Pommi-iskussa vakavasti haavoittunut Fenny sai myöhemmin mahdollisuuden tavata kasvokkain entisiä terroristeja. Hänen tarinansa toipumisesta ja anteeksiannosta on todella innoittava.
”Kun pommi räjähti, tuntui kuin koko vartaloni olisi ollut tulessa”, Fenny muistelee.
Fenny Suryawati oli vain viiden metrin päässä räjähdyksestä tuona toukokuisena päivänä vuonna 2018, kun itsemurhaterroristit hyökkäsivät hänen rukoushuoneelleen.
”Olin rukoushuoneen edustalla, kun kuulin ajoneuvon törmäävän porttiin. Sitten se räjähti kolmesti.”
Ajoneuvo oli räjähteillä lastattu tila-auto. Porttiin törmättyään se roihahti liekkeihin ja sytytti läheisten autojen ja moottoripyörien bensatankkeja aiheuttaen lisää räjähdyksiä.
Ensimmäisessä räjähdyksessä kuoli kaksi ihmistä. Liekit valtasivat pian rukoushuoneen edustan ja Fennyn, joka oli odottamassa kahdeksanvuotiasta tytärtään pyhäkoulusta.
Hämmentyneenä, pyörryksissä ja laajoista palovammoista kärsivänä Fenny huusi apua. Hän muistelee: ”Yksi seurakuntalainen kaatoi vettä päälleni. Vaatteeni olivat palaneet ja tarttuneet ihooni. Osa kasvoistani oli pommin mustaama. Pääni oli turvoksissa, näköni oli sumea, enkä kuullut.”
Vammoistaan huolimatta Fenny yritti löytää tyttärensä ja helpotuksekseen hän totesi tämän vammojen olevan lieviä.
Molemmat vietiin sairaalaan, missä Fennyn ennuste oli epävarma. Siitä alkoi pitkä toipumisen tie, joka kesti kuukausia ja vaati laajoja toimenpiteitä. ”Minulla oli 85 prosentin palovammat ja tarvitsin morfiinia kestääkseni kipuni”, hän sanoi. Yksi lääkäri sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt niin vakavia palovammoja.
Kaikkiaan Fennylle tehtiin 30 ihonsiirtoa. Leikkausten jälkeen hänen oli otettava säteilytyshoitoja hänen vartalonsa vallanneiden pahanlaatuisten solujen tappamiseksi.
Fyysisen toipumisen ohella Fennyllä oli henkinen taistelu. ”Olin masentunut, sillä en voinut tehdä normaaleja asioita, kuten peseytyä, siivota kotia, tai edes pidellä lusikkaa”, hän sanoi.
”Kysyin Jumalalta: ’Miksi tämä tapahtui ja milloin tuska loppuu?’” Samaan aikaan hän sai kuitenkin lohtua toistelemalla raamatunpaikkoja.
Lopulta Marttyyrien Ääni -järjestöt löysivät hänet ja hänelle annettiin tukea hänen vielä tarvitsemiinsa hoitoihin ja kuntoutukseen. Sen lisäksi myös valtio antoi jotain tukea. Jotkut paikalliset muslimit, jotka olivat järkyttyneitä hyökkäyksestä, kävivät hänen luonaan osoittamassa myötätuntoaan.
Kaikkiaan tuona päivänä, 13. toukokuuta, Isisiin yhdistyneet itsemurhaterroristit tappoivat 15 ihmistä kolmessa indonesialaisessa kirkossa. Fennyn seurakunnasta, Surabayan keskushelluntaiseurakunnasta, kuoli kymmenen uskovaa. Lukuisat muut loukkaantuivat.
Helluntaiseurakuntaan tehty isku oli voimakkain ja tuhoisin sinä aamuna, mutta tuho olisi voinut olla pahempaakin. Myöhemmin pomminpurkuryhmä löysi ja purki kaksi räjähtämätöntä pommia rukoushuoneen läheltä.
Kaikesta kärsimästään huolimatta Fenny ei tunne katkeruutta hyökkääjiä kohtaan. Hän on jopa tavannut entisiä terroristeja, jotka ovat katuneet tekojaan.
”En halunnut kostoa, sillä tiedän Jumalalla olevan suunnitelma. En koskaan tuntenut katkeruutta heitä kohtaan”, hän sanoo. ”He kertoivat, että heidät oli aivopesty ja he olivat surullisia teoistaan. Jos tuntisin katkeruutta, mitä se hyödyttäisi?”
Hän lisäsi: ”Olen kiitollinen Jeesukselle, minua auttaneille järjestöille ja puolestani rukoilleille. Olen niin iloinen, että voin taas tehdä päivittäisiä askareita – se on ihme!”
Fenny on nyt palannut entiseen työhönsä ja pystyy jopa ajamaan moottoripyörällä jälleen, vaikkakin hiljaa. Hän on kiitollinen saatuaan takaisin osan siitä elämästä, mitä hänellä oli ennen iskua.
Surabayan keskushelluntaiseurakunta suljettiin korjauksia varten, mutta uudelleen avauduttuaan turvaporttia oli vahvistettu ja rukoushuoneen sisäänkäynnin eteen oli asennettu turvaeste. Pastori rohkaisee seurakuntaansa pysymään uskollisina ja kokoontumaan edelleen yhteen.
Terroristien tavoitteena saattoi olla tuhota seurakunta, mutta se kokoontuu edelleen ja osoittaa rakkautta ympärilleen.