Elokuun ensimmäisinä päivinä tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun Isisin hyökkäys pyyhki yli Niniven laakson Irakin pohjoisosassa.
Kesällä 2014 Isis valloitti useita kaupunkeja ja kyliä Niniven laaksosssa. Uskonnolliset vähemmistöt, kuten kristityt, jesidit, kakait ja šabakit Isis halusi hävittää täysin. Jotkut kristityt kylät tyhjentyivät kokonaan asukkaiden paetessa turvaan Kurdistanin alueelle.
Irakin kristityt muistelevat yhdeksän vuoden takaisia tapahtumia vielä pitkään. Vaikka monet Irakin kristityt ovat kokeneet vainoa aiemminkin, Isisin heihin kohdistama kansanmurha pysyy kauan heidän muistoissaan.
Hyökkäyksen ensimmäisen päivän tunteita kuvaa yllätys ja järkytys. Qaraqoshilainen automekaanikko ei uskonut Isisin pääsevän sinne asti, ja joutui järkyttymään eräänä päivänä. Hän kertoo: ”Olin korjaamollani, kun kuulin ihmisten huutavan kadulla, että Isis on saapunut. Hetkeä myöhemmin kranaatti osui autooni ja riensin kotiin 17 päivän ikäisen tyttäreni luo. Kranaatin pudotessa romahtivat myös unelmani. Olin epätoivon ja surun vallassa. Mietin vain perhettäni.”
Elokuun viidennen ja seitsemännen päivän välillä Niniven laaksosta pakeni niin paljon ihmisiä, että liikenneruuhkat hidastivat monien pakoon pyrkivien matkaa. Matka, joka aiemmin oli vienyt tunnin tai enintään kaksi, kesti nyt jopa yli seitsemän tuntia. ”Matka oli uuvuttavan pitkä”, eräs qaraqoshilainen muistelee. ”Matka Erbiliin kesti monta tuntia. Tie oli ruuhkainen ja mielialamme maassa.”
Matkaa tehdessäänkin kristityt pelkäsivät, mitä vaaroja heillä olisi vielä edessään. Yksi mies muistelee pakomatkaansa iäkkäiden vanhempiensa kanssa: ”Surullisinta paossa oli, että jouduimme jättämään maamme, kotimme, kirkkomme, ja kaiken omaisuutemme. Mukana meillä oli ainoastaan yllämme olleet vaatteet.”
Tuskalliset vuodet pakolaisena
Kurdistaniin turvaan päästyään monia kristittyjä odottivat surkeat olot – leirit, puistot, laaksot ja hätäisesti kyhätyt hökkelit, jotka oli jaettava miljoonien kaikkialta Irakista paenneiden kanssa.
Eräs puolitoista vuotta teltassa asunut mies kertoo: ”Ensimmäinen yö teltassa oli pitkä. Emme saaneet lainkaan unta. Emme olleet uskoa tapahtumia tosiksi. Olin todella huolissani vanhemmistani. Pyysin heitä olemaan huolehtimatta. ’Me palaamme’, sanoin heille. Pakenemisen kokemus oli murheellinen ja henkisesti musertava. Ruoka tehtiin yhteiskeittiössä ja jonot kylpyhuoneeseen olivat pitkiä.”
Monille avun toivat sekä paikalliset seurakunnat että kristityt ulkomailla. Myös sukulaiset ja paikalliset järjestöt auttoivat pakolaisten perustarpeissa. Pakolaisuus venyi useiden vuosien mittaiseksi ja kristityt kaipasivat kotia, haluten palata, kunnostaa kotinsa ja kasvattaa lapsensa omassa yhteisössään.
”Henkisesti voin huonosti pakolaisuuteni aikana, sillä minulla ei ollut töitä. Onneksi kirkko auttoi terapiassani”, eräs mies muistelee. ”Kolmen vuoden ajan olin henkisesti ja fyysisesti nääntynyt. Näin lasteni kasvavan ja sanoin itselleni: ’Toivon voivani palata rakkaaseen Qaraqoshiin ja kasvattaa lapseni siellä.’”
”Jeesuksen nimessä me nousemme jälleen!”
Kun Niniven laakson kaupunkeja alettiin vapauttaa vuosien 2016 ja 2018 aikana, jotkut kristityt alkoivat innoissaan, mutta varoen, palata kotiseuduilleen. Monet heistä joutuivat kuitenkin pettymään nähdessään kotikyliään, kotejaan ja kirkkojaan kohdanneen tuhon.
Kirkkoja oli häpäisty, ristejä revitty alas, kellotornit rikottu ja pyhättöjä käytetty vankiloina ja ammustehtaina. Isisin jäseniä oli asunut heidän kodeissaan ja niitä oli käytetty toimistoina ja vankiloina. Koteja oli myös poltettu, puutarhoja ja peltoja tuhottu. Rakkaus kotiseutuun ja usko rohkaisivat kuitenkin monia ryhtymään jälleenrakennukseen. Yksi takaisin palannut kertoo: ”Palasimme ja näimme Qaraqoshin täysin tuhottuna. Kotimme oli tuhottu, puutarhamme niin ikään. Minä sanoin, että Jeesuksen nimessä me nousemme jälleen!”
Jälleenrakennus alkoi hiljalleen kansainvälisten järjestöjen, kirkkojen avustusjärjestöjen ja ulkomailla asuvien irakilaisten sukulaisten avulla.
Yksi nainen kertoo paluustaan Bartellaan: ”Pahinta oli, kun palasimme vapautetuille alueille ja menimme katsomaan, mitä kodistamme on jäljellä. Sen nähdessämme toivo paluusta sammui. Mutta järjestöjen ja joidenkin sukulaisten avulla saimme kunnostettua kotimme.”
Suurin osa Niniven laakson kristityistä kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon, joten paavin historiallinen vierailu Irakissa maaliskuussa 2021 kohensi valtavasti Irakin katolisen yhteisön henkeä. Vierailullaan paavi johti messua sekä Mosulissa että Qaraqoshissa Isisin jäljiltä kunnostetuissa kirkoissa.
Vain pieni osa Irakin kristityistä on palannut Niniven laaksoon. Monet ovat jääneet Kurdistaniin tai aloittaneet elämänsä Irakin ulkopuolella. Poliittiset kahnaukset, puutteellinen turvallisuus sekä maakiistat naapuriyhteisöjen kanssa hidastavat kristillisen yhteisön toipumista. Siitä huolimatta elämän merkkejä on alkanut ilmaantua: torit, kirkot ja kodit ovat jälleen täynnä ihmisiä Qaraqoshin kaltaisissa kaupungeissa Niniven laaksossa.
Kun Isis valtasi kristittyjen kaupunkeja, he kirjoittivat seiniin lauseen: ”Me rakastamme kuolemaa enemmän kuin te rakastatte elämää”. Nyt, Irakin kristittyjen muistellessa kokemaansa tragediaa, he muistavat myös toivon ja elämänilon, sekä yhteisöjensä jälleenrakentamisen, joka jatkuu vielä ainakin sukupolven ajan.
Lähde: International Christian Concern