen vuoden päästä heillä on oma seurakunta”, eräs paikallinen pastori kertoo.
Lähde: International Christian Concern